Mitä tekisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja epävarma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

epävarma

Vieras
Mies tapasi kesällä juhlissa naisen, jonka kanssa vietti kaveriporukassa yhden illan. Sain sattumalta selville, että muutaman päivän päästä tapahtuneesta hän oli lähettänyt tälle naiselle Facebookin kautta viestiä, jossa halusi kiitellä kivasta illasta ja kertoa, että nainen oli jäänyt pyörimään hänen mieleensä. Nainen vastasi viestiin, jossa sanoi myös viettäneensä kivan illan, mutta ei ilmaissut mitään suurempaa kiinnostusta tai kaipailua miestä kohtaan. Ja viestien perusteella mitään "intiimpää" ei ollut tapahtunut.

Asiasta nousi kuitenkin riita, koska mielestän suhteeessa oleva mies ei saisi lähetellä kaipailevia viestejä toiselle naiselle. Riidan yhteydessä mies tunnusti, että oli kokenut ihastumisen tunteita naiseen, mutta halusi lähettää tälle viestiä, jotta saisi asian pois mielestään. Ei kuulemma halunnut erota tai aloittaa suhdetta naisen kanssa, vaan saada tämän asian pois mielestään ja jatkaa elämää kanssani. Mielestäni keino on varsin kummallinen, sillä jos haluat unohtaa ihmisen, niin paras keino ei varmaan ole laittaa tälle "en saa sinua mielestäni-viestiä"..?

Miehen puolustukseksi on sanottava, että hän katui tekoaan tosissaan ja hän on ollut hyvin avoin tapahtuneen jälkeen. Hän on esimerkiksi näyttänyt minulle kaikki viestit/puhelutiedot yms. jos olen kokenut oloni epävarmaksi (ja ymmärrän kyllä, että minun silmille sopimattomat viestit voi poistaa, mutta jostain sitä luottamusta oli yritettävä rakentaa).

Olimme tapahtuman aikaan olleet yhdessä n. 2,5 vuotta ja meillä oli ollut ongelmia suhteessa noihin aikoihin (osasyy oli minussa), joten päätin yrittää unohtaa tapahtuneen. Sovittiin, että hän ei ole jatkossa yhteydessä naiseen. Nainen lähetti kuitenkin myöhemmin miehelleni Facebookissa kaveripyynnön, josta mies kertoi minulle oma-aloitteisesti ja sanoi hylkäävänsä kutsun.

Se miksi kirjoitan tätä nyt ja pyydän teidän mielipidettä on, että tajusin nyt kuukausien päästä, että naisen kaveripyyntöä roikkui edelleen miehen Facebookissa. Tämä tieto toi kaiken pahan olon viime kesältä mieleen ja asiasta on nyt riidelty. Miehen mukaan hän oli poistanut kaveripyynnön jo kertaalleen, mutta nainen oli ilmeisesti lähettänyt uuden, ja hän oli ajatellut poistaa kutsun myöhemmin, kuten muutkin roikkuvat kaveripyynnöt ja tapahtumat. Oli kuitenkin unohtanut tehdä tämän ja nyt kun minä sen näin, niin tottakai ajattelen pahinta ja herää epäilys, että hän halusi säilyttää sen siellä muistona naisesta, haikailee suhteesta naisen kanssa tms.

Mies on pahoillaan, koska ei ymmärtänyt kuinka paljon pahaa mieltä tuo voisi minulle aiheuttaa. Hänen mielessään asia oli loppuunkäsitelty ja nainen unohdettu ajat sitten.

Tavallaan ymmärrän, että teen ehkä kärpäsestä härkästä. Eihän mies ottanut naista kaverikseen tai ole muutenkaan tietääkseni ollut missään tekemisissä tämän naisen kanssa. Takaraivossa kuitenkin jyllää pelko, että ehkä sain selville vain jäävuoren huipun ja oikesti minua huijataan tässä suhteessa sata-nolla, joko tämän naisen kanssa tai muiden!?. Tätä edellinen suhteeni päätty pettämiseen, mikä varmasti lisää epäluuloa.

Pitäisikö minun vielä yrittää luottaa vai onko kaikki toivo menetetty?
 
No,
helpommalla pääsisit, jos koittaisit unohtaa koko jutun ja keksiä teille jotain mukavaa uutta ajateltavaa. Minusta ei ole mitään näyttöä siitä, että miehesi olisi jotenkin epärehellinen.
Minulla on kaikennäköisiä asioita roikkumassa muistona menneestä, esim. lähes kaikki vanhat kirjeet, mukavia tekstiviestejä, tms. Mutta ei se tarkoita että haikailisin niiden asioiden tai ihmisten perään. Eli mene reippaasti eteenpäin ja lakkaa vaivaamasta itseäsi ja miestäsi vanhoilla asioilla. Jos kuitenkin sattuisi joskus tulevaisuudessa niin, että jotain epäilyttävää on, ehkä sen vaistoaisit.
Kysyit suoraan ja vastasin suoraan, siten kuin minusta oikealta näyttää. Joka suhteessa tulee karikkonsa, joissa ihan oikeasti anteeksianto ja rakkaus punnitaan. Tämä on aika kevyttä kuitenkin.
 
Otan nyt kantaa vain tuohon kaveripyyntöasiaan. Minulle yksi mies, jolla näyttää olevan paljon yhteisiä kavereita kanssani, pani aikanaan kaveripyynnön. Kysyin mieheltäni, että tunnetaanko me muka tämä tyyppi (esim. jollakin lempinimellä), sillä nimi ei sano mitään ja minä en ota kavereiksi muita kuin oikeita tuttuja. Mies sanoi, ettei hänelle ainakaan tule ketään mieleen ja niinpä panin kaveripyynnön lähettäneelle miehelle viestin, että valitettavasti emme saa sinua mieleemme sen enempää mieheni kuin minäkään ja että otan vain kavereiksi kavereita, en esim. kavereiden kavereita, joten joudun hylkäämään pyyntösi.

Pian tämän jälkeen samaiselta hepulta tuli taas kaveripyyntö, jonka hylkäsin nyt ilman sen kummempia viestejä. Muutama kuukausi sitten ko. tyypiltä tuli taas kaveripyyntö ja nyt jätin sen roikkumaan, ajattelin, että miksi turhaan hylätä pyyntöä toistuvasti, kun se kuitenkin pannaan heti takaisin.

Eli summa summarum: roikkumassa olevalle kaveripyynnölle voi olla miten monta selitystä tahansa, ja niistä varmasti valtaosa ovat täysin viattomia.
 
Onko mitenkään mahdollista btw että Facebook-ohjelma lähettää kaveripyyntöjä jotenkin automaattisesti ???! Minä en ole edes Facebookissa ja minulle tulee silti sähköpostitse Facebook-yhteydenottopyynöjä sellaisista osoitteista jotka ovat työasioissa tekemisissä kanssani. Olen ihan satavarma että nämä ihmiset eivät ole ainakaan tarkoituksella pyytäneet minua Facebookkiin mukaan...
 
Mitenhän ilmaisisin ajatukseni selkeästi.. Miehesi mokasi, mutta vaikuttaa siltä, että hän haluaa tosissaan olla kanssasi, onhan hän ollut hyvin avoin, yms. Tämä vieras nainen ei ole tehnyt oikeastaan mitään väärää, miehesihän laittoi hänelle viestiä. Vaikka miehesi ei haluakaan sotkea häntä enää suhteeseenne, ei hän silti varmasti halua olla ko. naiselle epäkohtelias. Jos hänen mielestään olisi julkeaa hylätä naisen kaveripyyntö, ja hän sen vuoksi antaa sen roikkua? Vaikka hän väittikin sinulle muuta, niin eihän hänen tarvitse muuten olla epäkohtelias naiselle. Eikö se riitä, että miehesi ignooraa naisen?

Unohtakaa koko juttu, kuulostaa hyvin viattomalta.
 
Jos mitään kertomaasi kummempaa ei ole tapahtunut, kuittaisin tällä erää jutun loppuunkäsitellyksi ja siirtyisin muihin asioihin. Jos jotain epäilyttävää ilmenee myöhemmin (puhelimen piilottelua, uusia salaperäisiä menoja joihin sinä et ole tervetullut) niin sitten selvität asiaa lisää jos tarvitaan. Tällä erää vaikuttaa aika lailla pystyynkuihtuneelta jutulta. Harkitsematon heitto mieheltä joka oli hiukan ihastunut toiseen naiseen.

Minun miehelläni on roikkumassa isot kasat kaveripyyntöjä joita on tullut viimeisen puolen vuoden aikan tutuntutuntutuilta. Mies ei käy naamakirjassa kovin usein muutenkaan ja on vaan liian laiska siivoamaan niistä tarpeettomia pois. Täytyy varmaan patistaa tekemään asialle jotakin, siellä voi joukossa olla muutama ihan oikeakin kaveri joka ihmettelee kun vastausta ei kuulu.
 
Oli hyvä saada ulkopuolista näkökulmaa asioihin, koska on vaarana jäädä jumiin omiin ympyrää pyöriviin ajatuksiin ja asiasta tulee helposti vielä suurempi ongelma kuin se on.

Olette varmasti oikeassa siinä, että tämä luottamuksen pettäminen ei ole pahimmasta päästä ja parasta olisi vain unohtaa koko juttu. Kuten aiemmin sanoin, niin edellinen suhteeni loppui pettämiseen, joka alkoivat juuri tällaisista viattomista jutuista ja jotka lopulta kasvoivat siihen mittaan, että ex-mieheni jäi kiinni mm. SM-leikeistä maksullisten naisten kanssa. Tämä varmasti vaikuttaa siihen, että suurin pelkoni onkin, että jos annan tämän pienen ihastuksen anteeksi, niin annan tavallaan oikeutuksen pahempiin tekoihin.

Olen itseasiassa hyvin samaa mieltä asiasta kuin nimimerkillä "puu" kirjoittanut. En syytä tätä toista naista asiasta. Ei hän ole tehnyt mitään väärää, mieheni tässä mokasi. Ja mies varmasti halusi olla ystävällinen tälle ja ei ehkä myöskään halunnut ns. menettää kasvojaan tämän edessä ja ignoorata naista, koska oli kuitenkin itse ottanut tähän yhteyttä. Kai itsetuntoni sai tästä kolauksen, koska hän tavallaan valitsi tämän naisen tunteet ennen minua; mies ei halunnut olla epäkohtelia hänelle, vaan enemmin rikkoi lupauksensa minulle (jättämällä poistamatta naisen kaveripyynnön). Ja vielä sivuhuomatuksena. Ei minua häiritse miehen menneisyys (kuvat yms. existä), sillä se kuuluu elämään. Siinä olen ehdoton, että en halua miehen olevan tekemisissä tämän kyseisen naisen kanssa, sillä hän on myöntänyt ihastuneensa tähän suhteemme aikana, joka loukkasi minua.

Jokatapauksessa, asiasta on nyt juteltu kotona suurimpien tunteiden laannuttua ja pääsimme yhteisymmärrykseen asiasta. Ja kuten nimimerkki paljon kokenut tuolla sanoi, "Joka suhteessa tulee karikkonsa, joissa ihan oikeasti anteeksianto ja rakkaus punnitaan." Moka on nyt annettu anteeksi ja yritän myös oikeasti unohtaa asian. Onneksi mies on myös ymmärtäväinen ja tajuaa, että luottamuksen rakentaminen ei tapahdu ihan hetkessä. En kuitenkaan halua alkaa kyttäämään miestä, koska sillä myrkytän vain oman mieleni ja silloin suhde loppuu omaan mahdottomuuteensa.
 
Kun tulee kaveripyyntö, siinä on kohdat "vahvista" ja "älä vahvista" tms. Kun painat sitä ei-nappulaa, niin tulee kohta "en tunne tätä ihmistä". Kun valitset sen, tuo ihminen ei voi enää lähettää sinulle kaveripyyntöä. Itse olen toiminut näin. (tämä siis heille, joille tulee toistuvia ei-haluttuja-kaveripyyntöjä)
 
Ymmärrän täysin sun tilanteen, mutta itsekin pitkässä suhteessa olevana olen sitä mieltä, että ihastumisia sattuu. AIVAN JOKAISESSA PARISUHTEESSA. Myös allekirjoittaneelle. Jos jakaa elämänsä toisen kanssa niin se on valitettavasti väistämätöntä. Tärkeintä onkin miten itse suhtautuu; ettei vie asiaa pidemmälle.

Poikaystäväsi on mennyt rajan yli, mutta ei anteeksiantamattomasti. Hän on tunnustautunut ja katuu. Täydellisen luottamuksen palautuminen vie aikaa, mutta kannattaa vaan jaksaa. Elämä ei mene aina putkeen, mutta asia on tosiaan suhteellisen viattomalla tasolla, niin ettäkyllä te sen yli pääsette. I promise.
 
Minä taas en ymmärrä tuota tilannetta kovin hyvin. Kohta varmaan parisuhteetkin pyöriin pelkästään FB:ssä.
Mutta asiaan: Ei kukaan omista toista ihmistä tavalla, että voi vaatia parisuhteessa toisen täydellistä kontrollia tyyliin ei saa tavata, ei saa halata, ei saa katsoa jne. En minäkään ymmärrä sängystä toiseen loikkimista, mutta kuvaa erittäin huonoa itsetuntoa jos kahlitsee kumppaninsa totaalisti väittäen, että parisuhteessa ei muualle edes vilkuilla. Jos parisuhde on oikeasti kunnossa, ei mitään kyttäystä tarvita ja suhteenhoitotalkoisiin ovat molemmat osapuolet vastuullisia/velvollisia. Ketään ei pidetä liitossa kyttäämisellä. Päivastoin.
 
Ymmärrän täysin sun tilanteen, mutta itsekin pitkässä suhteessa olevana olen sitä mieltä, että ihastumisia sattuu. AIVAN JOKAISESSA PARISUHTEESSA. Myös allekirjoittaneelle. Jos jakaa elämänsä toisen kanssa niin se on valitettavasti väistämätöntä. Tärkeintä onkin miten itse suhtautuu; ettei vie asiaa pidemmälle.

Tämä on kyllä aivan totta. Monesti on kyse siitä, että se oma kumppani on niin tuttu ettei häntä osaa nähdä samalla tavalla kuin muita. Itse ihastuin kerran mieheni ystävään, mitään ei tosin tapahtunut koska en koskaan pettäisi. Aloin sitten mielessäni analysoimaan, että jos oma mieheni ja tämä ystävä seisoisivat rinnakkain enkä tuntisi kumpaakaan entuudestaan, oma mieheni on huomattavasti komeampi. Myös luonteeltaan hän on mukavampi, samoin kuin arvoiltaan jnejne... Sovimme paljon paremmin yhteen ja olen varmasti onnellisempi mieheni kanssa kuin mitä olisin tämän kaverin kanssa. Yhtäkkiä kaveri ei ollutkaan enää yhtään kiinnostava tai komea, kun katsoin omaa miestäni ulkopuolisen silmin. Sitä vain unohtaa arjen keskellä millainen helmi se oma kumppani voikaan olla...

Facebookin liittyen en kommentoi, koska sekä mieheni että minun mielestä se on turha keksintö joka aiheuttaa vain ongelmia suhteeseen kuten ap:nkin tapauksessa kävi. Tuolta on niin helppo aloittaa "viattomasti", ja pian sitä ollaankin näkemässä kahvilla ja sitten sängyssä... Ei olisi ensimmäinen kerta, näitä juttuja olen kuullut kavereiltani joilla kumppaneineen on tapana elellä FB:n maailmassa.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on kyllä aivan totta. Monesti on kyse siitä, että se oma kumppani on niin tuttu ettei häntä osaa nähdä samalla tavalla kuin muita. Itse ihastuin kerran mieheni ystävään, mitään ei tosin tapahtunut koska en koskaan pettäisi.


No eikös sen ihastumisen dynamiikka ole juuri tuossa. Jotkut miehet on vain viehättäviä, ja heihin ihastuu sen kummemmin suhdetta tai pettämistä ajatellen. Työmatkatkin sujuu paremmin kun odottaa, jos se ihastuksen kohde sattuu samaan vaunuun. Vähän sama kuin flirttailun kanssa, ei senkään tarvitse johtaa yhtikäs mihinkään varsinkin jos on vakavassa parisuhteessa. Sinkkuaikoina muutama varattu oli selvästi ihastunut, mutta en minä koskaan ajatellut, että kyseessä olisi mikään potentiaali kaveri kyseessä. Lähinnä sen otti imarteluna. Ihastuminen keventää sitä perkeleen arkea, ei niistä tarvitse ripittäytyä kenellekään, varsinkaan sille puolisolle.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä