Mitä tekisit TILANTEESSANI??

["pirtelö"]

Noh, juu..
Lähdetään siittä, että olin yläasteella ihan täysin pihkassa mieheen, joka kävi silloin lukiota.. oli mua pari vuotta vanhempi. Olin siihen korviani myöten rakastunut. Olisin voinu antaa kaikkeni, että olisin hänet sillon saanu ja yritin tehdäkkin kaikkeni, mutta oma ujouteni esti lähes kaiken lähestymisen tähän mieheen...mutta siis olin ihan täysin rakastunut ja just HÄN oli se mikä oli mulle kaikki kaikessa yläasteella, kuulostaa naurettavalta, mutta se oli kuulkaa sillon niin kauheen tunteellista!
No sitten mä sain opiskelupaikan muualta, toiselta pikkupaikkakunnalta ja mun oli lähdettävä ja vaan unohdettava tää mies, kun mulla oli vanhemmilta niin kova painostus opiskeluun jne..
No tää mies olikin sitten muuttanu isommalle paikkakunnalle omien opiskelujen perässä..
No sitten mä löysin oman mieheni(nykyisen) ja tehtiin kaks lasta, mutta koskaan en vois kuvitellakkaan meneväni naimisiin nykyisen mieheni kanssa, rakastan häntä jne.. mutta omassa päässäni vaivaa ajatus koko ajan, että en ole koskaan rakastanu ketään niin paljon kun tuota nuoruusrakkauttani......ja että menen sitten naimisiin kun löydän vastaavan tms.
NO, NYT tuo nuoruuteni rakkaus otti facebookin kautta yhteyttä... kyseli, mitä mulle kuuluu jne. TULI KUULKAA IHAN PUSKASTA, mä luulin ettei se koskaan es huomannu mua ......
No Nyt mua itteeni kauheesti kiinnostaa pitää yhteyttä, mutta mietin että missä menee pettämisen raja ja en mä tiiä... sitä miettii kaiken laista.... Suoraan sanottuna, jos ei olis lapsia, lähtisin heti kokeilemaan jotain, mutta AUTTAKAA!

 

["pirtelö"]

HJÄLP!

 

["uuno"]

pysyhän nyt housuissas kuulumisten vaihtelu on ihan normaalia myös yli sukupuolirajojen. luultavasti paljastuu samanlaiseksi munapääksi ku muutkin miehet. mutta jos nykyinen suhde ei sinänsä kiinnosta niin ensin ero sitten uudet miehet.

 

["vieras"]

Vastaus kysymykseen; en ainakaan kaihoilisi jotain nuoruuden ihastusta, se on ollutta ja mennyttä. Ethän sä siis edes tunne kyseistä ihmistä, voi olla ihan millainen vaan. Sulla on mies ja perhe, en kyllä lähtisi pelailemaan mitään ylimääräistä. Voi tulla paha mieli monellekin ihmiselle.

 

["riepu"]

kuule jos sulla kaikki hyvin nykyisen miehen kanssa älä tee sen ihastuksen kaa mitään. toki kuulumisia saa vaihtaa, mut älä koske! mieti lapsiasi, ethän halua heille elämää eroperheessä. et tunne ihastustasi, hän saattaa oikeesti olla täys kusipää. yleensä naiset tuntee suurimmat tunteet ja houkutukset ns. pahoihin poikiin. rakastuu ja pettyy. älä hyvä ihminen riko suhdettasi jos miehesi on kunnollinen.

 

[Jehnny Tightlips]

No, NYT tarkoittaa siis mitä? Että ko. henkilö otti yhteyttä tänään?

 

[Saraldo]

Siis tämä tyyppi ei koskaan näyttänyt mitään kiinnostusta suhun koulussa, ja sä olet etsinyt puoli elämääsi samanlaista ihmistä? Ihan sama kuin olisit haaveillut avioliitosta jonkun pop-idolin kanssa. Teini-ikä oli teini-ikää, nyt ollaan aikuisia. Ja ajatellaan asiaa niin kuin aikuiset ajattelevat. Sulla on perhe, sä rakastat miestäsi siksi koska tunnet hänet. Tätä ihastusta sä et edes tunne. Yläasteella ihastuit todennäköisesti hänen ulkonäköönsä, mutta nyt aikuisena varmasti tiedostat, ettei hyvä ulkonäkö ole tae hyvästä miehestä. Unohda koko tyyppi ja ala keskittyä siihen, mitä sulla konkreettisesti on.

 

[Holly&Ivy]

Sinuna en elättelis mitään suuria luuloja sitä tyyppiä kohtaan, jos olet sitä vaan kaukaa ihaillut etkä edes kovin hyvin tuntenut.

Muutenkaan en ymmärrä, että miksi olet tehnyt lapset miehen kanssa, jonka kanssa et ikinä menis naimisiin, ja odottelet vaan että löydät paremman?

 

[Anatolia]

Kuulumisten vaihto ja yhteydenpito FB:n kautta on vielä todella kaukana pettämisestä.

(tai jos ei ole, niin mä oon superpetollinen horatsu)

Ja sä olit teininä ihastunut haavekuvaan, et todelliseen ihmiseen. Ethän sä tätä tyyppiä edes oikeasti tunne, jos vaan kaukaa ihailit ja "rakastit". On tosi surullista, jos aikuinen ihminen antaa jonkun yläasteaikaisen yksipuolisen ihastuksensa seistä ihan oikean onnen ja avioliiton tiellä.

 

["pirtelö"]

NYT=eilen aamulla... mä kun en haluis tehä mitään mikä rikkoo taas mun perhettä. Mun nykyinen mies on ns. kunnollinen jne, mutta musta myös tuntuu, että multa jää jotain, jos en ota selvää tästä tapauksesta. No laitoin hälle äsken viestiä, että oon kahden lapsen onnellinen äiti ja parisuhteessa.. varmaan luulee että oon kännissä :O ois pitäny vastata vasta huomenna. No sitten se kysy aika henkilökohtasuuksiakin ja palattiin yläasteaikoihin. No sitten se kysy josko nähtäs? SIIS MITÄ? ...mä oon varmaan seonnu. Mä en halua menettää sitä mitä mulla on, mutta.....ymmärtääköhän kukaan mua??
Kun tää ihminen on yläasteelta asti kummitellu mun mielessä ja ja ja... huh.....

 

[Avioliitossa]

Muutaman nuoruusihastuksen aikuisena tavanneena ja sellaisen kanssa sitten jonkun aikaa seurusteltuanikin sanoisin: vastaa lyhyesti, että et näe tapaamista tarpeelliseksi. Kuulumisten vaihtelu on eri asia kuin tapaamisehdotukset!
Niin pienellä voit rikkoa niin paljon.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

hanki oma elämä

 

[tiedän tunteen]

Mulla oli kans yläasteella yks suuri rakkaus jonka kanssa en ikään oikeen seurustellu mutta jotain peliä kumminkin oli. Kun hän sitte yläasteelta pääsi (oli mua vanhempi) mulla oli kova ikävä sitä ja ootin aina että jossain törmäisin siihen jne. Mutta eipä paljoa törmäilty kun se meni opiskeleen toiselle paikkakunnalle. Nykyään asutaan samalla paikkakunnalla ja joskus satutaan samaan kauppaan tms. niin kyllä sitä miettii ja muistelee yläasteaikoja mutta meillä molemmilla on oma perhe nykyään enkä haluis missään tapauksessa rikkoa meidän avioliittoa yläasteaikasen rakkauden kanssa vaikka ylimääräsiä sydämen tykytyksiä aiheuttaakin aina kun hänet nään

 

[totta kai ymmärrän]

joo mä ymmärrän. Jätkällä on ankea aika elämässä, naisen kanssa on tullu kränää ja nyt se plärää muistojen osoitekirjaa läpi. Muisti sinänsä yhdentekevän mutta imartelevasti käyttäytyneen pikkulikan joka oli niin lääpällään aikanaan että takuulla irtoaa, ja nyt pitäisi saada hiukan itsetuntoa nostaa.

Ja se että pikkulikalla on nyt kaksi lasta vain nostaa sinun kaatamisesta saatavia pisteitä ja siis kohottaa hänen miesarvoaan entisestään. Ja sinä onneton olet niin vanhempiesi pompoteltavissa ollut (opiskelemaan painostettuna eikä omasta halusta), että olet valmis sekoittamaan jonkun hömppäkohtalouskon nimeen elämäsi, kun joku itseä hienompi ja vanhempi heilauttaa pikkusormea.

Mitä jos alkaisit lopultakin elää nykypäivässä? Jos sinua on pompotettu, se johtuu siitä että olet antanut pompottaa. Oma vika, ei muiden. Jos nyt käyt kuumana johonkin vanhaan haamuun, sekin on oma vikasi eikä julmansuloisen kohtalon tekosia.

 

["pirtelö"]

no, kiitos viesteistä.. no niin kai se on, että olisin vaan joku varanappula. mut en mä tiiä.. ois ollu toisaalta hauska kuulla joku onnistunu prinsessatarina joltain moisesta tilanteesta ehkä mä .....en enää vastaa sille!
On mulla tosiaan ihana mies, lasten isä, joka rakastaa perhettään enemmän kuin mitään....

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="pirtelö";26176912]no, kiitos viesteistä.. no niin kai se on, että olisin vaan joku varanappula. mut en mä tiiä.. ois ollu toisaalta hauska kuulla joku onnistunu prinsessatarina joltain moisesta tilanteesta ehkä mä .....en enää vastaa sille!
On mulla tosiaan ihana mies, lasten isä, joka rakastaa perhettään enemmän kuin mitään....[/QUOTE]

No tuossa on kyllä se, että jos olet vaan kaukaa ihaillut, niin et voi mitenkään tietää millainen tyyppi on oikeasti.

 

[Holly&Ivy]

Tiedän samantyylisen tilanteen, jossa nainen petti miestänsä muutaman kerran kouluaikaisen ihastuksen kanssa. Nainen olisi halunnut jatkaa salasuhdetta, mutta mies ei. Naiselle jäi hyväksikäytetty olo, koska riskeerasi perheen ja parisuhteen, mutta ei saanutkaan mitä halusi (elätteli toiveita että lopulta hän eroaisi miehestään ja päätyisi yhteen tämän ihastuksensa kanssa).

 

[sika]

Kyllä mä ymmärrän, mutta en osaa auttaa. Mä olen ollut rakastunut ala-aste & yläasteikäiseen hyvään kaveriin koko elämäni. En ole milloinkaan päässyt hänestä irti, vaikka olen naimisissa toisen miehen kanssa ja meillä on lapsia. Tapaamme aina satunnaisesti, tyyliin 3-10 vuoden välein, koska meillä on yhteisiä kavereita; kavereiden häissä, synttäreillä, luokkakokouksissa. Ja aina sama hiton kipinä. Aina. Se on turhauttavaa. Oma mieheni huomaa tämän, yksissä häissä hän oli niin loukkaantunut kun minä vain istuin tämän miehen kanssa penkillä tuntikausia ja juttelin. Yritin puolustella vuosien ystävyydellä... Tuo mies lukitsee mut paikoilleen, en vai näe ketään muuta kun hän on siinä. Hymyilen kuin joku idiootti. Tiedän, että olen kauhea, mutta toivon aina niinä hetkinä että omalla miehellä olisi jotain tekemistä, että jättäisi mut rauhaan. Mä olen oikeasti sika ja tiedän sen. Viimeksi kun oltiin yhteisen tuttavan synttäreillä baarissa, tää mies seurasi mua vessaan. Sanoi, että hänen on vain saatava olla hetki mun lähellä ilman että kukaan huomaa. Hän piti mua kädestä ja nojasi otsaansa mun otsaan silmät kiinni, ei sanottu mitään. Sanoja ei tarvita... Edelliskerralla kun tavattiin ja kyselin kuinka hänellä menee, sanoi että rakastaa kihlattuaan, mutta kakkosvaihtoehdon joutuu ottamaan kun "Pekka" (mun mies) sai parhaan naisen.... Mulla menee aina näiden tapaamisten jälkeen pari viikkoa palata maan pinnalle: näen hänestä unia, on mielessä koko ajan päivisin ja kaikki johtaa aina vääjäämättä oman parisuhteeni tilan miettimiseen ja siihen, että "olisiko sittenkin pitänyt?" Ollaan oltu myös kerran sängyssä, tässä aikuisiällä. Olin jo silloin mieheni kanssa, mutta en kuitenkaan pettänyt häntä. Pitkä tarina, jossa nyt ei ole oleellista muutakuin tuon sänkyyn päätyminen ja se, että sekään ei onnistunut tuhoamaan sitä kipinää... Mä en voi sanoa sulle, että ota riski ja lähde katsomaan josko se nuoruuden rakkaus on se jonka kanssa sun pitäisi olla. Se on vain yksinkertaisesti väärin. Mutta onko tässäkään mitään järkeä, tässä elämässä mitä minä elän? Tunteitaan on paha haihduttaa pois, olen sen tässä vuosien varrella huomannut.

 

["Vieras"]

Mulla oli just noin. Yksi tyyppi yläasteella oli niin ihana, mut aina oli joku muu esteenä ym. No Facen kautta sitten hän otti yhteyttä ja siinä juteltiin ja hän oli eronnut. No mulla ihan perhosia vatsassa, mutta ei mitään tapaamisia sovittu ym. No kuinka ollakaan tapaan hänet sitten paikallisessa kuukauden kuluttua. No hän flirttailee ja kertoo kuinka aina oli ihastunut minuun. No ilta jatkuu ja loppuillasta hän tulee samalla taksilla kotiin ja samassa kohdassa jäädään pois. Hän ei maksa taksia, ei edes tarjoa ja oksentaa puskaan. No ei sitten enää tarvinnut miettiä miksi juttu ei koskaan toiminut, eikä enää kaivanut mieltä.

 

["vieras"]

Siis onko ap aikuinen vai mun 15-vuotias teini??

 

["pirtelö"]

Kyllä mä ymmärrän, mutta en osaa auttaa. Mä olen ollut rakastunut ala-aste & yläasteikäiseen hyvään kaveriin koko elämäni. En ole milloinkaan päässyt hänestä irti, vaikka olen naimisissa toisen miehen kanssa ja meillä on lapsia. Tapaamme aina satunnaisesti, tyyliin 3-10 vuoden välein, koska meillä on yhteisiä kavereita; kavereiden häissä, synttäreillä, luokkakokouksissa. Ja aina sama hiton kipinä. Aina. Se on turhauttavaa. Oma mieheni huomaa tämän, yksissä häissä hän oli niin loukkaantunut kun minä vain istuin tämän miehen kanssa penkillä tuntikausia ja juttelin. Yritin puolustella vuosien ystävyydellä... Tuo mies lukitsee mut paikoilleen, en vai näe ketään muuta kun hän on siinä. Hymyilen kuin joku idiootti. Tiedän, että olen kauhea, mutta toivon aina niinä hetkinä että omalla miehellä olisi jotain tekemistä, että jättäisi mut rauhaan. Mä olen oikeasti sika ja tiedän sen. Viimeksi kun oltiin yhteisen tuttavan synttäreillä baarissa, tää mies seurasi mua vessaan. Sanoi, että hänen on vain saatava olla hetki mun lähellä ilman että kukaan huomaa. Hän piti mua kädestä ja nojasi otsaansa mun otsaan silmät kiinni, ei sanottu mitään. Sanoja ei tarvita... Edelliskerralla kun tavattiin ja kyselin kuinka hänellä menee, sanoi että rakastaa kihlattuaan, mutta kakkosvaihtoehdon joutuu ottamaan kun "Pekka" (mun mies) sai parhaan naisen.... Mulla menee aina näiden tapaamisten jälkeen pari viikkoa palata maan pinnalle: näen hänestä unia, on mielessä koko ajan päivisin ja kaikki johtaa aina vääjäämättä oman parisuhteeni tilan miettimiseen ja siihen, että "olisiko sittenkin pitänyt?" Ollaan oltu myös kerran sängyssä, tässä aikuisiällä. Olin jo silloin mieheni kanssa, mutta en kuitenkaan pettänyt häntä. Pitkä tarina, jossa nyt ei ole oleellista muutakuin tuon sänkyyn päätyminen ja se, että sekään ei onnistunut tuhoamaan sitä kipinää... Mä en voi sanoa sulle, että ota riski ja lähde katsomaan josko se nuoruuden rakkaus on se jonka kanssa sun pitäisi olla. Se on vain yksinkertaisesti väärin. Mutta onko tässäkään mitään järkeä, tässä elämässä mitä minä elän? Tunteitaan on paha haihduttaa pois, olen sen tässä vuosien varrella huomannut.

Kiitos! ekaa kertaa oikeesti tuntu, että joku ymmärtää mua

 

[Madicken04]

Itsellänikin oli joitain tuollaisia yläasteaikaisia ihastuksia joista osa on jälkeenpäin tuntunut todella hassuilta. Muuten en noita enää aikoihin ajatellut enkä osaa kuvitella että joku jäisi noin kummittelemaan mieleen että sitä olisi valmis jopa oman perheensä riskeeraamaan.

Mutta siis vanhan ihastuksen yhteydenottoon vastaisin kaveripohjalla kuulumisia vaihtaen, olettaisin että olisi vain sattumalta minut bongannut jonkun toisen luokkakaverin kaverilistalta enkä uskoisi että on minusta salaa haaveillut pariakymmentä vuotta ja nyt valmis perustamaan kanssani perheen osoittautuen unelmieni prinssiksi. Jos oma liittoni on kunnossa en lähtisi mihinkään peliin kanssaan.

 

[herää]

[QUOTE="pirtelö";26177092]Kiitos! ekaa kertaa oikeesti tuntu, että joku ymmärtää mua [/QUOTE]

Öh, ihan eri asia. Nimimerkki "sika" on tuntenut ihastuksensa lapsesta lähtien, siis tuntenut, ei ihastellut kaukaa. Sängyssäkin ovat olleet. Sinä sen sijaan haikailet jonkun teiniajan satuprinssin perään, joka on luultavasti oman mielikuvituksesi tuotosta. Jotenkin säälittää tällainen, että kun se oma mies ei enää nappaa, ainoa ratkaisu on alkaa haikailla toisen perään. Etkö keksi elämään muuta sisältöä?

 

[totta kai ymmärrän]

[QUOTE="pirtelö";26177092]Kiitos! ekaa kertaa oikeesti tuntu, että joku ymmärtää mua [/QUOTE]

Nyt vaikutat kyllä jo varhaisteiniltä. Ymmärtäminen ja mukaan meneminen on kaksi eri asiaa. Valitettavasti taitaa olla niin, että moni täällä on kommentoinut lakonisesti ja tylysti nimenomaan siksi, että ymmärretään sun tilanne paljon paremmin kuin itse sen ymmärrät. Ymmärretään myös, että olet huumaantunut huomiosta ja aika moni muukin on sen joskus kokenut. Minä ainakin. Siksipä en sille paljon painoa laita.

Jos ihminen vuosia pyörittelee päässään jotain mitä olisi voinut ehkä olla muttei tosiaankaan ollut, niin olisi paljon aikuistumistyötä tehtävänä. Senkin täällä taitaa moni kommentoija ymmärtää, koska on tehnyt sen työn. Ei ne ajatukset taivaasta tule, vaan itse ruokit niitä koska haluat kokea itsesi erityiseksi.

Se on ansa. Tule pois sieltä. Olet ihan valtavan erityinen, niille lapsillesi. Voit muuttua erityiseksi myös ihan oikeasti muillekin jos laitat itsesi kuriin. Jos sen sijaan juokset haaveiden perässä loputtomiin, olet justiin yhtä epäerityinen kuin jokainen kaltaisesi hassutettava ääliöraukka hyväksynnän nälässään.

 

["liekki"]

Mulla on onnellinen avioliitto ja arki kunnossa, mutta vähän tylsää, joten siksi olen alkanut kaivata teiniaikojen vahvoja tunteita. Sitä aikaa, kun kaikki kokemukset oli vielä uutta. Ehkä sinulla ap on sama vaihe menossa?