mitä tekisit jos äitisi reagoisi raskauteesi negatiivisesti?

[vieras]

harmittaa ja ottaapäähän että oma äitini on niin negatiivinen. Meille tulossa 3 lapsi , aina olemme hoitaneet lapset itse, olemme työssä käyviä ihan ok toimeen tulevia kolmekymppisiä. Äitini ei pitänyt asiasta kun kerroimme kolmannesta eikä myöskään muut hänen puolen sukulaiset. No nyt kuule kommenttia sitten että omapahan on asianne, kannattiko nyt lasta hankkia kun lama tulossa ja tiettyjen asioiden yhteydessä että joo kun pitää olla maha pystyssä kokoajan jne. En tiedä enää miten suhtautuisin asiaan, harmittaa kun ei oma äiti ole iloinen asiasta niin ei jotenki itsekään osaa täysillä iloita.kokoajan tunne kuin oisin tehnyt jotain väärin. Onko kellään ollut vastaava tilannetta tai miten suhtautuisit tällaiseen tilanteeseen?

 

[No]

Tuo kuulostaa ihan uskomattomalta!

Jos kerran olette aiemmatkin lapsenne itse hoitaneet ja taloudellisesti pärjänneet omillanne, niin en kyllä ymmärrä tuollaista mielenosoitusta ja piikittelyä äitisi ja sukunsa puolelta. Mä en omalle kohdalleni voisi ikinä kuvitella tuollaista tilannetta. Itse asiassa meillä onkin kolme lasta ja onnitteluja me olemme jokaisesta saaneet.

Mä varmaan loukkaantuisin tuollaisesta aika pahasti ja saattaisin ihan suoraan kysyä, että mikä tuossa nälvimisessä on takana. Tuskinpa mä heidän kanssaan sitten kauheasti tekemisissä olisin, jos tuo ei lopu, sillä pahan mielenhän siitä vain aina saisi.

 

[genre]

Ittellä ei oo vielä lapsia ja tiedän että äiti hyppii ilosta ku kuulee joskus uutisen että on raskaana. Faija taasen voi suhtautua vähän nuivasti mutta se on sitte sen ongelma. Jos äiti suhtautuis negatiivisesti niin olis kyllä mulla tosi kova paikka... Ootko kokeillu jutella äitis kanssa? kertoa kuinka pahalta neg suhtautuminen tuntuu...?

 

[äitini]

Kerrompa sinulle minun äitini reaktioista;
Kun aloin (nykyisen mieheni kanssa) seurustelemaan, äitin suuttui.
Kun muutin kotoa, äitini suuttui.
Kun muutin miehen kanssa yhteen, äitini suuttui.
Hankimme kissan, äitini suuttui.
Hankimme koiran, äitini suuttui.
Menimme kihloihin, äitini suuttui.
Menimme naimisiin, äitini suuttui.
Hankimme lapsen, äitini raivostui ja sanoi minun pilanneeni elämäni.

En enää pidä äitiini yhteyttä.

 

[Maniac]

No se olisi äidin ongelma.

 

[Maaria -76]

Voi kyllä mua itkettäisi!

Yrittäisin varmaan kertoa äidille miltä minusta tuntuu ja ottaisin sitten etäisyyttä, etsisin tukea muualta, vaikka anopilta tai kavereilta tai tukiryhmistä.

Tai täältä B) =) :hug:

 

[Adelade]

Edellisistä raskauksista kun oon äidilleni kertonu, vastaanotto on ollu erittäin neutraali, tyylin "vainiin". Ja h.elvetin katkerahan se mulle oli siitä, kun mulla ei ollu pahoinvointia ollenkaan.

En tiiä missä vaiheessa tästä kolmannesta viittis ees kertoa, kun ei toi millään tavalla ainakaan halua näyttää onnellinen tämmösistä uutisista olevansa. :/

 

[Karoliina83]

Tuo on ollut mulle "jokakertaista", eli jokaisesta raskaudesta on tullut v.ittuilua ja marinaa ja eikä oma äitini ole millään muotoa kiinnostunut lapsenlapsistaan, synttäreillä käy että sukulaiset luulisi sitä ihan best mummuksi!!!Siinä sen käymiset meillä sit onkin.
On ollut pelottavaa kertoa raskauksista omalle äidille koska toista odottaessani äitini laittoi välit poikki koska en kysynyt hänen mielipidettään lisääntymiseen... kuulostaa varmasti uskomattomalta mutta tutut tietää että totta on , :wave: .

 

[joo]

Ottaisin etäisyyttä. Reippaasti. En kuulu niihin, jotka viittiivät tollasta soopaa kuunnella.