V
vieras
Vieras
Kysynpä täältä viisaammilta vinkkejä? Ehkäpä olen ärtynyt turhaan, mutta tuntuu, että olemme vain hyväksikäytetty lahja-automaatti.
Miehelläni on kummilapsi, joka on hänen serkkunsa lapsi. Emme ole missään tekemisissä perheen kanssa, koska he eivät pidä yhteyttä. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että esimerkiksi muuttavat usein, eivätkä ilmoita uutta osoitetta. Olen sitten jostain hakupalveluista kaivanut osoitteen esille, että saan joulukortin ja lahjan tälle tytölle lähetettyä.
Lahjoista emme ole koskaan saaneet kiitosta. Tarpeeseen ne varmasti ovat tulleet, koska perhe on runsaslapsinen ja taloudellinen tilanne on huono. Olen ostanut kouluikäiselle tytölle pienempänä Barbieita ym leluja ja nyt isompana esim. meikkilaukkuja ym, joita ei varmasti kotoa saa. En varmaan olisi näin ärtynyt, jos tyttö joskus soittaisi, laittaisi kiitostekstarin, joulukortin tai edes jotain. Yläasteikäiseltä voisi odottaa jo jotain käytöstapoja, vai voiko?
Me emme saa heiltä joulukortteja, eivät osallistuneet lastemme ristiäisiin kutsusta huolimatta, enkä ole koskaan perhettä, isää lukuunottamatta, tavannut. Myöskään mitään tietoa kummitytön elämästä, valokuvia tai muuta ei tule.
Nyt sitten kuulimme mieheni tädiltä, siis tämän perheen mummilta ihan omituisen jutun, että perheen äiti ei pidä meistä, koska olemme koulutettuja mikä on hänen mielestään jotenkin huono juttu. Hän ei siis ole meitä koskaan tavannut eikä ole kuulemma oikein väleissä kenenkään kanssa. On varmaan kateellinen, koska hänellä ja miehellään ei ole yhtään loppuunkäytyä koulutusta. Luulisi perheen äidinkin olevan iloinen ja kiitollinen, että lapsensa saa lahjoja, etenkin jos itsellä ei oikein olisi varaa.
Eipä tuo elämä kenellekään ole helppoa, vaan opiskelu ja työelämässä oleminen, ja perheen perustaminen vaatii paljon työtä. Ilmeisesti meillä on heidän mielestään liian helppoa.
Olen ajatellut, että kun tyttö pääsee ripille, voi lahjojen hankkimisen unohtaa. Harmi vaan, etten tiedä minkä ikäinen tyttö on. Meitä ei myöskään varmaan kutsuta rippijuhliin, vaikka mieheni kummi onkin.
Minua ärsyttää ihan hirveästi, koska meillä on 5 muutakin kummilasta, joihin meillä on lämmin ja läheinen suhde. Lahjoja hankimme heille ja omille lapsille ja tietenkin isovanhemmille ja sisaruksillemme. Kotihoidon tuesta ei paljon riitä lahjoihin ja harmittaa tuo miehen kummityttö. Onko sille pakko ostaa???
Vaikutanko ihan hirveän ahneelta ja laskelmoivalta kun ajattelen näin? Mitä sinä tekisit?
Miehelläni on kummilapsi, joka on hänen serkkunsa lapsi. Emme ole missään tekemisissä perheen kanssa, koska he eivät pidä yhteyttä. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että esimerkiksi muuttavat usein, eivätkä ilmoita uutta osoitetta. Olen sitten jostain hakupalveluista kaivanut osoitteen esille, että saan joulukortin ja lahjan tälle tytölle lähetettyä.
Lahjoista emme ole koskaan saaneet kiitosta. Tarpeeseen ne varmasti ovat tulleet, koska perhe on runsaslapsinen ja taloudellinen tilanne on huono. Olen ostanut kouluikäiselle tytölle pienempänä Barbieita ym leluja ja nyt isompana esim. meikkilaukkuja ym, joita ei varmasti kotoa saa. En varmaan olisi näin ärtynyt, jos tyttö joskus soittaisi, laittaisi kiitostekstarin, joulukortin tai edes jotain. Yläasteikäiseltä voisi odottaa jo jotain käytöstapoja, vai voiko?
Me emme saa heiltä joulukortteja, eivät osallistuneet lastemme ristiäisiin kutsusta huolimatta, enkä ole koskaan perhettä, isää lukuunottamatta, tavannut. Myöskään mitään tietoa kummitytön elämästä, valokuvia tai muuta ei tule.
Nyt sitten kuulimme mieheni tädiltä, siis tämän perheen mummilta ihan omituisen jutun, että perheen äiti ei pidä meistä, koska olemme koulutettuja mikä on hänen mielestään jotenkin huono juttu. Hän ei siis ole meitä koskaan tavannut eikä ole kuulemma oikein väleissä kenenkään kanssa. On varmaan kateellinen, koska hänellä ja miehellään ei ole yhtään loppuunkäytyä koulutusta. Luulisi perheen äidinkin olevan iloinen ja kiitollinen, että lapsensa saa lahjoja, etenkin jos itsellä ei oikein olisi varaa.
Eipä tuo elämä kenellekään ole helppoa, vaan opiskelu ja työelämässä oleminen, ja perheen perustaminen vaatii paljon työtä. Ilmeisesti meillä on heidän mielestään liian helppoa.
Olen ajatellut, että kun tyttö pääsee ripille, voi lahjojen hankkimisen unohtaa. Harmi vaan, etten tiedä minkä ikäinen tyttö on. Meitä ei myöskään varmaan kutsuta rippijuhliin, vaikka mieheni kummi onkin.
Minua ärsyttää ihan hirveästi, koska meillä on 5 muutakin kummilasta, joihin meillä on lämmin ja läheinen suhde. Lahjoja hankimme heille ja omille lapsille ja tietenkin isovanhemmille ja sisaruksillemme. Kotihoidon tuesta ei paljon riitä lahjoihin ja harmittaa tuo miehen kummityttö. Onko sille pakko ostaa???
Vaikutanko ihan hirveän ahneelta ja laskelmoivalta kun ajattelen näin? Mitä sinä tekisit?
