mitä tuumaat entisestä parhaasta ystävästäni...

[ysävänsä menettänyt]

suutuin hänelle viime kesänä kun hän valitti minulle,kun kerroin melkein kaiken elämästäni hänelle(sanoi tuon hyvin ilkeäänn sävyyn eikä kovin asiallisesti),meidän perheellä on ollut aika hankalaa ja kaipasin kuuntelijaa.Hän koki kuuntelijan roolin vaikeana kun ei osannut auttaa,mutta kun en minä apua kaivannut vain ystävää.He muuttivat loppukesästä E-suomeen.Hän on lapseni kummi.Yhteyttä emme muuton jälkeen pitäneet.Soitimme marraskuussa heille ja he kertoivat että heille syntyy jouluna vauva.Nyt olen kysellyt heidän kuulumisiaan tekstareilla ja laitoin pienen paketin.Heiltä tuli kummipojalle synttärilahja ja jouluna kortti.Miten tästä eteenpäin.Sieltä ei ole kuulunut soittoa eikä tekstareite,toki on vastannut viesteihini.Miten toimin tästä eteenpäin?

 

["wenla"]

oliko poikasi läheinen kumminsa kanssa enne tuota?

 

["vieras"]

Minä antaisin perheen olla rauhassa, korkeintaan lahjasta voi kiittää, mutta ei kannata väkisin vääntää mitään kaveruutta jos toinen osapuoli ei ole asiasta innostunut.

 

["aloittaja"]

melko läheinen.Hän kävi mun ja lasten kanssa uimahalleissa ym.lapsille mieluisissa paikoissa,jotenkin vaan mun lasten syntymän myötä meidän ystävyys näivettyi pikkuhiljaa.Loppuaikoina hä meillä käydessään vain leikki lasten kanssa..

 

[silvermoon]

Ei ystävyyttä voi väkisin vääntää...olen tosi pahoillani puolestasi. Kohteliasta tietty kiittää lahjasta, mutta eipä hirveän hyvää kummi-suhdetta odotettavissa.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22878092]Minä antaisin perheen olla rauhassa, korkeintaan lahjasta voi kiittää, mutta ei kannata väkisin vääntää mitään kaveruutta jos toinen osapuoli ei ole asiasta innostunut.[/QUOTE]

unohdin mainita että kirjoitti kirjeen jossa sanoi,että syytä on meissä molemmissa,eikä halua katkaista välejä.

 

["vieras"]

No jaa, mun mielestä on ihan luonnollista et ystävyydessäkin on hiljaisia vaiheita. Hyvä ystävyys kyl kestää ne.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22878092]Minä antaisin perheen olla rauhassa, korkeintaan lahjasta voi kiittää, mutta ei kannata väkisin vääntää mitään kaveruutta jos toinen osapuoli ei ole asiasta innostunut.[/QUOTE]

Komppi tälle! Oikeasti hyvää ystävää on todella vaikea löytää! Varmaan yhtä vaikeaa kuin hyvän miehen löytäminen.

En yrittäisi väkisin olla läheinen. Lähettelisin lahjat ja kortit ja ehkä joskus kävisin muodon vuoksi pikavierailulla jos lähellä liikuttaisiin.

Ei tuo tarkoita välttämättä sitä, että ystävässäsi tai sinussa itsessäsi olisi mitään vikaa. Teillä ei vaan sujunut niin hyvin että siitä olisi riittänyt pidempiaikaiseen ystävyyteen asti...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22878127]Komppi tälle! Oikeasti hyvää ystävää on todella vaikea löytää! Varmaan yhtä vaikeaa kuin hyvän miehen löytäminen.

En yrittäisi väkisin olla läheinen. Lähettelisin lahjat ja kortit ja ehkä joskus kävisin muodon vuoksi pikavierailulla jos lähellä liikuttaisiin.

Ei tuo tarkoita välttämättä sitä, että ystävässäsi tai sinussa itsessäsi olisi mitään vikaa. Teillä ei vaan sujunut niin hyvin että siitä olisi riittänyt pidempiaikaiseen ystävyyteen asti...[/QUOTE]

me ollaan oltu ystäviä 13v..

 

["vieras"]

Ei se ystävyyden kesto vaikuta siihen, että joskus ystävyys vaan loppuu. Ja asia on hyväksyttävä. Ja jos hän kerran kirjeessä väitti että haluaa ystävyyttä jatkaa, pallo on silloin hänellä...

 

["vieras"]

Uh, ei se hiljaisuus ole mikään merkki ystävyyden loppumisesta. Joskus on vain kiireinen arki.

 

["vieras"]

suutuin hänelle viime kesänä kun hän valitti minulle,kun kerroin melkein kaiken elämästäni hänelle(sanoi tuon hyvin ilkeäänn sävyyn eikä kovin asiallisesti),?

tuliko sun puolelta kertaakaan kysyttyä siltä ystävältä että olisiko hänelläkin jotain huolia tai murheita vai joutuiko ystävä toimimaan vain kuuntelevana osapuolena ?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";22878326]tuliko sun puolelta kertaakaan kysyttyä siltä ystävältä että olisiko hänelläkin jotain huolia tai murheita vai joutuiko ystävä toimimaan vain kuuntelevana osapuolena ?[/QUOTE]

no kyllä miä välillä kyselin kuulumisia,mutta hyvin vähän kertoili.Ei edes kertonut,että yrittävät saada vauvaa,eikä muutenkaan oikein mistään.Hän on aika hiljainen tyyppi,minä aina puheliaampi.Hänellä ei ole yhtään ystävää,mutta iso suku ja paljon siskoja ja veljiä.

 

["viola"]

tosi kurja juttu,etenkin lapsesi kannalta

 

["aloittaja"]

[QUOTE="viola";22878799]tosi kurja juttu,etenkin lapsesi kannalta[/QUOTE]

sepä se.Muuten tuskin edes yrittäisin yhteyttä edes pitää yllä.

 

[kikikii]

Tilanne on siinä mielessä luonnollinen vähäiselle yhteydenpidolle, koska he ovat muuttaneet kauemmas. Tämän voi kertoa varmaan lapsellekin, jos kyselee miksei kuulu mitään. Itse antaisin asian olla, jos toisesta päästä jotain kuuluu niin vastaisin, mutta oma-aloitteisesti en yhteyttä pitäisi yllä.