Mitä tekisit? *kummeista*

[piru merrassa]

Esikoisella on kummeina tuttavapariskunta ja pyysimme heitä myös toisen lapsemme kummeiksi, samasta syystä kuin esikoisellekin; ei ole juuri muita vaihtoehtoja. (muut vaihtoehdot ovat siis esim toisen isovanhemmat)

Tässä kummiksi pyytämisen jälkeen suhtautumisemme heihin on muuttunut..aika paljon.

He nolasivat miehen vanhemmat esikoisemme synttäreillä aika tökerösti (miehen vanhemmat vielä todella ujoja, eivät muutenkaan uskalla keskustella "vieraiden" kanssa) ja muutenkin istua murjottivat ja vieraiden mielestä (myöhemmin juteltuna) pilasivat "jokseenkin" tunnelman.

Syy tähän käyttäytymiseen heillä oli, mutta erittäin lapsellinen sellainen ja mielestäni todella tökerö teko jo aika-ihmisiltä!

He pitivät murjottamistaan ja appivanhempien nolaamista oikeutettuna.
Minun mielestä yli kolmekymppisiltä pirun huonoa käytöstä.

Olen siis pyytänyt heitä uudelleen kummeiksi ja nyt en heitä haluaisikaan toiselle lapselle.

Nielenkö vain vihani ja vetäsen tekohymyn?

Millä syyllä voin perua, koska jos sanon ottaneeni nokkiin heidän käyttäytymisestä, he eivät ymmärrä.. olettavat olleensa oikeutettuja pilaamaan lapsen synttärit.

Tässä "mökötyksen" taustalla on siis asia, joka vahingossa (mieheni kautta) pääsi näiden appivanhempieni korviin.. hauskinta mielestäni on se ettei nämä eläkkeellä olevat appivanhemmat ole oikeasti kenenkään kanssa tekemisissä, osaavat pitää salaisuuden ja asuvat toisella paikkakunnalla.

Minut varmaan haukutaantäällä nyt lyttyyn, ihan sama, mutta antakaa jotain neuvoja?

Ottaa pahasti päähän, enkä haluaisi edes nähdä näitä ihmisiä..

 

[ap]

Esikoisella on kummeina tuttavapariskunta ja pyysimme heitä myös toisen lapsemme kummeiksi, samasta syystä kuin esikoisellekin; ei ole juuri muita vaihtoehtoja. (muut vaihtoehdot ovat siis esim toisen isovanhemmat)

Tässä kummiksi pyytämisen jälkeen suhtautumisemme heihin on muuttunut..aika paljon.

He nolasivat miehen vanhemmat esikoisemme synttäreillä aika tökerösti (miehen vanhemmat vielä todella ujoja, eivät muutenkaan uskalla keskustella "vieraiden" kanssa) ja muutenkin istua murjottivat ja vieraiden mielestä (myöhemmin juteltuna) pilasivat "jokseenkin" tunnelman.

Syy tähän käyttäytymiseen heillä oli, mutta erittäin lapsellinen sellainen ja mielestäni todella tökerö teko jo aika-ihmisiltä!

He pitivät murjottamistaan ja appivanhempien nolaamista oikeutettuna.
Minun mielestä yli kolmekymppisiltä pirun huonoa käytöstä.

Olen siis pyytänyt heitä uudelleen kummeiksi ja nyt en heitä haluaisikaan toiselle lapselle.

Nielenkö vain vihani ja vetäsen tekohymyn?

Millä syyllä voin perua, koska jos sanon ottaneeni nokkiin heidän käyttäytymisestä, he eivät ymmärrä.. olettavat olleensa oikeutettuja pilaamaan lapsen synttärit.

Tässä "mökötyksen" taustalla on siis asia, joka vahingossa (mieheni kautta) pääsi näiden appivanhempieni korviin.. hauskinta mielestäni on se ettei nämä eläkkeellä olevat appivanhemmat ole oikeasti kenenkään kanssa tekemisissä, osaavat pitää salaisuuden ja asuvat toisella paikkakunnalla.

Minut varmaan haukutaantäällä nyt lyttyyn, ihan sama, mutta antakaa jotain neuvoja?

Ottaa pahasti päähän, enkä haluaisi edes nähdä näitä ihmisiä..

Ja siis ollaan jo asiaa aikaa sitten anteeksi pyydetty, jo ennen ko synttäreitä. He eivät vastanneet mitenkään.
Mutta he eivät koskaan pyytäneet omaa käytöstään anteeksi.

 

[ämmä]

eroa kirkosta ja lapses myös ni ei tarvii kummeja eikä ihmetellä aikuisten ihmisten toilailuja

 

[Kaamea-akka]

no, voihan sitä vaikka keskustella asiasta..
ajalla on taipumusta tälläisissä asioissa auttaa mutta tietysti jos ette enää pariskuntaa silmissänne siedä niin ei kyllä silloin kannata kummiksi ottaa... :/
joillain ihmisillä ei se tilanne taju ole ihan kohdillaan, ja näin ollen voivat jatkossakin jostain loukkaannuttuaan pilata tilaisuuden..
onko he kuitenkin hyvät kummit ensimmäiselle lapsellenne...?

 

[ap]

no, voihan sitä vaikka keskustella asiasta..
ajalla on taipumusta tälläisissä asioissa auttaa mutta tietysti jos ette enää pariskuntaa silmissänne siedä niin ei kyllä silloin kannata kummiksi ottaa... :/
joillain ihmisillä ei se tilanne taju ole ihan kohdillaan, ja näin ollen voivat jatkossakin jostain loukkaannuttuaan pilata tilaisuuden..
onko he kuitenkin hyvät kummit ensimmäiselle lapsellenne...?

No mielestämme ei.. (lahjojen perässä ei siis tosiaan roikuta!!), tämä nainen käy katsomassa lasta samalla kun minä värjään hänen hiukset.. parin kuukauden välein.

Juuri muuten ei nähdä.

 

[kaamea-akka]

no, sitten en kyllä ainakaan ottais uudelleen kummiksi.. varsinkin jos käyttäytyvät noin.. jotkut ihmiset luulee että se kummius nostaa heidät jotenkin erityis asemaan ja että hyvät käyttäytymis säännöt ei heitä koske... oon jopa kuullut että joskus menee niin pahasti överiksi että kummi luulee olevansa sijaisäiti ja juhlissa ei anna kenenkään muun ottaa lasta syliin.. ja jos lapsi itse menee muiden luokse niin siitä sitten otetaan itseensä ja esitetään niin loukkaantunutta.. on koomista seurata tälläistä, vaikk atietenkään se ei itse tilanteessa oleville ole mitenkään mukavaa..
voisittehan te keskustella asian läpi, anteeksipyynnöt puolin ja toisin ja rakentavaa keskustelua mitä kummiudelta toivotte... ja jos tilanne ei parane niin koittakaa keksiä uudet kummit jostain molemmille.. joskus ihmiset osaa yllättää ja sellainen henkilö jota ei ole älynnyt pyytää kummiksi, onkin maailman paras kummi

 

[ap]

Onko siis mitään ehdotuksia miten kertoa heille, etten halua heitä toisen lapsen kummeiksi..?
Vai menevätkö välit laakista poikki?
Esikoisella kovat "tukijoukot" ja "pakanakummit" löytyy, en usko oikeiden kummien puuttumisen haittaavan elämää. Mutta mutta.. olisi tietty karua pistää välit kokonaan poikki..hölmö asia kun on kyseessä. Haluan itse käyttäytyä fiksusti.
Mutta kun he eivät tajua käyttäytyneensä todella rumasti. Se tässä ottaa pattiin.

 

[Maamikki]

Sanokaa että on sittenkin tyhmää jos molemmilla lapsilla samat kummit, että haluattekin jotkut muun kuopuksen kummeiksi.

 

[Peppari]

eroa kirkosta ja lapses myös ni ei tarvii kummeja eikä ihmetellä aikuisten ihmisten toilailuja

Tämä tuli myös minulle mieleen. :xmas:

 

[päivi]

sanot että kirkosta suositeltiin, että lapsilla ei olisi samat kummit, vaikka että kummius käy pian liian rankaksi tai että kummin velvollisuudet olisi hyvä jakaa...

 

[Kaamea-akka]

no, kannatan ihan vaan rehellisyyttä, sanokaa ihan suoraan ja ystävällisesti että olette miettineet kummi asiaa uudestaan... jos he loukkaantuu, niin eipä sille mitään voi... mutta jos kysyvät syytä niin kertokaa se rehellisesti, saavat miettimisen aihetta..
ja ei kummien puute ole paha jos muuten tukijoukot löytyy.. itselläni ei ole virallista kummia koskaan ollu, on ollu "kummitus" ja tyytyväinen olen ollut
meidän pojalla on 3 "kummitusta"

 

[ap]

Kiitos, hyviä juttuja!

Lisääkin saa laittaa jos vielä välähtää.

Mä sellaista suunnittelin ehdotustenne pohjalta, et perustelisin kummien "vaihdon" sillä, et kun meillä on aika suppeat sukulaissuhteet, sekä miehellä ja mulla, et me tällä kummiudella halutaan "sitoa" (hölmö sanavalinta ) tärkeitä ihmisiä itsemme ja lapsien lähelle. Tehdään ei-sukulaisista tavallaan-sukulaisia...

 

[ap]

Kiitos, hyviä juttuja!

Lisääkin saa laittaa jos vielä välähtää.

Mä sellaista suunnittelin ehdotustenne pohjalta, et perustelisin kummien "vaihdon" sillä, et kun meillä on aika suppeat sukulaissuhteet, sekä miehellä ja mulla, et me tällä kummiudella halutaan "sitoa" (hölmö sanavalinta ) tärkeitä ihmisiä itsemme ja lapsien lähelle. Tehdään ei-sukulaisista tavallaan-sukulaisia...

Ja tämä on muuten totta.
Uppoaisiko teihin?

 

[kaamea-akka]

Kiitos, hyviä juttuja!

Lisääkin saa laittaa jos vielä välähtää.

Mä sellaista suunnittelin ehdotustenne pohjalta, et perustelisin kummien "vaihdon" sillä, et kun meillä on aika suppeat sukulaissuhteet, sekä miehellä ja mulla, et me tällä kummiudella halutaan "sitoa" (hölmö sanavalinta ) tärkeitä ihmisiä itsemme ja lapsien lähelle. Tehdään ei-sukulaisista tavallaan-sukulaisia...

Ja tämä on muuten totta.
Uppoaisiko teihin?

kyllä mun mielestä kuullostaa ihan pätevältä selitykseltä...
ja tosta on paha loukkaantuakkaan... koita ihmeessä

 

[Ippu]

Minä esikoisellemme ehdin jo raskausaikana pyytää kaveriani kummiksi. Sitten tulin toisiin ajatuksiin, ihan pätevästä syystä (en jaksa kirjoittaa, sorry), sanoin vain kauniisti ja perustelin miksi, että en haluakaan häntä kummiksi. Eli voi sen kummipyynnön vaan peruakin, se on teidän valinta. Eikä kai sitä välttämättä tarvitse edes perustella, teidän asiahan se on. Ja kun on tommosta taustalla niin kyllä hyö sen ymmärtänevät ihan perustelemattakin.