mitä tehdä?

[Jani]

En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen tyttöystäväni kanssa seurustellut kolme+ vuotta, emme vielä asu yhdessä, mutta se on ollut suunnitteilla. Viime aikoina molemmilla on ollut kiireitä ja stressiä, ettemme ole toisiamme pahemmin nähneet. On ehkä tuntunut vähän etäiseltä. Noh, mutta kuitenkin..puhuttiin asiasta eilen ja tuli kyllä molemmille selväksi mitä toinen tuntee. Mutta, miten tämän nyt pitäisi ottaa. Hän sanoi, että hän kaipaa tunnetta olla rakastunut.

Enkö enää kiinnosta, vai teenkö jotain väärin? Miehenä en ainakaan ole semmoinen joka peittää tunteitaan. Olen melko avoin ja saan sanotuksi. Olen nyt yrittänyt analysoida asiaa päässäni. Voiko kenties olla kyse semmoisesta, että olen hänelle niin varma juttu? Ja itse asiassa, muutama henkilö on näyttänyt olevansa kiinnostunut hänestä. Aiheuttaako tämä ""säpinä"" nyt jotain?

Niin, ja tietenkin ymmärrän, että parisuhdetta pitää huoltaa. Mutta ajanpuutteen takia, on jäänyt vähemmälle.

Voisiko joku viisaampi vähän valaista?

 

[Inhorealisti]

Joko hän ei rakasta tai sitten hän haluaa taas kokea ihastumisen ensihuumaa. Siihen taasen tarvitaan uusi mies.
Sinussa ei kaiketi ole naiselle tarpeeksi haastetta, joten hän on kyllästynyt tasapaksuun arkeen.

Koko homman paradoksi on siinä, että niiden muiden miesten ihailu hivelee naisen itsetuntoa enemmän kuin mikään, mitä sinä voisit tehdä. Ei heissäkään varsinaisesti ole mitään haastetta naiselle, hänenhän vain tarvitsisi valita mieleisensä. Mutta se uutuuden viehätys.

 

[anna]

(Kyllä oli taas Inhorealistilla nimimerkkinsä mukainen kirjoitus)

Minkäköhän ikäisestä ihmisestä on kysymys?

Tuohan on ihan normaali vaihe välillä kaipailla sitä ensihuuman mahtavaa fiilistä, varsinkin jos pidempi parisuhde on ensimmäinen. Kokeneempi/kypsempi ihminen tajuaa, että kyseessä on vain vaihe, ja että arki on samanlaista kaikkien kanssa sen ensihuuman jälkeen.

'puhuttiin asiasta eilen ja tuli kyllä molemmille selväksi mitä toinen tuntee'
Tarkoititko tällä, että on selvää, että rakastatte toisianne?

Miten tuohon haikailuun olisi sitten parasta reagoida...hmmm. Et varmaankaan tee mitään väärin, jos hän ei niin sanonut. Mun mielestä ei kannata jäädä nyt toimettomaksi kuitenkaan, ota sitä aikaa teille nyt kun kerran itsekin olet sitä mieltä, että sitä on ollut liian vähän.

Sinä et voi sille mitään mitä hän nyt haihattelee, sinun pitää antaa hänen itse käydä prosessinsa läpi - tietenkin sinua loukkaamatta. Jos hän kuitenkin ottaisi tuon vielä esiin, niin sinuna kyllä sanoisin suoraan kuinka se loukkaa, että hän noin viestittää kyllästymistään sinuun.

On hienoa, että yrität ymmärtää ja olla itse parempi ihminen, mutta selvitä omatkin ajatuksesi ja ole selkeä niistä kommunikoidessasi ettei tyttöystäväsi rupea kuvittelemaan, että sinua voi jotenkin pompotella...

 

[Jani]

Kun puhuttiin, niin tuli kyllä selväksi, että hän rakastaa minua.

Mutta oikeassa olet kyllä, mutta mitä tähän nyt keksisi?

 

[Jani]

Kiitos hyvästä vastauksesta.

Ollaan molemmat siinä 24v hujakoilla.

""puhuttiin asiasta eilen ja tuli kyllä selväksi molemmille mitä toinen tuntee""
Jo, sillä tarkoitin, että rakastamme toisiamme.

En aio jäädä toimettomaksi. Tulemme todennäköisesti tapaamaan tänään, joten keksin jotain pientä kivaa. Ja muutenkin, koska itse haluan että tämä toimii, niin tietenkin yritän jatkossakin. Toivottavasti hänkin.

Siitä kommunikoinnista vielä. Minun pitäisi vaan saada asiat oikealla tavalla sanotuksi.

 

[anna]

Onko tämä ihastusasia nyt semmoinen iso juttu, ""kissa pöydällä"", josta keskustelitte, vai tuliko asia esiin vähän sivulauseessa, ja mietit tätä enemmän kun tyttöystäväsi voisi arvatakaan? Yritän saada vähän perspektiiviä...

Jos tilanne olisi toisin päin, mitä luulet, mikä sinuun ""toimisi""? Jos mietin itseäni niin minulla tuollaiset haihattelut ovat menneet pois nopeiten kun olen saanut itse työstää asian eikä minua ole painostettu. Tämä kuitenkin voi kertoa enemmän omista traumoistani, ja siitä, että vihaan kaikenlaista painostamista muutenkin. Meidän parisuhteessa myös roolit menee aika usein perinteisen sukupuolijaon vastaisesti. Toisaalta pienen painostuksen hyvä puoli on se, että se pakottaa ottamaan järjen käteen, ja työstämään asian pois päiväjärjestyksestä.

Mikä se kultainen keskitie tässä sitten olisi? Voisit ottaa enemmän aikaa suhteellenne, ja tehdä kivoja juttuja yhdessä, mutta toisaalta olla myös herkkänä sellaiselle vetäytymiselle, jota tyttöystäväsi voi haluta harrastaa fiilisten ailahdellessa, ja kysyä sitten, että mikä vaivaa? Tiedän kyllä kuinka houkuttelevaa on lykätä asiasta keskustelemista, varsinkin pelkän aavistuksen pohjalta, koska pelottaa kuulla se vastaus, mutta jotenkin se on musta reilumpaa kaikille.

No en tiedä auttoiko... Aurinkoista viikonloppua, anyway!

 

[Inhorealisti]

Minä toki toivon kaikkien parisuhteille pelkkää hyvää, eikä tarkoitukseni ole lyödä lyötyä tai muuten vain viisastella.

Olen kuitenkin Annan kanssa monesta asiasta eri mieltä. Ymmärrän ensihuuman kaipuun pitkässä suhteessa. Jos kuitenkin ollaan kyllästyneitä ja haikaillaan muiden perään vaikkei edes vielä asuta yhdessä, ovat ennusmerkit mielestäni huonot.

Neuvo yhteisen ajan ottamisella kyllästymisvaiheessa on mielestäni kertakaikkisen kuolleena syntynyt. Ennemminkin, kuten Anna kirjoitti, täytyy antaa aikaa käydä prosessi läpi. Seuran tyrkyttäminen päinvastoin vaikuttaa epätoivoiselta roikkumiselta ja vie vähäisenkin kiinnostuksen.

Hanki mielummin itsellesi omia menoja ja mielenkiinnonkohteita. Elä omaa elämääsi. En kehoita kehittelemään mitään sivuvirityksiä, mutta mielestäni vain menettämisen pelko voi saada naisen ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Kannattaako hänen riskeerata tulevaisuutenne?

Nyt hän ei koe vaarantavansa tempuillaan yhtikäs mitään, kun sinä lammasmaisesti odotat hänen päätöksiään ja olet se varma nakki. Miten hän voisi kunnioittaa tahdotonta ja saamatonta miestä?

Annalta vielä kysyisin, että antaisitko naiselle samanlaisia neuvoja? Jos mies ottaisi etäisyyttä ja nauttisi muiden naisten huomiosta, sinä neuvoisit roikkumaan kyljessä entistä sitkeämmin? Tuskin...

 

[anna]

Inhorealistille-

Niin, seuran tyrkyttäminen on kakspiippuinen juttu. Siksi kysyinkin oliko kyseessä ""iso issue"" vai sivulauseesta Jania kaivelemaan jäänyt asia. Liika tyrkyttäminen on varmaan pahasta jos tämä ihastusmistarve on nyt naisen mieltä eniten mietityttävä. Toisaalta on mahdollista, että nainen on esittänyt asian epävarmana siten, että ikään kuin odottaa toiselta tukea sen tarpeen viemiseksi pois. Tämä ei tietysti ole kovinkaan reilua miehelle. In any case, miksei naista voisi muistuttaa siitä hyvästä parisuhteesta missä hän on?

""Annalta vielä kysyisin, että antaisitko naiselle samanlaisia neuvoja? Jos mies ottaisi etäisyyttä ja nauttisi muiden naisten huomiosta, sinä neuvoisit roikkumaan kyljessä entistä sitkeämmin? Tuskin...""
Tämä ei ole kovin relevanttia tämän alkuperäisen kannalta, koska hänen kuvailunsa mukaan etäisyys ei ole ""otettu"" vaan tullut elämäntilanteen mukana. Muuten koen vastanneeni tähän riittävästi tuossa viimeisessä tekstissäni Janille.

Sitä mahtuu sitä paitsi paljon siihen 'tilan antamisen' ja 'kyljessä roikkumisen' väliin. Just tätä mä opponoin noissa sun teksteissä, tulkitse ja esität kaiken just niin mustavalkoisesti. Ja vaikka tietty tiedät miten se ei oikeassa elämässä mene niin, niin pitääkö jakaa toisille tollasia joko-tai-neuvoja?

'Menettämisen pelko' motivoinnin keinona on myös aika kakspiippuinen juttu sekin. Ymmärrän kyllä tietyn tehon, mutta epävarmaa ihmistä se voi myöskin kannustaa kasvattamaan itselleen paksumpaa nahkaa - tyyliin, 'voiko tuohon ihmiseen luottaa jatkossakaan, sitten kun ei mene hyvin. Mieluummin lähden sitten itse'.

Minusta vaikuttaa siltä, että Jani elää jo ihan hyvin omaa itsenäistä elämäänsä, ja nyt haluaa tehdä jotain aktiivisesti sen eteen, ettei suhde ole lähtemässä pois raiteiltaan. Luuletko, että lohduttaa kovastikin neuvosi, että mene kotiin ja hanki oma elämä?

 

[Jani]

Se ihastusasia ei kyll silleen ole mikään iso juttu. Lähinnä se tuli esille siinä kun hän sanoi kaipaavansa sitä alun tunnetta. Olen ehkä ajatellut asiaa likaa ja tehnyt siitä päässäni jotain..


Tietenkin mun kannattaa ajatella asiaa ”toisin päin”. Sitä pitää vaan vähän miettia...ja yrittää sulkea pois omat traumat. Koska yhteen niistä liittyy juuri tämänkaltainen tilanne, minkä takia myös ehkä ajattelen asioita liikaa.


Mutta Anna, kyllä kirjoittamasi auttoi..hauskaa vikonloppua sinullekin!

 

[Jani]

Haluan toki korostaa sitä, että ainakin sen perusteella mitä olen ymmärtänyt, niin hän ei haikaile muiden perään. Hän haluaisi vaan uudestaan kokea meidän suhteessa sen ”huuman”/innostuksen..

Muusta saatiin jo mielenkiintoista keskustelua aikaan.
Mukavaa että tuotte esille näkemyksiänne!

 

[varma]

Yksi mikä on varma on se, että jos mies alkaa ottaa tuossa vaiheessa ""etäisyyttä"" , niin seuraavan uutisen hän kuulee että nainen on jo nussinut toisen kanssa.
Jos naiselle tulee se käsitys, että miestä ei heilauta hänen tekemiset, niin se jolla heilauttaa, tulee ja lyö jalkansa ovenväliin.

 

[yks]

Naisesi kai yritti sanoa sinulle, että haluaa kokea sen alkuhuuman uudelleen yhdessä SINUN kanssasi

Eli tehkää uudelleen joitakin kivoja muistoja mieleen tuovia asioita ja myös jotain uutta.

Nainen kaipaa myös sinulta sitä alkuajan jatkuvaa kiinnostusta ja sen osoittamista sanoin, teoin, ilmeillä ja eleillä. Hän haluaa varmuuden siitä, että on juuri sinun unelmiesi nainen ja sinä et kaipaa ketään muuta.

Sillon häntä ei kiinnosta ne muut huomiota tarjoavat miehetkään.

Yleisesti olen yhtä mietä siitä, että asiat ovat tulkinnanvaraisia. Joku nainen kaipaa sitä omaa aikaa miettiä, mutta joku toinen samassa tilanteessa taas läheisyyttä ja varmuutta suhteen tilasta myös miettimisaikana.

Jos minun mies alkaisi kolmen vuoden jälkeen ottaa etäisyyttä ja keksimällä keksiä omia menojaan, voisin jopa tulkita sen niin, että hän haluaa päästä minusta eroon eli ei ehkä tulisi tunnetta, että minun pitäisi yrittää pitää hänet luonani vaan antaa mennä.

Voisin ehkä jonkin aikaa ihmetellä miehen menoja ja jos en saisi keskusteluilla ollenkaan kiinni miehen ajatusmaailmasta tai tarkoitusperistä, voisin jopa alkaa suunnittelemaan omiakin menoja entistä enemmän.

Siinä vaiheessa olisi jo vaikea saada luottamusta takaisin ja minua vakuuttuneeksi siitä, että mies yrittikin parantaa suhdettamme !


Toisen Liiat menot sopii herättämään huomiota tilanteessa, jossa on epäilyä välinpitämättömyydestä ja tunteiden viilenemisestä tai jopa salarakkaasta, mutta sillä ei itse suhdetta paranneta.

Ap, ole romanttinen ja huomioon ottava, sitä on monen naisen vaikea vastustaa

 

[Meikämaija]

Eiköhän teille ole tullut se hetki, että ensihuuma on jo koettu ja rakastamisen aika on tullut. Huumahan kestää parhaimmillaankin vain n. 2 vuotta. Sitä voi kaivata, mutta kestävään rakkauteen tarvitaan tätä arkipäiväisen elämisen sietoa, koska huumassa ei voi jatkuvasti elää.

Noita lyhyempiä huuman hetkiä saa järjestettyä pieneilläkin keinoilla ja ne pitävät parisuhteen tuoreena ja lämpimänä. Pienet huomionosoitukset, vaikka kukka pientareelta, retki luontoon kahdestaan, soutelu kaksin järvellä, naku-uinti rauhallisessa lahdelmassa, ne herättävät romanttiiikan ja rakastumisen tunteet pintaan aina uudelleen.

Aina kun tuntuu siltä, että on urauduttu kaavaan, rikotaan sitä kaavaa pikkuisen. Ei siihen rahaa tarvita, mielikuvitusta ja hieman vaivannäköä vain. Mättäällä lemmiskely tuoreuttaa kummasti kuivunuttakin suhdetta.

 

[Jani]

Kiitos vastauksista!

Viikonlopun aikana tuli juteltua kunnolla ja uskon, että ongelma on nyt selvitetty molemminpuolin. Homma on silti sen verran monimutkainen, etten oikein saa sitä tähän kirjoitettua. Mutta mistään ylivakavasta ei ole kyse.

Kuten pitääkin ja mitä Anna aikaisemmin neuvoi, sanoin suoraan miltä minusta tuntuu ja mitkä ovat tunteeni jne. Tämä sai hänet näkemään asiat eri valossa ja myös ymmärtämään mitä hänellä on.

 

[anna]

Kiva kuulla, että juttu lähti selviämään!