H
help
Vieras
Eli on tilanne, jossa exän kanssa yritämme jakaa omaisuutta, pääosassa yhteinen asunto. Exä on ollut erittäin haluton sopimaan mistään, kieltäytynyt myymästä, ostamasta... ja vain käyttänyt loputtomasti aikaa minun haukkumiseeni yms. henkiseen väkivaltaan.
Nyt sitten otin lakimiehen mukaan asiaan, ja siitäkös exä pillastui ihan täysin. Aluksi ilmoitti suoraan, ettei todellakaan keskustele lakimiehen välityksellä mistään. Laitoin asian käräjäoikeuteen seurauksena tästä.
Ja nyt exä sitten yhtäkkiä onkin sitä mieltä, että minä olen se, joka ei ole suostunut puhumaan edes omaisuuden jakamisesta. Hän on kyllä koko ajan ollut aivan halukas keskusteluun ja sovintoon. Laittoi meilin (haukkumasanoin ja nimittelyin sävytettynä kyllä), että ilmoita hinta niin katsotaan päästäänkö sovintoon. Mutta ei edelleenkään siis ole tippaakaan suostuvainen sopimaan asioita lakimiehen avustuksella...........
Minä vähän uskon, että tuo on vain joku viivytystaktiikka taas. Kai exä, jos oikeasti olisi valmis sovintoon, haluaisi hoitaa asian mahdollisimman reippaasti vaikka sitten ulkopuolisen avustamana. Lakimieheni ei oikein sano juuta tai jaata, kehottaa toki puhumaan exän kanssa. Ongelma vaan puhumisessa on se, että minä olen jo henkisesti niin hermoraunio, etten exän seurassa kykene enää mihinkään.
Olenko minä nyt ihan tyhmä, jos vaan ignoroin exän kaikki yritykset sopia asia kahdenkesken, totean että olkoot, mennä käräjien kautta ja ulkoistan koko ongelman muiden hoidettavaksi? Taloudellisesti tappiota tietysti tulee, mutta tässä vaiheessa minulle ei enää se rahakaan merkitse mitään, mielenrauha vain.
Nyt sitten otin lakimiehen mukaan asiaan, ja siitäkös exä pillastui ihan täysin. Aluksi ilmoitti suoraan, ettei todellakaan keskustele lakimiehen välityksellä mistään. Laitoin asian käräjäoikeuteen seurauksena tästä.
Ja nyt exä sitten yhtäkkiä onkin sitä mieltä, että minä olen se, joka ei ole suostunut puhumaan edes omaisuuden jakamisesta. Hän on kyllä koko ajan ollut aivan halukas keskusteluun ja sovintoon. Laittoi meilin (haukkumasanoin ja nimittelyin sävytettynä kyllä), että ilmoita hinta niin katsotaan päästäänkö sovintoon. Mutta ei edelleenkään siis ole tippaakaan suostuvainen sopimaan asioita lakimiehen avustuksella...........
Minä vähän uskon, että tuo on vain joku viivytystaktiikka taas. Kai exä, jos oikeasti olisi valmis sovintoon, haluaisi hoitaa asian mahdollisimman reippaasti vaikka sitten ulkopuolisen avustamana. Lakimieheni ei oikein sano juuta tai jaata, kehottaa toki puhumaan exän kanssa. Ongelma vaan puhumisessa on se, että minä olen jo henkisesti niin hermoraunio, etten exän seurassa kykene enää mihinkään.
Olenko minä nyt ihan tyhmä, jos vaan ignoroin exän kaikki yritykset sopia asia kahdenkesken, totean että olkoot, mennä käräjien kautta ja ulkoistan koko ongelman muiden hoidettavaksi? Taloudellisesti tappiota tietysti tulee, mutta tässä vaiheessa minulle ei enää se rahakaan merkitse mitään, mielenrauha vain.