Mitä tekisitte tässä tilanteessa, kummiasiaa?

[pidänkö pääni?]

Haluaisin kummiksi lapsen isän siskon, mutta tiedän että lapsen isä ei sitä hyväksy missään nimessä. Minä siis tulen siskon kanssa toimeen, mutta mies ei. Me ollaan tulevan lapsen isän kanssa jo eronneet ja isä ei ihan kamalasti kuitenkaan tule olemaan lapsien elämässä mukana.

 

[ap]

Eikös kukaan osaa sanoa mielipidettään?

 

[vieras]

Varmaan sopisin tuon siskon kanssa että olis kummi. Kertoisin että isä sitä vastustaa, mutta että silti hänet haluat. Voisko olla ns. epävirallinen kummi? Ja ehkä sit sylikummiksi joku toinen?

 

[ap]

Varmaan sopisin tuon siskon kanssa että olis kummi. Kertoisin että isä sitä vastustaa, mutta että silti hänet haluat. Voisko olla ns. epävirallinen kummi? Ja ehkä sit sylikummiksi joku toinen?

No sylikummiksi olen jo suunnitellut toista, että ihan kummiksi ja miehen sisko kyllä tietää, että veljensä ei siitä pidä, mutta niillä nyt onkin niin huonot välit muutenkin, on ollut aina.
Esikoisella on jokunen miehen kaveri kummina tai oikeastaan ne kaikki mahdolliset, että siltä puolelta ei oikein enää muita löydy ja nuokin ovat aika "huonoja" kummeja ja tän meidän eron jälkeen niitä näkee varmaan vielä vähemmän kuin aiemmin.

 

[*]

Jos tilanne on tuo että olette eronneet, lapsen isää ei lapsi kiinnosta eikä tunnu kiinnostavan oma sukukaan, niin pyytäisin todellakin tuon siskon kummiksi. Tulee sitten säilymään miehen sukukin lapsen elämässä =)