N
-Nimetön nyt-
Vieras
Olemme avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on pieni lapsi! Raskausaikani oli todella raskasta..tappelimme paljon ja hän jätti minut aina yksin kotiin itkemään ja lähti itse muutamaksi tunniksi ajelemaan..ajattelemaan kuulemma! Myönnän että suutuin silloin helpommin mutta mies ei tahtonut ymmärtää sitä suurinta syytä:hormoonit! Lapsi syntyi ja kaikki oli hetken hyvin vaikka ei nukutuksi aluksi saanutkaan.. Nyt taas kaikki on alkanut mennä huonompaan suuntaan! Mies on todella mustasukkanen lapsestaan..melkein paperille lasketaan että molempien vanhemmat näkevät lapsen lastaan yhtä paljon..todella raskasta! Osa syy on se ettei mieheni äiti pidä minusta yhtään! :/ Minä hoidan kodin, teen ruoan, siivoan, hoidan lapsen, pesen pyykit ym.. kun pyydän miestä auttamaan hän toteaa että "minähän käyn töissä". Ja joka asian minä teen tai sanon väärin ja saan huudot! Rakastan miestäni todella paljon..ennen niitä hyviä päiviä oli enemmän mutta nyt tuntuu ettei niitä montaa kuukauteen mahdu! Olen yrittänyt hänelle puhua mutta ei siitä tule mitään kun hän vain ihmettelee mikä muka on! Olen jopa sanonut etten kauaa enää jaksa kun en yhtään saa kunnioitusta ja vihjannut että lähden lapsen kanssa jos asiat ei muutu mutta ei mies sitä tosissaan ota! Mitä tehdä että asiat paranisivat??? Olen jo ihan väsynyt tähän!
Siinä tuli oikeen tunnekuohulla kaikki.. \|O
Siinä tuli oikeen tunnekuohulla kaikki.. \|O