Mitä tehdä..??

[-Nimetön nyt-]

Olemme avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on pieni lapsi! Raskausaikani oli todella raskasta..tappelimme paljon ja hän jätti minut aina yksin kotiin itkemään ja lähti itse muutamaksi tunniksi ajelemaan..ajattelemaan kuulemma! Myönnän että suutuin silloin helpommin mutta mies ei tahtonut ymmärtää sitä suurinta syytä:hormoonit! Lapsi syntyi ja kaikki oli hetken hyvin vaikka ei nukutuksi aluksi saanutkaan.. Nyt taas kaikki on alkanut mennä huonompaan suuntaan! Mies on todella mustasukkanen lapsestaan..melkein paperille lasketaan että molempien vanhemmat näkevät lapsen lastaan yhtä paljon..todella raskasta! Osa syy on se ettei mieheni äiti pidä minusta yhtään! :/ Minä hoidan kodin, teen ruoan, siivoan, hoidan lapsen, pesen pyykit ym.. kun pyydän miestä auttamaan hän toteaa että "minähän käyn töissä". Ja joka asian minä teen tai sanon väärin ja saan huudot! Rakastan miestäni todella paljon..ennen niitä hyviä päiviä oli enemmän mutta nyt tuntuu ettei niitä montaa kuukauteen mahdu! Olen yrittänyt hänelle puhua mutta ei siitä tule mitään kun hän vain ihmettelee mikä muka on! Olen jopa sanonut etten kauaa enää jaksa kun en yhtään saa kunnioitusta ja vihjannut että lähden lapsen kanssa jos asiat ei muutu mutta ei mies sitä tosissaan ota! Mitä tehdä että asiat paranisivat??? Olen jo ihan väsynyt tähän!
Siinä tuli oikeen tunnekuohulla kaikki.. \|O

 

[Tiuku]

Hei!
Mulla on vähän sama ongelma...Raskausajan sain olla yksin asioitteni kanssa. Mies on kyllä onnellinen lapsesta, mutta raskaus ja sen mukana tulleet oireet oli oma ongelmani, ei hänen. Hänellä on myös tapana lähteä pois, kun jostain pitäisi puhua. Hermostuu vain ja aina on vika minussa. Hänessä ei ole koskaan mitään vikaa. jos pyydän häntä auttamaan kotitöissä yms..vastaus on että hän käy töissä! Lapsemme herää öisin 1-5 kertaa ja vaikka olisin valvonut koko yön ja olisin älyttömän väsynyt, apua ei heru. Hän saa kyllä ottaa nokoset sohvalla raskaan työpäivän jälkeen, mutta minulla siihen ei ole oikeutta, vaikka minun työpäiväni lapsen kanssa kestää 24 h 7pv viikossa. Hän käy töissä 8h päivässä ja 5pv viikossa.
Olen onnellinen saadessani hoitaa lastani, mutta edes joskus olisi mukava saada vain istahtaa hetkeksi alas rauhoittumaan.
Miehelle puhuminen on kuin :headwall: hakkaisi päätä seinään, se ei johda yhtään mihinkään.
Hän rakastaa lastamme ja silloin kun on lapsen kanssa on tosi hyvä isä. On meillä hyviäkin hetkiä, ollaan onnellisia ja tyytyväisiä.
Sitten vain on tämä toinen puoli...
Olen tavallaan jo tottunut tilanteeseen, en tiedä onko se hyvä vai huono asia.
olen päättänyt nauttia lapseni vauva-ajasta enkä anna muitten asioitten haitata sitä.
En aina tiedä itsekään mitä tehdä, joten siihen en osaa vastata, mutta voimia ja jaksamista sinulle!
Pidä lippu korkealla ja nauti yhteisestä ajasta lapsesi kanssa.