Mitä tekisit?

["mirka"]

Olen pähkäillyt itseni mielisairauden partaalle, enkä näe asioita enää järkevästi...
Mitä sinä tekisit tässä tilanteessa?

Eli sain houkuttelevan työtarjouksen n. 1 1/2 h ajomatkan päästä kodistamme. Nykyinen työni on vakituinen, mutta epäilen että vuoden parin päästä töitä ei enää ole nykyisessä paikassani. Myös uusi pesti olisi vakituinen, paremmalla palkalla ja ennen kaikkea kyseessä 'varma paikka'.

Esikoistytär on syksyllä astumassa koulutaipaleelle ja hänellä on nykyisessä kodissamme iso ja läheinen ystäväpiiri. Myös koulu on eskarin kautta tuttu ja lähellä kotia.

En tiedä uskallanko tarttua työtarjoukseen, pelottaa että kulkeminen kävisi liian raskaaksi.
Toisaalta minua itseäni houkuttaisi muutto työn perässä, mutta mies ei ole innostunut, saatika lapset.

Miten tämän nyt järkeilisi? olen siis lähes vakuuttunut, että jos jään nykyiseen työhöni niin pian löytäisin itseni siivoamasta tms. koska olen 'kuolevassa' puljussa tällä hetkellä.

 

[röppö]

Mä kestäisin työmatkat jos työpaikka olisi mieluisa ja varma..
Nytkin muutin kauemmas omasta työpaikastani,mutta ilo mielin ajelen ton tunnin matkan.

 

["mä"]

3h työmatkaa päivässä en todellakaan vaihtaisi. Enhän mä näkisi lapsia kuin viikonloppuisin

 

[Non compos mentis]

Mä en ymmärrä miksi äidin pitäisi uhrautua tuossa tilanteessa. Uusi työ kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Lapsi voi ihan hyvin mennä toiseenkin kouluun. Jos miehellä työ nykyisellä paikkakunnalla, koti jostain välimaastosta.

 

["heh"]

Itse aikoinaan ajelin työmatkaa tunnin aamuin illoin eikä ollut paha rasti. Mutta nyt kun on pieniä lapsia en edes harkitsisi moista. Tulisi tosi pitkät hoitopäivät lapsille kun miehenkin työt on tunnin matkan päässä.

 

["mirka"]

Tosiaan unohtui mainita, että miehen työ samalla suunnalla kuin omanikin tulisi olemaan. Yhtämatkaa kulkeminen ei kuitenkaan onnistuisi, koska miehen 'työmaat' vaihtelevat toisinaan paljonkin...

Tuntuisi kurjalta repäistä lapset uudelle paikkakunnalle juuri kun ensimmäisiä kaverisuhteita on luotu...

Toisaalta nykyisessä kaupungissa asuu paljon sukulaisia joihin voisi kenties turvauta 'hoitoapuna' jos työpäivä venäthtää...

 

["heh"]

Mä en ymmärrä miksi äidin pitäisi uhrautua tuossa tilanteessa.

Mun mielestä ei kenenkään pitäisi uhrautua, ei isän eikä äidin. Vaan vanhempien täytyy yhdessä keskustelemalla ratkaista tilanne. Paikkakunnan vaihto on sen verran suuri asia ettei sellaista päätöstä voi yksi perheenjäsen tehdä itsekseen.

 

["vieras"]

Osallistuuko mies aktiivisesti lasten hoitoon ja heidän asioiden hoitamiseen? Jos ei osallistu, niin jatkaisin vanhassa työpaikassa - muu ei onnistuisi. Jos menet uuteen työpaikkaan, niin sinulla ei jää juurikaan aikaa perheelle.

 

["mirka"]

Mies ei osallistu lastenhoitoon. Itse olen alusta loppuun huolehtinut päiväkotirumbat yms. En tiedä sitten jos työmatkamme olisi 'tasa-arvoiset'...