Toggle sidebar

Mitä uhrauksia olette tehneet elämässä esim ympäristön/eettisen valinnan/parisuhteen vuoksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Hilma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"Hilma"

Vieras
Voi olla pieniä tai suuria. Ei tehdä tästä sitten mitään pilkkaamisketjua missä väheksytään toisten valintoja, uskontoa ym ym mietin tässä vaan omaa elämääni 30kriisin alkaessa. Tuntuu että oon elänyt vaan itselleni, itsekkäästi yltäkylläistä elämää ja tekis mieli jotenkin yksinkertaistaa. Tuntuu et oon painanu ku hullu töitä rahan takia ja nyt tuntuu etten osaa olla näissä saappaissa. Oon saanu mainetta asioissa joista en itse edes välitä. Tuntuu että olis aika tehdä jotain hyvää tai ainaki jotain muuta. Taivaspaikkaa ei oo ainakaan tällä menolla ansaittu vaikken tiedä uskonko edes taivaspaikkaan :)
 
Mä uhrasin lasteni takia yritykseni joka vei kaiken ajan ja menin toiselle töihin osa aikasena. Rahan tulo laski about 70prosenttia ja vaatii nöyryyttä käyttää miehen rahoja laskuihin (hän siis on hyvin onnellinen että vietän aikaa paljon lasten kanssa). Kukaan tuskin katuu ikinä et on viettäny lastensa kanssa aikaa... Asuimme kerrostalossa ja meillä oli mökki. Myimme molemmat ja ostimme pienen omakotitalon. Näin saimme menoja myös karsittua eikä mee aikaa kahdessa paikassa ravaamiseen ja saamme kuitenkin nauttia pienestä pihasta. Vaihdoimme juuri myös vähäkulutuksiseen autoon.
 
Me vaihdettiin pyykinpesukone pienempään kun lapset lähti kotoa. Harkitsemme myös muuttoa maalle kunhan työasiat saadaan järjestymään. Mielestäni väestön olis parempi jakaantua tasaisemmin mutta ymmärrän että se on hankalaa koska työt ovat kaupungeissa. Olen myös aivan tajuttoman ylpeä siitä että oon kasvattanu lapseni ilman tietokonepelejä ja videoita. Heille ainoa töllötys lapsena oli pikkukakkonen ja sunnuntai aamun lastenohjelmat! Molemmat lapset on erittäin pärjääviä kaikesta huolimatta nyky yhteiskunnassa ja mikä parasta tervepäisiä! Mun 'uhraus' lasten mielenterveyden eteen oli se että oli paljon ulkoilua urheilua ja piirtämistä ym askartelua sensijaan että olisin laittanut lapset istumaan tv:n ääreen vaikka itselle se olis joskus ollu helpompaa.
 
Mä en puhuisi niinkään uhrauksista, vaan valinnoista.

Meillä ei ole omaa autoa, asutaan hyvien julkisten yhteyksien varrella ja niin että molemmilla vanhemmilla on kävely tai pyöräilymatka töihin, miehellä ympäri vuoden ja mä meen metrolla talvisin töihin. Kierrätetään ja ostetaan käytettynä ja harkitaan ennen kuin ostetaan jotain isompaa.

Ulkomailla ei paljon matkustella, talvilomalla käydään Vuokatissa, jonne mennään junalla koko perhe. Harrastukset on urheilullisia, joissa ei tarvita uusia välineitä joka vuosi ja ulkoilemaan pääsee kotiovelta, ei tarvitse mennä autolla lenkkilopun varteen tms. Myös hyötyliikunta kuten tuo työmatkaliikunta, kaupassa käyminen yms. on meille ihan arkipäivää.
 
Meillä lapset on ympäristöpäiväkodissa jotta oppisivat arvostamaan maapalloa. omassa lapsuudessa ei kiinnitetty näihin asioihin huomiota joten ne on ollu itsellekin vaikeita omaksua ja opettaa. Toivoisin että toi päiväkoti tekis esim kierrätyksestä luonnollisemman osan lasten elämää.. Tää ei ehkä kuulosta uhraukselta mut meillä oli ennen lapsia tapana tehdä useita etelänmatkoja vuodessa mikä rasittaa ympäristöä aika paljon. Parin kaveriperheen kanssa haastettiin toisemme että vain yksi lentomatka vuodessa. Ollaan lennetty sit esim kuukaudeksi vietnamiin ym kuin että useampi viikon matka. Kesäisin ollaan seikkailun vuoksi tehty lasten kanssa sit aina yks pikkureissu suomessa bussilla johonkin päiväksi tai viikonlopuksi. Bussilla matkustaminen on lasten mielestä tosi jännää :)
 
En minäkään osaa ajatella asioitani "uhrauksina", vaan valintoina. Uhrauksessa ei saisi mitään tilalle, mutta minä olen kaikesta huolimatta saanut täysipainoisen elämän =) Eniten ehkä uhraus olisi se, että asumme niin kaukana minun vanhemmistani, tykkäisin nähdä heitä enemmän. En myöskään ole muuttanut oman työni ja urani perässä, vaan sopeutunut emännäksi miehen maatilalle ja hoidan lapsemme kotona.
 
En mäkään uhrauksista puhu ainakaan omalla kohdallani.

Me eletään aika vaatimattomasti ja pyritään yksinkertaisuuteen ja edes vähän ekologisuuteen. Ollaan kaupungista ja asutaan kaupungissa edelleen, kummallakaan ei ole edes ajokorttia eikä varmaan koskaan tulekaan. Kierrättäminen on mulla ollu aina ihan perus juttu, ostan ja myyn kirpparilla, vaihdan kavereiden kesken, lahjoitan ja etsin lahjoituksia. Kierrätys myös talousjätteissä on ihan perus. Lattialämmitys on, mutta sitä ei yhteisestä sopimuksesta käytetä, pyykkiä pestään vaan tarvittaessa ja täysiä koneita, suihkussa ei lotrata, valoja ja muita masiinoita ei pidetä "stand by":lla jne.

Isoin "uhraus" on ehkä rahassa, kun pyrkii ostamaan kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa ja muita hyödykkeitä.

Ja jos tässä puhutaan myös muista elämän uhrauksista, kuten tuo "parisuhteen vuoksi" antaa ymmärtää, niin isoin asia on että luovuin koirasta miehen tosi pahan allergian vuoksi. Muuten teen muiden ja itseni kanssa ennemmin kompromisseja, ja kaikki päätökset kuitenkin on omia. Mulla on sellainen kumppani, perhe, ystävät ja työ joka ei vaadi multa uhrauksia.
 
ok. puhutaan sitten valinnoista. mulla on sekä valinnat että uhraukset vielä vähän hakusessa.. nää kaikki tähänastiset viestit on antanu mulle ajattelemisen aiheita.
 
Palkkani menee muualla opiskelevan nuoreni vuokraan ja koulun opintomaksuihin, kun tuet eivät riitä. Kyllä se ihan uhraukselta tuntuu.

Eettinen valinta: en syö lihaa. En edes halua.
Toinen eettinen valinta: pyrin ostamaan vain ilman eläinkokeita tehtyä kosmetiikkaa, voiteita, shampoita jne. En ole tinkinyt tästä muun kuin lempihajuveteni kohdalla (en ole tutkinut sen valmistusprosessia).

Hyvä ketju, kiitos.
 
Meillä on tukiperhe venäjällä (itse hankittu) jossa saman ikäiset lapset ku meillä suurinpiirtein. Kaikki pieneks jääneet vaatteet annetaan tohon perheeseen ja pari pakettia vuodessa muutoinkin(esim viimeks laitoin menemään d- vitamiineja, shampoota, kahvipaketin ja keksejä). Kerran annettiin myös vähän rahaa kun lapsi sairastui että pääsivät yksityiselle lääkärille. Itselle pieni vaiva mutta tuo iloa kun ovat aina niin kiitollisia ja lasten ilo on aina parasta nähdä ku saavat jotain pientäkin!. Sen lisäks mä käyn 12v poikani kanssa kerran pari kuussa löytöeläintalolla vapaaehtoisena. Mä siivoilen siel kissojen häkkejä muitten kukkahattujen kanssa ku poika ulkoiluttaa koiria. Helpottaa vähän sitä ettei voida toisen lapsen astman takia itse ottaa lemmikkejä. Meille ei osteta paljon tavaraa ja se pyritään ostamaan suomalaisena työnä.
 
Mä olin muslimi mutta suomalaisen miehen vuoksi luovuin uskonnostani. En uskonut syvästi aikaisemminkaan mutta uskonnon myötä tavallaan luovuin isosta osasta kulttuuriani ja samalla myös osa suvusta katsoo pahasti vaikkei välejä olekaan katkaistu. Huivin pitämisestä luopuminenkin ahdisti aluksi ja tuntui uhraukselta, ulkonäköpaineet kasvoi ja tunsin itseni tosi pitkään 'halvaksi'. Nyt se on jo tietysti luonnollista. Mies tunsi jollain tavalla häpeää että seurusteli muslimin kanssa ja kertoi omalle äidilleenkin seurustelusta vasta sitten kun lupasin että en harjoita uskontoani. Mies on siis luterilainen ja minä en ole rekisteröitynyt mihinkään. Lapset ovat luterilaisia vaikka uskonto ei kyllä näy juuri missään. Niin ja luovuin tavallaan myös kotimaastani, mutta sitä en koe uhrauksena koska täällä on asiat paljon paremmin. Omassa maassa kyllä vanhemmilta saisi enemmän apua kotona, päiväkotiin ei tarvisi laittaa lapsia. Anoppi ei hoida lapsia lainkaan vaikka on eläkkeellä mutta sehän täällä on ihan normaalia.
 
Nostan. Kaipailen lisää vastauksia. Naom olet tehnyt aika ison uhrauksen kun luovuit uskonnostasi, toivottavasti se on kuitenkin kannattanut. Hyviä valintoja olette muutkin päätyneet elämässänne tekemään.
 
Ympäristön puoesta olen valinnut vedettömän vessa.
Perheen puolesta ura saa odottaa ja teen töitä vain sen verran kuin pakko.

Mielestäni en ole mitään uhrannut. Nautin elämästäni näin. Elämäni tärkein asia on tää perhe ja koti ja lapsi. Muu voi odottaa. Teen joka päivä valintoja ympäristön puolesta. Ruoka liikkuminen tavara vesi sähkö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Professional Griefer:
Kierrättäminen on mulla ollu aina ihan perus juttu, ostan ja myyn kirpparilla, vaihdan kavereiden kesken, lahjoitan ja etsin lahjoituksia. Kierrätys myös talousjätteissä on ihan perus. Lattialämmitys on, mutta sitä ei yhteisestä sopimuksesta käytetä, pyykkiä pestään vaan tarvittaessa ja täysiä koneita, suihkussa ei lotrata, valoja ja muita masiinoita ei pidetä "stand by":lla jne.
Click to expand...

Nämä pätee meillä myös. Olen myös "perjaatteen vuoksi" karsinut kaiken ostelun minimiin, vaatteet kulutetaan todella loppuun ja vaikka tykkäisin sisustaa, en suostu ostamaan enää mitään uutta sitä varten (peruskalusteet on aikanaan ostettu kyllä, mutta niitä nyt sitten vain tarpeen mukaan tuunataan). Pikkuhiljaa keräämällä on kuitenkin saatu kodista kiva "koriste-esineiden" yms osaltakin. Meikeistä en ole luopunut, mutta ihonhoitoon käytän vain rypsi- tai oliiviöljyä ja hiukset pesen tosi harvoin. Pyrin siis vähentämään kemikaaleja.

Emme lennä lentokoneella ja matkustamme muutenkin varsin vähän. Suvun yhteisellä mökillä käymme kyllä. Kun lapset kasvaa, käymme varmaan lentämistäkin vaativilla matkoilla, mutta vain muutamalla.

Olen imettänyt lapsiani pitkään, käytimme kestovaippoja ja lapset söivät sormiruokaa. Nukkuivat perhepedissä ja kannoin liinassa.

Pyrimme syömään yksinkertaisesti, luomua, lähiruokaa ja kasvatamme mahdollisimman paljon itse. Asumme siis pienessä omakotitalossa, 10km kaupungin keskustasta.

Mitään näistä asioista en sanoisi uhraukseksi, vaan valinnaksi, mutta jokaista olen jollekin joutunut selittelemään. Varsinkin noita lapsiin liittyviä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja .vieras.:
Nämä pätee meillä myös. Olen myös "perjaatteen vuoksi" karsinut kaiken ostelun minimiin, vaatteet kulutetaan todella loppuun ja vaikka tykkäisin sisustaa, en suostu ostamaan enää mitään uutta sitä varten
Click to expand...

Joo, unohdin lisätä listaan että meillä myös "kulutetaan paljon loppuun". Sellaiset huonekalut, vaatteet, elektroniikka, mistä oikeasti pidetään, kulutetaan ihan finaaliin ennekuin hankitaan tai harkitaan uutta, kaikkea ei edes tarvi "korvata". Meillä on paljon perintönä saatuja laatuhuonekaluja, jotka ei näytä mitään ikääntymisen merkkejä, mutta myös perus Ikean lastulevykakkoslaatuja maalaillaan ja kiristellään, ennenkuin ne oikeasti hajoaa käsiin. Mies kieltäytyi myös uudesta, paljon paremmasta työsuhdepuhelimesta, koska vanha hoitaa mainiosti asiansa.

Toki koko elo ei ole ihan näin jeesustelua, mitä voisi näiden juttujen perusteella olettaa. Mutta kuitenkin yritetään elää kestävästi oman rahapussin ja myös muiden kannalta.
 
Me ollaan muutettu pois pk-seudulta, jotta meillä oli varaa siihen, että mä olen muksun ja nyt muksujen kanssa kotona. Siinä meni mun duunipaikkakin. Mutta tää on antanut miljoona kertaa enemmän kuin ottanut.

Me asutaan "ahtaasti", 4 henkeä 60 neliötä. Eikä ainakaan nyt ole mitään hinkua muutokseen. Maalla asutaan, pienessä kylässä, pihaan mahtuis eläintarha (ja varmaan tuleekin jonkinsorttinen, joskus). Kierrätetään, käytetään loppuun, entisöidään, kompostpidaan, kasvatetaan ja yritetään opettaa muksuille tätä taitoa kanssa.

Koska asutaan ei missään, tarvitaan kaks autoa, mutta nytkin toinen seisonut viikon tossa. Käytetään autoa vain ihan minimit ja sit otetaan siitäkin kaikki irti. Oon tutustutanut tän tuppukylän tyypit kimppakyyteihin, kun samaan kirjaston tapahtumaan osallistui kylän 9 talosta 7stä porukkaa. Aloin laittaa viestejä, että menen sinne ja tänne, kyytiin mahtuu. Nyt se tapa on levinnyt noihin muihinkin! :D

Se suurin "uhraus" tuntuu mulle kumminkin olevan tää hidastempoisuus. Mä olin työelämässä ja ennen lapsia tehosuorittaja ja megatehokas ja tunnollinen ja aina menossa ja täsmä. Lapsi ja nyt lapset on tehneet musta pykälää rennomman, seesteisemmän ja sellaisen, joka oikeasti osaa istua kahvimuki käpälässä talon rappusilla tunninkin katselemassa lintujen pesänrakennuspuuhia.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Olen samanlainen sillä tapaa, etten koe tehneeni mitään uhrauksia elämäni aikana. Olen tehnyt kiinnostavia ja mielekkäitä asioita, elänyt arvojeni mukaisesti ja koettanut kohdella muita ihmisiä hyvin. En ole koskaan ajatellut, että itsensä uhraaminen olisi arvokasta tai toivottavaa. Positiivisen jäljen jättäminen maailmaan ei sellaista ainakaan edellytä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja M32:
Olen samanlainen sillä tapaa, etten koe tehneeni mitään uhrauksia elämäni aikana. Olen tehnyt kiinnostavia ja mielekkäitä asioita, elänyt arvojeni mukaisesti ja koettanut kohdella muita ihmisiä hyvin. En ole koskaan ajatellut, että itsensä uhraaminen olisi arvokasta tai toivottavaa. Positiivisen jäljen jättäminen maailmaan ei sellaista ainakaan edellytä.
Click to expand...

Tää on kyllä totta. En mäkään koe uhranneeni yhtään mitään.

Mutta tuttavien ja varmaan ulkopuolisen silmissä tää meidänkin elämäntapamuutos näyttää varmasti "kamalalta uhraukselta" sekä "hurahtamiselta". Terv nimim Kalliosta Korpeen :wave: :laugh:
 
Tää ei nyt ole uhraus, mutta ollaan kasvissyöjiä koko perhe, ympäristön ja eläinten olojen takia, vaikka pihvi noin maunsa puolesta kyllä maistuisi. Työpaikat on valittu kodin läheltä ettei jouduta muuttamaan kesken lasten koulunkäynnin, muuten itselle henkisesti mielenkiintoisempia töitä olisi toisessa kaupungissa.
 
Jo pieleen menneen parisuhteen vuoksi asun noin tuhannen kilometrin päässä missä minun pitäisi ja lasten vuoksi en pääse nyttenkään sinne takaisin muuttamaan.

"Uhriudun" täällä nyt yksinäni ;)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa