Mitä töitä pidät henkisesti raskaina?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Porho
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän, perhetyöntekijän, väkivaltapuolen poliisin, eläinsuojeluvalvojan, eli sellaisia töitä, missä joutuu näkemään melkeinpä yksinomaan ihmisen ja ihmisyyden nurjaa puolta ilman kovin suuria valopilkkuja.
 
Itse olen syöpäosastolla töissä, mutta en pidä työtä henkisesti raskaana. Varmaan lapsiin ja heidän vaikeaaan tilanteeseen liittyvä työ on raskasta ja kuormittavaa.
 
Henkisesti raskaita töitä on kahdenlaisia:
1) Itse työ on henkisesti erittäin raskasta, tästä esimerkkinä esim. lastensuojelu.
2) Työ, joka ei jää töihin, kun oven sulkee, vaan joka seuraa mukana myös vapaa-ajalle. It-alan hommat ovat itseäni lähinnä, joten ne tulevat mieleen. Mutta varmasti monessa muussa työssä on sama tilanne. Näissä samoissa töissä myös aikataulut voivat olla erittäin tiukkoja ja vaativia.
 
Kaikki sellaiset työt, joissa sinulla on alaisia ja tulosvastuuta. Helppoahan se on silloin, kun ei tarvitse kuin omista tekemisistään huolehtia, mutta vastaapa ylemmälle johdolle kymmenien muidenkin tekemisistä ja hoida kaiken maailman poissaolojen ja lomien aikana, että työt tulee tehtyä. Järkyttävä paine.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näää;28656121:
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän, perhetyöntekijän, väkivaltapuolen poliisin, eläinsuojeluvalvojan, eli sellaisia töitä, missä joutuu näkemään melkeinpä yksinomaan ihmisen ja ihmisyyden nurjaa puolta ilman kovin suuria valopilkkuja.

Lisäksi työt jossa on jatkuvasti niin kauhea kiire ettei mitään ehdi tehdä kunnolla, vaan kaikki pitää tehdä vähän sinnepäin...
 
Lastensuojelu, poliisi, mielenterveystyö, koodaaminen. Hyvin moni it-alan duuni on sellaista että jatkuva stressi niskassa ja töitä ei yksinkertaisesti pysty tekemään kunnolla.
 
Ihmisten kohtaamiseen liittyvät työt, sekä auktoriteettiasemassa että palvelualoilla.

Työt, joissa on jatkuva kiire.

Epäsäännöllinen työ, kaikki vuorotyö käytännössä.

Yksintyöskentely ihmisten kanssa - vastuu kohtaamisista ja tilanteiden hallinnasta oman itsen varassa.
 
Ehkäpä juurikin lastesuojelu, sosiaaliala muutenkin. Tieto tuo tuskaa tullessaan, jos sen antaa tuoda. Jos työpaikalla ei ole järjestetty kunnollista työnohjausta, saa ihan varmasti oireita stressistä.
 
Hoitoalalla tietyt työpaikat. Mä olen ollut työharjoittelussa useammassakin asumispalveluyksikössä, jossa työn määrä on valtaisa ja hoitovirheitä sattui vähän koko ajan, kun aikaa oli kaikelle liian vähän. Asiat painoivat mielessä vapaa-ajallakin.

Hyvin organistoitu ja toimiva työyhteisö on avainsana mitä tulee työssä jaksamiseen. Sen olen taas huomannut työskennellessäni lasten- ja nuorisopsykiatrian yksiköissä.
 
Itse mielenterveyshoitajana voin sanoa, että oma työni on todella antoisaa, mutta joskus on vaikeaa olla tuomatta töitä kotiin ja tavallaan työ elää koko ajan jossain määrin kanssani. Jopa täällä palstalla, vaikka niin kovasti olen yrittänyt olla oma siviili-minäni, haksahdan toisinaan tekemään töitä. Olen yrittänyt olla avaamatta ketjuja, joissa tiedän työminäni heräävän, mutta joskus sen vaan tekee niin vaistomaisesti. Eli kyllä, mielenterveystyö voi toisinaan olla hyvin antoisaa, toisinaan hyvin raskasta.

Lastensuojelutyö olisi sellaista, josta en selviäisi juuri tuon henkisen rasittavuuden takia, mutta tunnen ihmisen, joka on töissä lastensuojelun puolella ja hän väittää, ettei koe sitä ollenkaan sellaisena ja sanoo jopa nauttivansa työstään. Ehkä tuossa tapauksessa sitten työ on tekijänsä löytänyt. Ylipäätään työt, joissa on vastuussa toisen terveydestä, toisten ihmisten talousasioista, tai konkreettisesti toisten ihmisten hyvinvoinnista on varmasti ainakin jollain tasolla henkisesti raskasta.

Laitan tähän vielä ne työt, joita tehdään huonolla palkalla, mutta niskaan tulee paljon kritiikkiä ja kiire on pahimmillaan kova. Esimerkiksi meidän osastolla vieraileva laitoshuoltaja juoksee välillä pää kolmantena jalkana ympäriinsä ja etenkin kesän aikana näkee, kuinka hän on perussiivousten kanssa tiukoilla ja apua ei löydy, mutta silti palaute on nihkeää ja täytyy sanoa, että työn loistavaan tulokseen nähden olematonta. Voisin kuvitella, että alipalkattu ja aliarvostettu työ on myös henkisesti raskasta, riippumatta siitä mitä työ pitää sisällään.
 
Viimeksi muokattu:
Raskainta on ollut olla tekemisissä tavallisten, terveiden ihmisten kanssa työssä, jossa täytyy noudattaa sääntöjä ja joka kuitenkin tavallaan on asiakaspalvelua - mutta ei "asiakkaan" ehdoilla. On väsyttävää tulla kyseenalaistetuksi, haukutuksi ja saada huudot toisensa perään ihmisiltä, joiden luulisi jo tietävän miten tietyissä paikoissa toimitaan.
 
Kaupan kassa

Päivittäin saat kymmeniä negatiivisia palautteita, pääosin henkilökohtaisia syytöksiä ja vielä aiheista joihin et itse pysty vaikuttamaan ollenkaan, tai vaihtoehtoisesti vaikutusmahdollisuudet ovat erittäin vähäiset.

Liian kiire, liikaa hommaa liian vähässä ajassa toteutettavana, lakisääteisten taukojen pitäminen ei onnistu, työ ei jousta, palkka on naurettavan pieni, ei saa tehdä täyttä työpäivää.
 
Yläasteen open työ. Aikuisen kokoiset ja näköiset oppilaat latelevat sinulle henkilökohtaisuuksia, törkeyksiä ja jopa uhkauksia, eikä mitään voi muuttaa, koska kullannuput ovat vanhempiensa ja alaikäisiä suojelevan lain erityisessä paaponnassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näää;28656121:
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän, perhetyöntekijän, väkivaltapuolen poliisin, eläinsuojeluvalvojan, eli sellaisia töitä, missä joutuu näkemään melkeinpä yksinomaan ihmisen ja ihmisyyden nurjaa puolta ilman kovin suuria valopilkkuja.

Peesi, mut lisäisin vielä psykologin ja psykiatrin, joiden täytyy pystyä auttamaan ihmistä synkimmillään l. silloinkin, kun on tämä purrut ja niellyt puolet vasemman kämmensä lihasta tai haaveilee sytyttävänsä seuraavat vastaantulevat lastenvaunut tuleen.
 
Viimeksi muokattu:
Kokemusta sekä kaupan kassana olosta ja hoitoalalta. Kyllä hoitoala vie voiton. Työ on sekä fyysisesti ja psyykkisesti raskasta, siihen päälle vuorotyö. On eri asia nostella satakiloista ihmistä, kuin elotonta laatikkoa.

Lastensuojelussa en yksinkertaisesti pystyisi olemaan töissä, enkä kaltoinkohdeltujen eläinten parissa.

Ja peesi Cassyputille, nykyään löytyy varmaan harvemmin enää töitä joissa ei olisi kiire ja jatkuva stressi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näää;28656121:
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän, perhetyöntekijän, väkivaltapuolen poliisin, eläinsuojeluvalvojan, eli sellaisia töitä, missä joutuu näkemään melkeinpä yksinomaan ihmisen ja ihmisyyden nurjaa puolta ilman kovin suuria valopilkkuja.

Samaa mieltä, lisäisin tähän vielä hätäkeskuspäivystäjän työn. En tiedä olisiko minusta mihinkään näihin ammatteihin.
 
Kaikki työs, joissa tkijän ratkaisuilla on välitön vaikutus ihmishenkiin: esim. lääkäri, lennonjohtaja. Monissa sosiaalialan tehtävissä toimiminen on raskasta, jos ei osaa erottaa omaa minäänsä ja ammatillista työminäänsä. Henkisesti raskainta on yleisesti ottaen varmasti työskennellä sellaisissa tehtävissä, jotka ovat omalle temperamentille ja luonteelle vastenmielisiä: esim. tarkkuutta vaativat tehtävät luonnonlapsella tai jatkuvaa improvisointia vaativat tehtävät järjestelmällisellä ja turvallisuushakuisella.
 
[QUOTE="vieras";28657356]Kaikki työs, joissa tkijän ratkaisuilla on välitön vaikutus ihmishenkiin: esim. lääkäri, lennonjohtaja. Monissa sosiaalialan tehtävissä toimiminen on raskasta, jos ei osaa erottaa omaa minäänsä ja ammatillista työminäänsä. Henkisesti raskainta on yleisesti ottaen varmasti työskennellä sellaisissa tehtävissä, jotka ovat omalle temperamentille ja luonteelle vastenmielisiä: esim. tarkkuutta vaativat tehtävät luonnonlapsella tai jatkuvaa improvisointia vaativat tehtävät järjestelmällisellä ja turvallisuushakuisella.[/QUOTE]

Toimin toisessa noista mainitsemistasi ammateista. Meissäkin on todella eriluonteisia ihmisiä, sitä on joskus oikeastaan vaikea uskoakaan, että yhtälailla työssä pärjää se luonnonlapsi, pragmaattinen puurtaja kuin improvisoiva visionäärikin. Kukin tekee sen saman työn hieman eritavoin, toki tietyissä raameissa. Ja se on hyvä asia. Pidän työtäni vastuullisena ja joskus rankkanakin, onnekseni en vielä ole joutunut osalliseksi mihinkään vakavaan tapahtumaan, joka olisi vienyt minua pohjamutiin. Sivusta olen sitä nähnyt ja pelkään kyllä joskus sitä, kuinka selviäisin. Se saa ennen jokaista työvuoroa tekemään eräänlaisen ristinmerkin ja olemaan iloinen siitä, kun kello kumahtaa kotiinpääsyn merkiksi.
 
[QUOTE="vieras";28657646]Selkeästi susta ei ole myyntityöhön. Myyjähän ei myy tuotetta vaan synnyttää ja tukee tarvetta ja halua.[/QUOTE]

no kuinka se käy ilman että asiakkaalle syötetään pajunköyttä
 

Yhteistyössä