Mitä tekisit tai sanoisit, jos lapsesi sanoisi sinulle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
"Toivon, että teet itsarin." tai että hän hirttää sinut?

Joo, teoreettisesti vaan, tiedän ettei kenenkään muun lapsi voisi moista sanoa omalle äidilleen.
mutta tämä on ihan totta meillä. lapsi suuttui kun kielsin häneltä huonon kaverin seuran. lapseni on temperamenttinen ja kiukustuessaan arvaamaton, mutta tuo meni nyt jo niin pahaksi, että en ole muuta tehnyt kuin itkenyt. kuinka tosissaan 11 vuotias sanoo tuollaista...? :( miten tätä pitäisi alkaa selvittämään. vihaako lapseni minua tosissaan noin paljon?
 
Luultavasti tietää millä saa sinut hiljaiseksi. Toisaalta ehkä sinun kannattaa ottaa asia puheeksi päivän parin päästä, kun tilanne on rauhoittunut. Muista kertoa että sinä ainakin rakastat häntä, riippumatta mitä hän tekee / sanoo / on, äidin rakkaus ei siitä muutu ja kasvatukseen kuuluu olla välillä ikävä vanhempi. Aika varmaa on että lapset kapinoivat ja käyttävät juuri niitä keinoja joilla saa vanhemman edes vähän hätkähtämään.
Jos oma lapseni toistaisi tuollaisia usein, varaisin luultavasti ajan kasvatusneuvolaan ja näin näyttäisin hänelle että teoilla ja sanomisilla on seuraukset ja niistä kannetaan sitten myös vastuu.
Voimia ja rakkautta sulle temperamenttisen lapsen kasvatukseen - onneksi he ovat sitten parhaimmillaan myös paljon paljon ihanampia kuin tasaisemmat lapset.
 
no suuttuisin varmasti,mikä ei olisi järkevää siinä tilanteessa,mutta se olisi eka tunteeni.se mitä sanoisin sitä en osaa kuvitella,varmaan suutuksissani että noin ei todellakaan sanota kenellekkään!

lapsellasi taitaa olla tosi paha olo,eikä hän osannut sitä muuten tuoda julki, hän tuntee vihaa, mutta en usko että vihaa sinua. sinuna kertoisin kuinka pahalta sinusta tuntui asia, että ymmärrät asian suututtavan häntä, haluaisiko hän kertoa sinulle miksi sanoi näin. sitten voit lisätä että minäpäs aionkin elää vielä kauan voidakseni tukea ja rakastaa sinua.

eiköhän lapsen luulisi katuvan.

onko hän aina ollut impulsiivinen?
 
[QUOTE="Mintus";22376249]Luultavasti tietää millä saa sinut hiljaiseksi. Toisaalta ehkä sinun kannattaa ottaa asia puheeksi päivän parin päästä, kun tilanne on rauhoittunut. Muista kertoa että sinä ainakin rakastat häntä, riippumatta mitä hän tekee / sanoo / on, äidin rakkaus ei siitä muutu ja kasvatukseen kuuluu olla välillä ikävä vanhempi. Aika varmaa on että lapset kapinoivat ja käyttävät juuri niitä keinoja joilla saa vanhemman edes vähän hätkähtämään.
Jos oma lapseni toistaisi tuollaisia usein, varaisin luultavasti ajan kasvatusneuvolaan ja näin näyttäisin hänelle että teoilla ja sanomisilla on seuraukset ja niistä kannetaan sitten myös vastuu.
Voimia ja rakkautta sulle temperamenttisen lapsen kasvatukseen - onneksi he ovat sitten parhaimmillaan myös paljon paljon ihanampia kuin tasaisemmat lapset.[/QUOTE]

Kiitos :hug:.
luin viimeiset rivit kyynelten sumentamin silmin. niin paha olo nyt on.
en pysty tästä itkemättä puhumaan koskaan, mutta huomenna luultavasti kysyn lapselta tarkoittiko hän mitä sanoi...ja odotan kauhunsekaisin tuntein siihen vastausta.
mietin, miten paljon yksitoista vuotias muistaa aikuisena tästä. minulla on niiiin paha olo kun yritän vain toisen parasta ja lapsi kokee sen niin että minä kiellän kaiken kivan ja "kaaaaikki muutkin saa"...:/
 
monet lapset suuttuessaan saattavat sanoa todella rumasti ja ajattelemattomasti,vaikkei ihan sitä sentään tarkottaisi,muistan itsekkin näin käyttäyteneeni vanhempia kohtaan...anteeksi pyysin ajateltuani asiaa.Miten lapsi nyt on käyttäytynyt,oletteko jutelleet asiasta? Ymmärrän et tuntuu pahalta,mutta yritä nyt rauhoittua kunnolla ennen kun keskustelette.
 
Se on sitä äidin / isän elämää - valitettavasti. Ja kyllä ne hermotkin palaa joskus ja tulee huudettua, muista silloin myös itse pyytää anteeksi epäasiallista käytöstä. Hyvää tekisi jos pääsisit puhumaan muiden samanikäisten lasten vanhempien kanssa. Vaikka kyllä olen huomannut sellaistakin että osa vanhemmista kaunistelee asioita eivätkä missään nimessä myönnä mitään ongelmia olevankaan - kunnes sitten niistä tulee jo näkyviä.
Se on varmaa että ei kaikki muutkaan saa ja se että sinä määräätkin teillä eivätkä ne muiden vanhemmat ;)
Jos tuntuu tosi rankalta soita MLL:n vanhempain puhelimeen, minä sain sieltä apua. Iso voimahali sinulle!
 
no suuttuisin varmasti,mikä ei olisi järkevää siinä tilanteessa,mutta se olisi eka tunteeni.se mitä sanoisin sitä en osaa kuvitella,varmaan suutuksissani että noin ei todellakaan sanota kenellekkään!

lapsellasi taitaa olla tosi paha olo,eikä hän osannut sitä muuten tuoda julki, hän tuntee vihaa, mutta en usko että vihaa sinua. sinuna kertoisin kuinka pahalta sinusta tuntui asia, että ymmärrät asian suututtavan häntä, haluaisiko hän kertoa sinulle miksi sanoi näin. sitten voit lisätä että minäpäs aionkin elää vielä kauan voidakseni tukea ja rakastaa sinua.

eiköhän lapsen luulisi katuvan.

onko hän aina ollut impulsiivinen?

olemme lapsen kanssa liian samanlaisia, törmäyskurssimme johtuu suurilta osin siitä. kumpikaan ei anna periksi. lapsi tietää, millä tavalla saa minut raivon partaalle ja käyttää riitatilanteessa JUURI niitä keinoja. uhkaa, tuhahtelee, jupisee, ajoittain käyttäytyy väkivaltaisesti ja vihan kuohahtaessa äärimmilleen, aloittaa (mitä ilmeisemmin tappelupeleistä oppimansa asiat )kertomaan, miten murskaa pään sillä ja tällä, kaataa veret viemäriin...yms järkyttävää.
kotona meillä ei tappelupelejä ole, mutten voi valvoa askel ja paukaus lapsen perässä, mitä kavereillaan pelaavat. monen vanhemman mielestä on ihan ok, että tuonikäiset pelailevat k18 pelejä. uskon siis, että yksityiskohtaiset kuvailut kiukkutilantissa kumpuavat juuri näistä peleistä, kun tuon ikäinen ei vielä osaa jäsentää, että reaalimaailmassa ihminen kuolee siihen puukotukseen, ei herää joka kerta eloon uudestaan, kuten virtuaaliukkeli.

lähinnä mietinkin nyt, onko tämä NORMAALIA lapsen käytöstä missään muodossa vai pitäisikö minun oitis varata aika "kallonkutistajalle"? itselleni tai lapselleni...koska jotainhan lapsi minussa vihaa, ei tuollaisia asiaoita muuten voi ÄIDILLEEN sanoa...Vai voiko? :(
 
monet lapset suuttuessaan saattavat sanoa todella rumasti ja ajattelemattomasti,vaikkei ihan sitä sentään tarkottaisi,muistan itsekkin näin käyttäyteneeni vanhempia kohtaan...anteeksi pyysin ajateltuani asiaa.Miten lapsi nyt on käyttäytynyt,oletteko jutelleet asiasta? Ymmärrän et tuntuu pahalta,mutta yritä nyt rauhoittua kunnolla ennen kun keskustelette.

varmasti kaipaan nyt kipeimmin juuri sitä, että saisin kuulla, onko jollekin muullekin äidille lapsi sanonut jotain noin kammottavaa, vai meilläkö vain? en tietenkään toivo, että olisi, mutta kiinnostaisi tietää, onko tämä täysin ennenkuulumatonta ja tavatonta.
lapsi oli riidan jälkeen, ennen nukkumaan menoaan "normaali", halasin häntä, mutta vielä en pystynyt tästä nimenomaisesta asiasta puhumaan. itken vaan.
mietin, jos tässä tulevina päivinä; huomenna tai ylihuomenna asiasta puhun, jos kysyn lapselta miksi hän on sitä mieltä tai tarkoittiko hän sitä mitä sanoi, ja jos hän vastaakin, että; juu-u...:(
 
Meidän poika 5v sanoi äidilleen tuossa yhtenä päivänä raivottuaan aikansa että minä surmaan sinut isin kanssa. Minä kun en tiennyt että hän tietää edes tuollaista sanaa.

No seurauksena oli sitten muutoin tilanteesta seurannut miettimispenkki ja sitten vähän myöhemmin semmonen "miesten välinen" keskustelu surmaamisesta. Veti pojan aika vakavaksi ja meni kerralla perille.

Temperamenttiä pojalla riittää, mutta toisaalta hän on mitä ihanin lapsi. Enkä minä semmoista nurkassakyhjöttäjää ole toivonutkaan.
 
mä en usko et sanoo juu,varmasti sanoi suutuspäissään pahemmin kuin tarkoitti.Mun 14v poika ei ole sanonut mitään tollasta,mutta aika rumasti tyhmäksi,idiootiksi yms. sanonut,mutta anteeksi pian pyytänyt kyllä.Must tuntuis tosi pahalta et mentäis nukkumaan sopimatta asiaa,riitaa.
 
Mun poika 9v lohkasee joskus tollasta, sillä on tunnepuolella häikkää eikä aina hillitse sanojaan ja tempperamenttia.
Hetken kuluttua kaduttaa ja hän alkaa rauhoittua ja saa pahan mielen niin pyytää anteeksi. Kärsii puheistaan ite. Ei ne tarkoita oikeasti mitään kunhan päästävät suustaan suuttuessaan.
 
olisin varmaan hölmistynyt. kysyisin, että oikeastiko tiedätkö mitä se tarkoittaa. ja sitten kertoisin.

Meillä ei ole puhuttu noista asioista, niin jos on joltain kaverilta kuulut, niin ei välttämättä ihan ymmärrä, mitä tarkoittaa. Itsekin vasta aikuisiällä käsitin esim. mikä on tapon ja murhan ero. kaikki eivät ole verbaalisesti lahjakkaita.

Jos lapsi väittäisi tietävänsä, niin kysyisin että oikeastiko haluaiisit että minua ei olisi. ja sanoisin, että olen surullinen. enkä oikein voi edes uskoa sitä.
 

Yhteistyössä