Mitä tekisitte, jos parisuhteessanne...

[onneton(ko)]

... mies masturboisi kyllä suihkussa, mutta ei harrastaisi teidän kanssanne minkäännäköistä seksuaalista aktiviteettia? Silloin harvoin, kun seksiä harrastetaan se on todella antoisaa, mutta kun monista yrityksistäni huolimatta mies lähtee leikkiin enää korkeintaan kerran kuukaudessa. Silloinkin vain pitkän vonkaamisen jälkeen. Olen sanonut tästä hänelle, että minua vaivaa liittomme seksittömyys, mutta hän ei koe sitä ongelmana, koska ei vain ole omasta mielestään niin seksuaalinen. Vika ei kuulemma ole siinä, etteikö hän haluaisi minua, vaan siinä, ettei hän koe seksiä tarpeelliseksi.

Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Alusvaatteet eivätkä muutkaan keinot toimi. Alkaa tuntua pikkuhiljaa vain siltä, että aviosta on siirrytty lähinnä kämppäkavereiksi. Onko muilla ollut tällaista ongelmaa? Mikä siihen on tepsinyt, vai onko mikään? Mitä mieltä olet ylipäätänsä seksuaalisesti "haluttomista" miehistä? Kaikki asialliset vastaukset tästä aiheesta ovat enemmän kuin tervetulleita. Eroamaan en tahtoisi ryhtyä pelkästään seksin takia, kun on kerran lapset ja kaikki, eikä mikään muu hierrä parisuhdetta.

Olisin avustanne, kokemuksistanne ja mielipiteistänne enemmän kuin kiitollinen!

 

[pops]

lopeta säkin vonkaaminen kokonaan ja hoitele itse itsesi.tää nyt ei oo ihan sama asia,mutta kun olin raskaana ja tosi halukas,mies ei halunnut ollenkaan.kai se maha häiritsi seksikkyyttä.itsekin hoidin siis itse itseni koska loukkaannuin ettei mies halunnut yhtään läheisyyttä.jossain vaiheessa alkoi taas haluta.

kuulostaa siltä,ettrei mies oikeasti ole haluton,jos itse sitä kuitenkin touhuaa,voisiko olla että ehtii liikaa oleskella pornon parissa ja sen takia kyllästynyt aitoon naiseen eikä puhti ja kiinnostus riitä enää muuhun kuin omaan munaan ja käteen. näinkin on meillä käynyt,ei tuntunut oma nainen kiihottavan enää yhtään kun ehti joka päivä katsella teinejä netistä ja hoidella itsensä niiden seurassa tähänkin tuli parannus kun meni töihin ja ei enää ehtinyt olla koneella,ja tavallinen nainenkin alkoin kiinnostaa ja alkoi panostamaan taas.

 

["lilli"]

joo toi mene varmaan ohi. ü

 

[pops]

no sori :/ mutta siis,voihan mies olla haluton stressin takia tai jos kaipaa vaan jotain uutta ja erikoisempaa,jos ei vaan oikeasti yhtään kiinnosta nykyisenlaisesta seksistä? surullista kyllä.

 

["aapee"]

Ei se tuosta pornosta johdu, koska mieheni ei ikinä sitä katsele, eikä pidä siitä muutenkaan. Olen moneen otteeeseen rittänyt, jos olisin saanut hänet kanssani katsomaan pornoa, että touhut vähän käynnistyisi, mutta kun tuo ei halua sellaista katsoa. Mies käy päivisin töissä ja iltaisin välillä pelailee tietokoneella, mutta ei ole teinivuosien jälkeen katsonut pornoa lähestulkoon lainkaan. Tietokone on olohuoneessa ja yhteinen, joten eipä sillä mahdollisuuksiakaan pornoa poahemmin ole katsella.

Ensimmäisen raskauden aikana tapahtui notkahdus siinä kohtaa, kun kolmannella kuulla alkoi vatsa kasvaa. Silloin harrasteltiin koko loppuraskauden aikana enää 3 kertaa ja sen jälkeen vähään aikaan ei ollenkaan. Kuopuksen kanssa vatsa ei ollut haittana ollenkaan ja mies halusi enemmän kuin pitkään aikaan. Kuopus on nyt 2v. Viimeisen kahden vuoden aikana seksi on jäänyt yhä harvemmaksi ja harvemmaksi, vaikka itse voisin pupuilla ainakin joka toinen päivä. Lapset eivät ole ikinä touhujamme häirinneet, eivät myöskään miestä puheiden mukaan, koska nukkuvatkin eri huoneessa. Tiedä siitä sitten.

 

["aapee"]

Tuo seksi siis mitä yleensä silloin harvoin harrastamme on erittäin epäkaavamaista ja siihen mahtuu aian uusia asentoja ja muutakin. Joskus on silloin tällöin se vanha kunnon lähetyssaarnaaja ja ehkä jotain muuta suuseksin lisäksi, mutta siis en usko, että seksimme olisi hänestä tylsää, kun on niin täysin mukana silloin harvoin kun sitä harrastetaan.

 

[Apari]

Jos sitä kuitenkin alitajuisesti pelottaa, että lapset yllättävät? Tai sitten tosiaan on steressiä tai jotain muuta mikä vie ajatukset toisaalle, eikä huvita.

Parasta olisi, jos saisitte puhuttua asiasta ja selville mikä mättää (tai sitten mies ei vaan ole yhtä aktiivinen kuin sinä ja runkkaa vaan saadakseen kassit tyhjiksi), ja jos voisit vaikka mennä sinne suihkuun mukaan ja koittaa, josko sun käsi kelpaisi

 

[ihme mies]

Ei se seksi mistään alusvaatteista tai kynttiläillallisista parisuhteessa aina lähde vaikka niin monet naiset jostain syystä uskovat niin ja odottavat että mies on heti tappi ojossa jos itsellä on sellainen fiilis ja on parhaat kalsarit päällä ja kynttilät palamassa. Pahinta mitä voit tehdä on vongata ja/tai syyllistää. Keskustelkaa asiasta ja yritä ottaa selvää mistä hän voisi innostua.

 

["aapee"]

Olemme asiasta useampaan otteeseen viimeisen vuoden aikana keskustellut ja ihan asiallisesti. Olen parhaani mukaan yrittänyt häntä ymmärtää tässä asiassa, mutta kun se on niin pirun turhauttavaa... Enkä minä voi sinne runkkuhetken keskelle mennä, kun tuo nolostuu ja suuttuu. Kokeiltu on...

Minä tiedän, ettei se lähde sellaisesta, enkä minä yleensä mitään kynttilöitä edes polttele, kun muksut kaataa ne saman tein, eikä tuo mies niistä edes pidä. Turha paloriski kuulemma Enkä minä tietenkään kuvittele, että pelkillä alusvaatteilla yms saisi tuon miehen pikkuveikan samantien sojoon, sillä tiedän että se ei tosiaan tapahdu niin nopeasti. Nainenkin vaatii aikansa.
Vonkaamaan olen ruvennut vasta nyt, koska vaikken kaipaa seksiä itsessään, kaipaan edes sitä läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota en mistään muusta saa. En ole kertaakaan mielestäni yrittänyt miestä syyllistää. Olen vain kertonut, miltä minusta tuntuu ja kuunnellut myös hänen mielipiteensä. En ole myöskään haukkunut enkä ole uhkaillut edes pettämisellä, vaikka on käynyt kieltämättä mielessä.

Minä en tosiaan oleta, että tuo olisi saman tien tappi ojossa, kun hiukan edes ehdottelen Minulla on kyllä erittäin realistinen käsitys.

Saanko kysyä, että mistä se sitten kertoo, että vaikka saisin miehelle stondiksen, niin sitä ei siltikään seksi kiinnosta? Parisuhdeneuvolassakin sanottiin, että vaikkei 100% haluaisi seksiä, niin siitä voi sen aikana innostua, eikä siksi kannata kieltäytyä, ellei kroppa itsessään hankaa vastaan.
Tuskin sitä stressiäkään nyt kahta vuotta voi niin kamalasti olla? Töissäkin on niin rentoja päiviä ja kerran tai kaksi viikossa tuo käy nyrkkeilemässä, että saa päästellä höyryjä pihalle.

 

[ihme mies]

jos mielessä edes käy uhkailut pettämisellä niin minusta ainakin vaikuttaa sitä että ongelma on aika syvällä ja liittyy ehkä johonkin ihan muuhun kuin seksiin

 

[........]

Pahinta mitä voit tehdä on vongata ja/tai syyllistää.

Siis pahinta tässä tapauksessa vai pahinta yleensäkin?

Vau. Ja minä kun luulin, että miehet toivoisivat naisilta enemmän aloitteellisuutta.

 

["aapee"]

Ainakin kaikki mieltä kaihertavat asiat on aina keskusteltu saman tien kun niitä on ilmennyt, enkä ainakaan itse näe tässä parisuhteessa mitään muuta ongelmaa kuin tuon seksin puutteen. Pettäminen on ollu vain ajatustasolla ja sekin vain muutaman kerran, kun on kunnolla sapettanut ja joutunut itsensä itkemään uneen, kun on ollut sellainen olo, etten kelpaa ollenkaan...

Voi olla, että tämä asia on onnistunut kahden vuoden aikana pääsemään liian syvälle.

 

[hmph]

Onko mies lihonut paljonkin muutamien kuukausien sisään?

Joskus ylipainoiselle miehelle on paljon helpompaa purkaa paineet suihkussa, kuin että alkaa kovastikin jörnimään vaimoa.

 

[ihme mies]

Siis pahinta tässä tapauksessa vai pahinta yleensäkin?

Vau. Ja minä kun luulin, että miehet toivoisivat naisilta enemmän aloitteellisuutta.

Inhottavaa paljastaa todellisuus mutta ei se aina niin yksinkertaista ole, varsinkaan pitkässä parisuhteessa jossa on mukana mahdollisesti myös lapsia ja sitä karua arkitodellisuutta. Aivan täysin eri asia jos ollaan vastarakastuneita ja kiihkeitä kuin kanit. Aloitteellsuus on toki aina plussaa.

Pointti on lähinnä siinä että jos sitä aloitteellisuutta ei toisen puolelta löydy niin ei sitä väkisinkään voi kaivaa tai pakottaa vaan sitten täytyy mennä vähän syvemmälle.

 

["hmm"]

Jos meillä olis tilanne toi, niin ehdottaisin että jos jättäisi sen suihkupuuhastelun pois kokonaan vaikka kuukaudeksi ja osoittaisi ne tarpeensa sulle.

Ja jos sua seksiä enemmän haluttaa se lähelläolo, niin eikö sitäkin voisi harjoitella, ihan vain lähekkäin olemalla ja vaikka hieromalla toista vuorotellen tms. (ei-eroottisesti siis)

Miksei asiasta voisi mennä juttelemaan johonkin terapeutille tms jos ei kotikonstein hoidu.

 

["aapee"]

Mies ei suostu uudestaan terapiaan, ei ole lihonnut kiloakaan, eikä tilannetta tosiaankaan parantaisi se, että kieltäisin runkkaamisen. Suikusession syitä ei kyllä minulle edes kerro, mutta pakko kai se on siiten jumalauta uskoa, ettei oma vaimo enää kiinnosta,l kun on niin nähty juttu jo ainakin teidän juttujenne perusteella :\

 

["aapee"]

Koko suhteen ajan se on muuten ollut minä, joka aloitteen tekee, koska tuo mies väittää ettei osaa sitä tehdä.

 

[ruutiukko]

Ja minä kun luulin, että miehet toivoisivat naisilta enemmän aloitteellisuutta.

miehiä on moneen lähtöön niin kuin varmaan naisiakin, itse pidän todella paljon siitä jos vaimo tekee aloitteen enkä vissiin koskaan ole vetänyt länkiä kaulaan jos tämmöistä on tapahtunut

 

["aapee"]

Miehiä on tosiaan moneen lähtöön, enkä ole kyllä kertaakaan elämässäni tällaiseen mieheen törmännyt, jolle ei pillu kelpaa. Kyllähän se ottaa itsetunnonkin päälle kun lähentely-yritykset kerta kerran jälkeen tyrmätään.

 

[Criminal Mind]

Ei se seksi mistään alusvaatteista tai kynttiläillallisista parisuhteessa aina lähde vaikka niin monet naiset jostain syystä uskovat niin ja odottavat että mies on heti tappi ojossa jos itsellä on sellainen fiilis ja on parhaat kalsarit päällä ja kynttilät palamassa. Pahinta mitä voit tehdä on vongata ja/tai syyllistää. Keskustelkaa asiasta ja yritä ottaa selvää mistä hän voisi innostua.

Mut vonkaa ja syyllistää miehetkin. Ja kiristää :snotty:

 

["aapee"]

Tuo osaa kiristää vain pihtaamalla ja tekee sen ilman syytäkin. Tuntuu että oikeen nauttii mun pahasta olosta :\

Yritän nyt vähän herätellä teitä uudestaan antamaan niitä neuvoja, eikä keskustelemaan tosta mitä miehet tekee ja mitä naiset tekee. En ihan oikeasti haluaisi erota, mutta tämä kaksi vuotta jatkunut pihtailu ja miehen haluttomuus alkaa ottaa niin paljon jo minuun itseeni, etten tiedä miten kauan tässä enää jaksaa odottaa, että jotain tapahtuisi, kun ei kerran asiat puhumallakaan selviä.

Ymmärtäisin erittäin hyvin, jos tämä tosiaan olisi vain vaihe, mutta mikä helvetin kaamosvaihe petipuolella voi 25-vuotiaalla miehellä jatkua kaks vuotta? Ymmärtäisin senkin jos olis viiskymppinen tai erektiohäiriö tms. mut ei

 

[Kepsis]

Siis pahinta tässä tapauksessa vai pahinta yleensäkin?

Vau. Ja minä kun luulin, että miehet toivoisivat naisilta enemmän aloitteellisuutta.

aloitteellisuus ja vonkaus on kaksi eri asiaa. nämä on vaikeita asioita koska itse aikanaan painiskelin moisen asian kanssa, ei toki ollut ihan samat puitteet kuin sinulla mutta tuskin kumpikaan sukupuoli innostuu jatkuvasta vihjailusta, uhkailusta tai kiukuttelusta. enkä nyt sano että teillä kaikkia noita olisi.

meillä muuttui asiat ison kriisin jälkeen, toinen teki typeryyksiä ja otimme aikalisän suhteelle, sen jälkeen aloimme uudestaan rakentelemaan asioita ja nyt on paremmin kaikin puolin, tosin sellainen ajattelemattomuus seksiä kohtaan on edelleen vaivana ajoittain, mutta eihän me kaikki olla samasta puusta veistettyjä.

tiedän miten epätoivoiseksi tilanne voi mennä ja myös mitä kaikkea voi seurata siitä kun seksuaalisuus haihtuu suhteessa, mutta siihen ei välttämättä ole mitään poppakonstia, eikä suuttuminen ja loukkaantuminen auta, vaikka siihen se menee väkisinkin jos ongelma on pysyvää sorttia. se mikä voisi tietenkin auttaa on oleskelu eri osoitteissa muutaman viikon, joskus se suhteen "arjentuminen" (ei varmaan ole mikään sana...) johtaa siihen että vain järkkäämällä toisensa eri paikkoihin fyysisesti voi herättää sen kaipuun kun toinen ei ole siinä lähellä. jopa niinkin pikkujuttu kuin nukkuminen eri sängyissä / huoneessa jne. aika paljon kiinni siitä mikä on motivaatio kummallakin selvittää asiaa, näissä jutuissa vaan on se ikävä puoli että harvoin se joka ei halua seksiä osaa siihen suhtautua "korjattavana asiana". on olemassa tosiaan sellainenkin kuin liian paljon aikaa samojen seinien sisällä keskenään.

ja tunnistan myös tuon kommentin "missään muussa ei hierrä" siinäkin voi olla oikeasti ongelma, jos niitä oikeita ongelmia ei vaan näe tai ei ymmärrä niitä ongelmiksi.

aina kun sanotaan että suhde vaatii työtä niin harva tajuaa mitä se työ nimenomaan on suhteen kannalta, se on sitä juuri että on valmis tarttumaan asioihin mitkä ei sinusta niin tunnu ongelmallisilta mutta toisella on vaikeaa niiden suhteen. toki aina ei voi mennä sen mukaan vain joka tuntee että jossain on vikaa, joskus senkin pitää mennä itseensä ja miettiä sitä onko se asia sen arvoinen että kannattaa siitä meuhkata tai keskittyä yleensäkin siihen liikaa.

 

["aapee"]

Itse en ainakaan ole huomannut mitään arkisia pieniä kinoja lukuunottamatta, kun tosiaan meillä asiat käsitellään saman tien, ettei jää mikään kaivelemaan. Ainakin itse olen niin tehnyt, mutten tuosta miehestä sitten tiedä.

Ainoa ongelma tuossa eri osoitteessa tai huoneessa nukkumisessa on, etten osaa nukkua yksin, ja nuo muksut on tosi huonoja unikavereita, kun molemmat potkii ja pyörii unissaan niin paljon, ettei siinä pahemmin saa nukuttua.

Arkihellyyttä löytyy tosiaan, mutta seksiä ei. Eikä mitään siihen viittaavaakaan. Pusuja ja halailua, muttei edes suutelua, kun ei kerran seksiäkään, mikä on myöskin mielestäni huutava vääryys. Ollaan siis tosiaan useampaan otteeseen tästä keskusteltu koko asiasta, mutta kun mitään ei siitä huolimatta tapahdu. Luovutin lähentelynikin jo kuukausi sitten, kun totesin ettei sillä mitään tulosta ole kuitenkaan. Ei minua edes huvita ruveta sooloilemaan seksilelujen kanssa, koska tarvitsen siihen sen toisen ihmisen.

Harvemmin olen tästä miehelle kiukutellut tai uhkaillut häntä millään lailla. Pettynyt ja loukkaantunut olen ollut useampaankin otteeseen, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että ihan sama. Runkatkoon keskenään sitten, kun minä en kerran kelpaa.

 

[Kepsis]

[QUOTE="aapee";25203870]Itse en ainakaan ole huomannut mitään arkisia pieniä kinoja lukuunottamatta, kun tosiaan meillä asiat käsitellään saman tien, ettei jää mikään kaivelemaan. Ainakin itse olen niin tehnyt, mutten tuosta miehestä sitten tiedä.

Ainoa ongelma tuossa eri osoitteessa tai huoneessa nukkumisessa on, etten osaa nukkua yksin, ja nuo muksut on tosi huonoja unikavereita, kun molemmat potkii ja pyörii unissaan niin paljon, ettei siinä pahemmin saa nukuttua.

Arkihellyyttä löytyy tosiaan, mutta seksiä ei. Eikä mitään siihen viittaavaakaan. Pusuja ja halailua, muttei edes suutelua, kun ei kerran seksiäkään, mikä on myöskin mielestäni huutava vääryys. Ollaan siis tosiaan useampaan otteeseen tästä keskusteltu koko asiasta, mutta kun mitään ei siitä huolimatta tapahdu. Luovutin lähentelynikin jo kuukausi sitten, kun totesin ettei sillä mitään tulosta ole kuitenkaan. Ei minua edes huvita ruveta sooloilemaan seksilelujen kanssa, koska tarvitsen siihen sen toisen ihmisen.

Harvemmin olen tästä miehelle kiukutellut tai uhkaillut häntä millään lailla. Pettynyt ja loukkaantunut olen ollut useampaankin otteeseen, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että ihan sama. Runkatkoon keskenään sitten, kun minä en kerran kelpaa.[/QUOTE]

tuossa korostetussa kohdassa puhuu vain sinun loukattu itsetunto. kun kerta asia selkeästi sinua vaivaa tässä määrin, niin ei se poistukkaan ajan kanssa, siis toki seksuaalinen vietti vaimenee kun sitä ei enää ruoki seksillä ollenkaan, mutta siitä on seurauksena ennenpitkää se että se suuntautuu sitten kodin ulkopuolelle kun olet tarpeeksi pitkään ilman puolisoasi siinä mielessä, oli se sitten kuukausia tai vuosia, mutta ajan kysymys, koska jos ihminen tarvitsee fyysistä läheisyyttä, hellyytenä, erotiikkana tai suoraan seksinä, niin ei se siitä ihmisestä poistu itsestään vaikka horrokseen menisikin.

eipä meilläkään ollut mitään ihmeempiä tappeluita, ja oli arkihellyyttä juurikin pusujen ja halien merkeissä.

avain tässä muuten on myös se että jos sinä näet että et ole valmis tekemään radikaaleja muutoksia (esim tuo nukkumis / erossa olemis järjestely, tai muita oleellisia muutoksia) niin tuskin silloin tuo asia ikinä muuttuu, jos on ollut jo vuosia noin pahenemaan päin, ei tuon luokan ongelmat aukea itsestään. henkii vähän sellaisesta ajatuksesta että näet miehelläsi olevan ongelman ja oletat että hän korjaa sen ja jos ei sitä "huvita" niin "#¤#"4¤"#¤"# olkoon sitten.

kannattaisi jotenkin saada aikalisä itsellesi tuon asian kanssa koska olet aika paljon kerennyt sitä mielipahaa jo keräämään asian tiimoilta eikä ehkä onnistu se kauhean rakentava neuvotteleminen asiasta.

tähän kohtaan haluaisin sanoa että nämähän on vain minun pinnallisia tulkintoja, ei mitään absoluuttisia totuuksia,enhän minä teitä tunne oikeasti. sympatiat silti tilanteesta koska tuo on inhottava tapa elää, että toinen ei edes näe ongelmaa olennaisessa osassa suhdetta.

 

["aapee"]

Toisinaan tekisi oikeasti vain mieli luovuttaa ja sanoa, että minä lähden nyt, mutta tiedän etten ole siihen kykeneväinen, kun on kerran lapset ja kaikki. Turha minun on suhteen ulkopuoleltakaan sitä seksiä hakea, kun ei se kuitenkaan vedä vertoja tuolle omalle miehelle. on vain niin väärin, että olen kaikkeni omasta mielestäni tehnyt ja yrittänyt.