T
Turkilmas
Vieras
Mä olen täälläkin kertonut miten esikoinen pääsi tuossa alkuvuodesta vähän pyöristymään. Kesäkuussa oli kouluuntulotarkastus ja silloin poitsu oli normaalipainon ylärajoilla.
Nyt oon huomannut että hän karttelee tilanteita joissa joutuis olemaan alasti tai vähissä vaatteissa muiden poikien kanssa. Esim. liikuntatunnin päätteeksi hän ei halua mennä suihkuun. Nyt on loppukuusta hänen jalkkisryhmänsä päättäjäiset, joita vietetään saunomalla ja makkaraa paistamalla. Poika sanoi heti ettei halua saunaan. Jne.jne. Eli siis todellakin pojalla on itsetuntokomplekseja itsensä kanssa.
Otin asian puheeksi tänään pojan kanssa ja hän kertoi itkien seuraavat jutut:
Hän oli synttäreillä kesällä, jossa yks poika sanoi ettei meidän poitsu voi mennä semmoista narukävelyä kun se naru katkeaa. Lisäksi yks naapurintyttö oli sanonut ettei ekaluokkalaisen kuulu painaa niin paljon kuin mitä meidän poitsu painaa.
Selitin että todennäköisesti molemmat johtuu enemmän pituudesta. Että tuo tyttö ei ymmärrä että poitsu on myös paljon pidempi kuin "perus"ekaluokkalainen. Ja että tuo poika varmaan myös tarkoitti sitä että kun kerran poitsu on muita pidempi, niin varmasti myös painavampi.
Mä luulen että sain piristettyä vähän poikaa, mutta miten saisin hänet ymmärtämään että hän on tosi hyvän kokoinen nyt. Hän on siis kesän aikana laihtunut aikalailla ja on nyt sangen sopusuhtainen. Viime viikolla poika oli käynyt vaa'alla ja tullut kertomaan miehelleni että painaa 37,7 kg. Mies oli sanonut vaan että "jaaha", sillä meillä on yhteinen sopimus ettei puhuta pojalle hänen lihonneen tai laihtuneen. Hetken kuluttua mies oli ehdottanut että mittaavat pituuden. Se oli 141 cm.
Eli poika on 141 cm ja 37,7 kg. Lisäksi hän urheilee PALJON, jalkkistreenejä on kolmesti viikossa, siihen päälle sporttikerho kerran viikossa, usein pelejä ja lisäksi sitten vielä ne perinteiset ulkoriehat.
Mutta miten mä saan pojan ymmärtämään että hänessä ei ole mitään vikaa ja myös hienotunteisesti ymmärtämään että hän on nyt PALJON hoikemmassa kunnossa kuin silloin kesälläkin vielä?
Nyt oon huomannut että hän karttelee tilanteita joissa joutuis olemaan alasti tai vähissä vaatteissa muiden poikien kanssa. Esim. liikuntatunnin päätteeksi hän ei halua mennä suihkuun. Nyt on loppukuusta hänen jalkkisryhmänsä päättäjäiset, joita vietetään saunomalla ja makkaraa paistamalla. Poika sanoi heti ettei halua saunaan. Jne.jne. Eli siis todellakin pojalla on itsetuntokomplekseja itsensä kanssa.
Otin asian puheeksi tänään pojan kanssa ja hän kertoi itkien seuraavat jutut:
Hän oli synttäreillä kesällä, jossa yks poika sanoi ettei meidän poitsu voi mennä semmoista narukävelyä kun se naru katkeaa. Lisäksi yks naapurintyttö oli sanonut ettei ekaluokkalaisen kuulu painaa niin paljon kuin mitä meidän poitsu painaa.
Selitin että todennäköisesti molemmat johtuu enemmän pituudesta. Että tuo tyttö ei ymmärrä että poitsu on myös paljon pidempi kuin "perus"ekaluokkalainen. Ja että tuo poika varmaan myös tarkoitti sitä että kun kerran poitsu on muita pidempi, niin varmasti myös painavampi.
Mä luulen että sain piristettyä vähän poikaa, mutta miten saisin hänet ymmärtämään että hän on tosi hyvän kokoinen nyt. Hän on siis kesän aikana laihtunut aikalailla ja on nyt sangen sopusuhtainen. Viime viikolla poika oli käynyt vaa'alla ja tullut kertomaan miehelleni että painaa 37,7 kg. Mies oli sanonut vaan että "jaaha", sillä meillä on yhteinen sopimus ettei puhuta pojalle hänen lihonneen tai laihtuneen. Hetken kuluttua mies oli ehdottanut että mittaavat pituuden. Se oli 141 cm.
Eli poika on 141 cm ja 37,7 kg. Lisäksi hän urheilee PALJON, jalkkistreenejä on kolmesti viikossa, siihen päälle sporttikerho kerran viikossa, usein pelejä ja lisäksi sitten vielä ne perinteiset ulkoriehat.
Mutta miten mä saan pojan ymmärtämään että hänessä ei ole mitään vikaa ja myös hienotunteisesti ymmärtämään että hän on nyt PALJON hoikemmassa kunnossa kuin silloin kesälläkin vielä?
