Elikkäs, tilanne on tämä: olemme mieheni kanssa olleet yhdessä reilut kymmenen vuotta, joista yksi erossa (noin 1,5v sitten palasimme taas yhteen). Suhde karitui silloin siihen, kun mieheni jäi kiinni pettämisestä (olimme kuitenkin yhdessä vuosia vielä sen jälkeen, luottaa en enää osannut silloin kun hän oli viihteellä), en päässyt siitä vain ylitse, eikä hän ikinä tehnyt kotimme/ lapsenhoidon yms. eteen yhtään mitään.
Nyt odotan toista lastamme. Olimme käymässä ravintola kierroksella muutama viikko sitten. Istuin pöydässä ystäväni kanssa ja mieheni ei kertaakaan käynyt kysymässä/juttelemassa kanssani illan aikana. Huomasin naisen joka yritti miestäni iskeä ja he viihtyivätkin jutellen pitkään yhdessä. Olenko nyt ihan ylitsepääsemättömän mustasukkainen turhasta, kun mietin vain, mitä olisi mahdollisesti tapahtunut, jos en olisi itse mennyt mieheni luokse ja lähtenyt hänen kanssaan kotiin. Ja kyllä, hän oli ihan päissään (vaikkei sillä voikkaan mitään puolustella). Ravintolassa muuten siis paljon tuttuja, joten sinällään ei koko ajan tarvitsekkaan viettää aikaa minun kanssani. Jäi vain sellainen olo, että mitähän olisi käynyt jos en olisi ollut paikalla. Ja miksi hän unohtaa olemassa oloni täysin, kun on humalassa (siis ei tule kysymään haluanko juotavaa, tai miten ilta menee tms.)
Olenko syystä mustis, vai kummitteleeko vain tuo menneen elämän pettäminen mielessä? Olisitko sinä mustis/ vihainen?
Nyt odotan toista lastamme. Olimme käymässä ravintola kierroksella muutama viikko sitten. Istuin pöydässä ystäväni kanssa ja mieheni ei kertaakaan käynyt kysymässä/juttelemassa kanssani illan aikana. Huomasin naisen joka yritti miestäni iskeä ja he viihtyivätkin jutellen pitkään yhdessä. Olenko nyt ihan ylitsepääsemättömän mustasukkainen turhasta, kun mietin vain, mitä olisi mahdollisesti tapahtunut, jos en olisi itse mennyt mieheni luokse ja lähtenyt hänen kanssaan kotiin. Ja kyllä, hän oli ihan päissään (vaikkei sillä voikkaan mitään puolustella). Ravintolassa muuten siis paljon tuttuja, joten sinällään ei koko ajan tarvitsekkaan viettää aikaa minun kanssani. Jäi vain sellainen olo, että mitähän olisi käynyt jos en olisi ollut paikalla. Ja miksi hän unohtaa olemassa oloni täysin, kun on humalassa (siis ei tule kysymään haluanko juotavaa, tai miten ilta menee tms.)
Olenko syystä mustis, vai kummitteleeko vain tuo menneen elämän pettäminen mielessä? Olisitko sinä mustis/ vihainen?