V
"vieras"
Vieras
Mulla on yksi tuttava joka on mt-ongelmainen, yksinäinenkin eikä sillä varmasti ole oikein mitään tekemistä päivisin. Sillä on tapana soitella vähän joka päivä, joskus useitakin kertoja eikä siinä mitään. Puhuisinkin jos mulla on aikaa, vaikka ihan puutaheinääkin jos se toinenkin juttelisi ja keksisi puheenaiheita!
Mutta kun tällä on tapana vaan olla möllötellä hiljakseen siellä luurin toisessa päässä ja ikään kuin odottaa, että minä keksin kaikki puheenaiheet ja viihdyttäisin häntä.
Joskus olen ihan kokeillut, että miten kauan se on hiljaa jos minä en puhu mitään, useita minuuttejakin mene ettei se puhu mitään jos minäkään en. On vaan hiljaa ja odottaa että minä puhuisin :0
Itse se ei myöskään lopeta koskaan puhelua. Mun pitää lopettaa ne hänen puhelunsakin. Joudun aina sanomaan että nyt olen puhellut niin kauan, että pitää lopettaa. Tai että lapset tuli kotiin, lopetan nyt, puhutaan lisää toisella kertaa.
On tosi rasittavaa keksiä aina kaikki puheenaiheet ja lopettaa puhelut.
Useinkin olen ollut vaan vastaamatta, kun näen että tää henkilö soittaa kun en vaan jaksa aina tota.
Muuten se on ihan kiva ja sydämellinenkin ihminen, ja kun tiedän mikä sen tilanne on niin en raaski ihan sitäkään tehdä etten ollenkaan vastailisi puhelimeen.
Käyn siellä joskus kylässä ja hän meillä ja olen huomannut, että aika moni muukin taitaa kammota hänen puheluitaan.
Useasti on nimittäin käynyt niin, että kun se yrittää soittaa jollekin , niin puhelu menee vaan vastaajaan tai sieltä ei vastata ollenkaan.
Pitäisikö tehdä vaan niin, että lopettaisi itse tuon viihdyttämisen ja kysyisi vaan onko sulla jotakin asiaa? Jos ei ole, niin sanoisi että no heippa sitten ja lopettaisi puhelun heti, eikä jäisi viihdyttelemäänkään sitä yhtään? Siis, jos ei se itse puhuisi mitään?
Voisiko sanoa suoraan, että jos soittaa toiselle niin pitää hemmetti puhuakin sitten, koska sen vehkeen nimi on hemmetti PUHELIN!
Vai olisiko liian rankasti tehty, kun tiedän kuitenkin mikä hänen tilanne on ja lääkityskin on kuitenkin melko kova?
Mutta kun tällä on tapana vaan olla möllötellä hiljakseen siellä luurin toisessa päässä ja ikään kuin odottaa, että minä keksin kaikki puheenaiheet ja viihdyttäisin häntä.
Joskus olen ihan kokeillut, että miten kauan se on hiljaa jos minä en puhu mitään, useita minuuttejakin mene ettei se puhu mitään jos minäkään en. On vaan hiljaa ja odottaa että minä puhuisin :0
Itse se ei myöskään lopeta koskaan puhelua. Mun pitää lopettaa ne hänen puhelunsakin. Joudun aina sanomaan että nyt olen puhellut niin kauan, että pitää lopettaa. Tai että lapset tuli kotiin, lopetan nyt, puhutaan lisää toisella kertaa.
On tosi rasittavaa keksiä aina kaikki puheenaiheet ja lopettaa puhelut.
Useinkin olen ollut vaan vastaamatta, kun näen että tää henkilö soittaa kun en vaan jaksa aina tota.
Muuten se on ihan kiva ja sydämellinenkin ihminen, ja kun tiedän mikä sen tilanne on niin en raaski ihan sitäkään tehdä etten ollenkaan vastailisi puhelimeen.
Käyn siellä joskus kylässä ja hän meillä ja olen huomannut, että aika moni muukin taitaa kammota hänen puheluitaan.
Useasti on nimittäin käynyt niin, että kun se yrittää soittaa jollekin , niin puhelu menee vaan vastaajaan tai sieltä ei vastata ollenkaan.
Pitäisikö tehdä vaan niin, että lopettaisi itse tuon viihdyttämisen ja kysyisi vaan onko sulla jotakin asiaa? Jos ei ole, niin sanoisi että no heippa sitten ja lopettaisi puhelun heti, eikä jäisi viihdyttelemäänkään sitä yhtään? Siis, jos ei se itse puhuisi mitään?
Voisiko sanoa suoraan, että jos soittaa toiselle niin pitää hemmetti puhuakin sitten, koska sen vehkeen nimi on hemmetti PUHELIN!
Vai olisiko liian rankasti tehty, kun tiedän kuitenkin mikä hänen tilanne on ja lääkityskin on kuitenkin melko kova?
