Toggle sidebar

Mitä tekisit 10-vuotiaan kanssa, jolla toistuvasti kestää koulumatkat tuhottoman pitkään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kfkfkf
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja kfkfkf:
Ja siis eniten mua huolestuttaa, kun ei vastaa puhelimeen ja mennyt jo "kotiintuloaika"
Click to expand...

Tiedän tunteen. Kyllä mäkin pelkään välillä, että onko poika jäänyt auton alle tai hukkunut heikkoihin jäihin jne. Mutta nyt oon päättänyt rauhoittua. Mä luotan poikaan melko lailla kuitenkin, ettei se ihan mitä tahansa tyhmää tee ja tottelee meitä vanhempia. Ei niitä lapsia voi ikuisesti suojella.

Mutta kyllä mä sinuna kävelisin vaikka kesäloman alkuun asti koululle vastaan, luulis, että alkaa pikku hiljaa meneen perille. ;)
 
Minäkin sain pienenä menemään aikaa koulumatkaan, siitä mihin koulutaksi jätti oli kotiin puoli kilometriä ja kyllä siinä välillä 1,5h meni kun pienessä ojassa/purossa varpaita uitettiin ja metsien kautta kierrettiin sun muuta touhuttiin.. :)
 
Kyllä se lorviminen on aika yleistä. Varsinkin pojilla ja jos matka taittuu ihan fillarilla tai jalan. On monta mielenkiintoista paikkaa tutkittavana.
Sisko kertoi aiemmin, että heillä poika tärvää kaksi tuntia kotimatkaan vaikka matka ei ole kuin 600 m.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;29479823:
no sano sille, että sä alat tulla koululta häntä hakemaan, jos tahti ei parane. ei taida tarvita kuin kerran mennä tai edes sitäkään, kun poika oppii. on meinaan ton ikäselle hiukka nolo, jos äiti on vastassa
Click to expand...

Kun meidän poitsu oli joskus "karkuteillä", sanoin pojalle, että soitan poliisit perään "etsimään kadonnutta lasta", jos vielä tekee noin. Eipä ole toiste kadonnut. Ymmärsi pointin ja luottamus on ok.
 
Minustakin olisi vaan kiva, että 10-vuotias lapsi tuon verran ulkoilee ja touhuaa kavereiden kanssa. Ehtii kuitenkin kotiin ruoka-ajaksi ja läksytkin varmasti tekemään, jos ei tuon kauempaa kuitenkaan viivy.

Tuota huolehtimista en ymmärrä, jos ihan normaali lapsi on kyseessä. Tavallisestihan tuon ikäiset viettävät jo iltapäivät yksin, eikä varmaan normaalit vanhemmat tuskaile huolissaan töissä, vaikka eivät ole lapsen oikea-aikaista kotiutumista todistamassa. Vielä vähemmän ymmärrettävää, jos kerran tietää että lapsi kavereineen etenee hitaasti ja leikkii välillä matkalla, eikä kyse ole mistään tavanomaisesta poikkeavasta viivästymisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja bud:
Kun meidän poitsu oli joskus "karkuteillä", sanoin pojalle, että soitan poliisit perään "etsimään kadonnutta lasta", jos vielä tekee noin. Eipä ole toiste kadonnut. Ymmärsi pointin ja luottamus on ok.
Click to expand...

Mä olen myös selittänyt pojalle, että miltä minusta tuntuu täällä koton olla ja miettiä, että missä hän on. Tuntuu tajuavan, mutta ei sitten kuitenkaan.
Ja alkuun koulumatkat kestikin hänellä sen vartin kun yksinään käveli, kunnes yhtenä päivänä kestikin yli tunnin, vähänkö olin huolissani, kun ei jätkää näkynyt missään.

ja jos sääntönä on, että suoraan koulusta kotiin, niin sitä koulumatka lorvimista ei voi kyllä mitenkään verrata lapsen ulkonaoloon muutoin. Silloin menee missä menee, mutta jos on sovittu, että kotiin tullaan suoraan niin silloin tietysti huolettaa jos toista ei näy
 
Selkeästi sopimus tarvitsee nyt päivitystä. Ja mä luulen, ettei tuo lorvailuvaihe kovin kauan enää kestä... saattaa siihen tosin mennä vielä parikin vuotta, mutta ohimeneviä vaiheita nuo lapsilla yleensä ovat. Mun tapani kasvattaa noita omiani on ollut "ei keppiä, vaan porkkanaa", eli hyvällä palautteella ja kannustuksella. Mm. tänään vanhempainkeskustelussa opelta tuli kuopuksesta hyvää palautetta, joten oikealla tiellä ollaan :)
 
Minulla oli tiukka kasvatus, mutta ei silti kielletty vaeltelemasta koulumatkalla. Samahan se on koska liikuskelee kavereiden kanssa. Tuskin kontrolloit kuitenkaan kaikkea liikkumista. Osaa kavereista ei edes varmaan pysty tapaaman muuten. Pieni seurustelu koulusta tullessa rentouttaa poikaa paremmin kuin paluu heti sinun tentattavaksi. Arvosta siksi pojan omaa tarvetta oman huolesi yli. Poikakin tajuaa tuon sopivan 10v.:lle ja siksi on niin vastahakoinen noudattamaan toivettasi.
 
[QUOTE="Hip";29480007]Minulla oli tiukka kasvatus, mutta ei silti kielletty vaeltelemasta koulumatkalla. Samahan se on koska liikuskelee kavereiden kanssa. Tuskin kontrolloit kuitenkaan kaikkea liikkumista. Osaa kavereista ei edes varmaan pysty tapaaman muuten. Pieni seurustelu koulusta tullessa rentouttaa poikaa paremmin kuin paluu heti sinun tentattavaksi. Arvosta siksi pojan omaa tarvetta oman huolesi yli. Poikakin tajuaa tuon sopivan 10v.:lle ja siksi on niin vastahakoinen noudattamaan toivettasi.[/QUOTE]

Meillä tää "heti kotiin" sopimus lähinnä siksi, koska jos poika saa ensin olla pihalla ja vasta sitten tekee läksyt, niin se voi tehdä niitä läksyjä sitten loppuillan. Jos taas läksyt tehdään heti koulun jälkeen, niin niitä sitten oikeasti tehdään, eikä keksitä mitään muuta samaan aikaan, koska on kiire päästä niiden kavereiden kanssa ulos.
Jokainen lapsi on erilainen ja sen mukaan mennään, tälle jätkälle ei vaan onnistu se, että ne läksyt vois tehdä myöhemmin. Vanhemmalle pojalleni ei taas tarvitsis laittaa tällaista sääntöä edes, mutta hän tekee ne myös heti koulun jälkeen...
 
Jos on erityislapsi niin eikö ole vain kiva, että on kavereita ja kaveriporukassa? Meillä tyttö tulee suoraan nopeasti kotiin kun ei ole kavereita joiden kanssa jäädä lumipenkkoihin pyörimään :( Huolehdi aamuisin että lapsellasi on ladattu kännykkä repussa tai takin taskussa niin sun ei tarvitse huolehtia kotiintulosta vaan lapsi on tavoitettavissa milloin vaan. Kirjoita reppuun vanhempien yhteystiedot ja lapsen kotiosoite niin että ne näkee heti kun repun avaa, näin saat varmasti heti tiedon jos lapsi joutuu onnettomuuteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kfkfkf:
Mä luulen, että tää ei poikani kohdalla auttais, koska tosiaan ne kaverit löntystää niin ei hän voi alkaa kävelemään reippaasti. Sit pitäis kävellä koulumatka ihan yksin ja olishan se aika outoa sanoa kamuille et kävelen yksin
Click to expand...

Koita nyt ensinnäkin päättää, onko ongelma se, että matka kestää, vai se, ettei puhelin ole mukana. Tuskin yksi lapsi jaksaa aina olla se, joka kirittää ja hoputtaa koko porukkaa "kun mun äiti on huolissaan".

Jos ongelma on se, ettei puhelin ole mukana, niin laita energia siitä pauhaamiseen, äläkä leiki marttyyriä aina tuolla "minä raukka täällä kotona yksin sydän kurkussa odotan".
 
Tuosta seurantapalvelusta. Varmasti käytät niitä lasten puhelimissa kun yksin alkavat liikkua. Tietysti kun ikää tulee tarpeeksi, siitä pitää luopua. Alakoululaiselta sen pitäisin. Ihan siltä varalta jos lapselle käy jotain ei siksi että kontroloisin.

Yläasteelaiselta en tiedä mites sitten. Voisin jatkaa seurantaa, mutta käyttäisin ainoastaan hätätapauksessa. Jos lapsi valehtelee olinpaikastaan, valehdelkoon, se kuuluy ikään. En edes kertoisi lapselleni että tiedän. Tärkeintä olisi että jos lapselle oikeasti sattuu jotain, tiedän missä lapsi on. Viimeistään kun peruskoulusta pääsee saa huolehtia itsestään. Ainoastaan lapsen tai siis teinin luvalla voisin pitää palvelun, mutta sen ikäisellä on jo sitä järkeäkin päässä. Sitten katkaistaan napanuora.

Jos jonkun mielestä olen kauhea ylihuilehtiva äiti niin ei haittaa. Niin monta lasta kadonnut suomessakin että jos jotain voin tehdä sen teen. Alle 18 vuotiaalta tämä on lainmukaistakin. Tosin siihen asti se olisi kyllä kohtuutonta kun kyseessä on lähes aikuinen ihminen.
 
[QUOTE="vvieras";29481516]Tuosta seurantapalvelusta. Varmasti käytät niitä lasten puhelimissa kun yksin alkavat liikkua. Tietysti kun ikää tulee tarpeeksi, siitä pitää luopua. Alakoululaiselta sen pitäisin. Ihan siltä varalta jos lapselle käy jotain ei siksi että kontroloisin.

Yläasteelaiselta en tiedä mites sitten. Voisin jatkaa seurantaa, mutta käyttäisin ainoastaan hätätapauksessa. Jos lapsi valehtelee olinpaikastaan, valehdelkoon, se kuuluy ikään. En edes kertoisi lapselleni että tiedän. Tärkeintä olisi että jos lapselle oikeasti sattuu jotain, tiedän missä lapsi on. Viimeistään kun peruskoulusta pääsee saa huolehtia itsestään. Ainoastaan lapsen tai siis teinin luvalla voisin pitää palvelun, mutta sen ikäisellä on jo sitä järkeäkin päässä. Sitten katkaistaan napanuora.

Jos jonkun mielestä olen kauhea ylihuilehtiva äiti niin ei haittaa. Niin monta lasta kadonnut suomessakin että jos jotain voin tehdä sen teen. Alle 18 vuotiaalta tämä on lainmukaistakin. Tosin siihen asti se olisi kyllä kohtuutonta kun kyseessä on lähes aikuinen ihminen.[/QUOTE]

Näin itsekkin meinasin, nyt pystyn seuraamaan missä menevät ja myöhemmin sitten vain hätätapauksia varten. Vielä ei vain ole minkäänlaista tarvetta sellaiselle yksityisyydelle, ettei mun tartte tietää missä menevät. Puhelimetkin varmaan vaihtuvat siinä välissä, mutta eiköhän tuo seurantapalvelu ole ihan tulevaisuutta ja löydy uusistakin luureista :)

Lapsilla myös palvelu, että näkee missä minä olen, en kyllä tiedä että onko ne ikinä tarvinnut sitä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa