Mitä yh-äiti haluaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelevä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihmettelevä

Vieras
Niinhän siinä sitten kävi, ero tuli ja muksu muutti äitinsä kainalossa pois.
Haluaisin olla enemmänkin lapsen kanssa, mutta alkaa pian hermo mennä entisen kanssa. Tein niin tai näin, aina menee exän mielestä väärin. Kun lapsi on minulla, kyllä puhelin soi ja neuvoja satelee... Oon yrittäny kysyä että mikä olis hyvä, mutta kuitataan vaan että turha sulle on mitään puhua. En kuulemma välitä enkä ota vastuuta. Teen tosi paljon töitä, en mitään kaheksasta neljään, vaan sillon kun töitä on niin kuudesta kymmeneen.

Eli siis miten yh-äidit haluatte että lapsen isä osallistuu lapsen elämään? Jos me inhotaan toisiamme niin ei se tarkota että inhoaisin lastani.
 
Ei sinun tarvitse exäsi kotkotuksia kuunnella - ole lapsesi kanssa miten haluat ja vaadi laajat tapaamiset. Ei sillä äidillä ole mitään asiaa sanella miten itse olet isänä lapsesi kanssa. Anna hänen paapattaa ja laita puhelin äänettömälle jos noi puhelut käy häiritsee :laugh: Kyllä se äiti sitten ajan kanssa tajuaa että erottu on eikä hänellä ole enää komennusvaltaa sinuun.
 
Tuli mieleen kaksi vaihtoehtoa
A) Hän on ylihuolehtiva ja jos hän on aikaisemmin hoitanut lapsen lähes yksinään (koska teet paljon töitä) hän ei luota siihen että osaat olla lapsen kanssa (mikä ei kyllä ole ollenkaan vaikeaa) Puhu rauhallisesti ja suoraan että teillä menee hyvin ja jatkuva soittaminen on turhaa ja häiritsevää, sinä kyllä otat yhteyttä jos tarvitset neuvoa.
B) Hän on katkera, ja haluaa häiritä tai tulla huomatuksi (kuulua joukkoon)

Tilanne muuttuu paremmaksi uskon niin
 
Kuulostaapa tutulta. Ihan kuin kontrollifriikki mieheni exä. Soittelu tänne meille tuntuu olevan hänelle varsinainen pakkomielle. Asiasta on hänelle huomauteltu, mutta ei ole auttanut. Viimeksi ex-rouva huusi suoraa kurkkua, että saa soittaa meille lapsen asioista vaikka keskellä yötä ja ihan koska häntä huvittaa. Ei se nyt tosiaan noin mene. En tiedä, mitä tuollaisille pitäisi tehdä. Katkeruus tekee toisista tuollaisia, pitää saada nyppiä muita ja purkaa pahaa oloaan. Onnellinen ihminen ei uskoakseni tuolleen käyttäydy.
Pitää vaan koettaa jaksaa, vaikka tällaiset ihmiset käykin hermoille! Hyvää isänpäivää, anyway! :flower:
 
Kunhan toi EX ei valehtelis niin paljon ja antais meidän neidin kans elää myös ihan meidän omaa elämää yrittämättä sekottaa sitä sillä omalla hallitsevalla käytöksellään, hän ku ei enää määrää meidän elämäämme oikeasti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.11.2005 klo 00:10 Ihmettelevä kirjoitti:
Niinhän siinä sitten kävi, ero tuli ja muksu muutti äitinsä kainalossa pois.
Haluaisin olla enemmänkin lapsen kanssa, mutta alkaa pian hermo mennä entisen kanssa. Tein niin tai näin, aina menee exän mielestä väärin. Kun lapsi on minulla, kyllä puhelin soi ja neuvoja satelee... Oon yrittäny kysyä että mikä olis hyvä, mutta kuitataan vaan että turha sulle on mitään puhua. En kuulemma välitä enkä ota vastuuta. Teen tosi paljon töitä, en mitään kaheksasta neljään, vaan sillon kun töitä on niin kuudesta kymmeneen.

Eli siis miten yh-äidit haluatte että lapsen isä osallistuu lapsen elämään? Jos me inhotaan toisiamme niin ei se tarkota että inhoaisin lastani.

Koettakaa olla inhoamatta. Jossain vaiheessa olette tykänneetkin, jos lapsi on saanut alkunsa. Lapselle on mukavampaa jos ei vanhempien välillä ole kitkaa eron jälkeen.

Ehkä ex ei kykene luottamaan sinua lapsenhoitajana, varsinkin kun olet paljon kiinni työelämässä. Ehkä et osallistunut yhdessä ollessa hoitoon ja pelkää nyt sitten? Normaalia on huolehtia siitä lapsestaan ja ohjeistaa.
Näytä, että olet luottamuksen arvoinen lapsen hoidossa!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.11.2005 klo 00:10 Ihmettelevä kirjoitti:
Niinhän siinä sitten kävi, ero tuli ja muksu muutti äitinsä kainalossa pois.
Haluaisin olla enemmänkin lapsen kanssa, mutta alkaa pian hermo mennä entisen kanssa. Tein niin tai näin, aina menee exän mielestä väärin. Kun lapsi on minulla, kyllä puhelin soi ja neuvoja satelee... Oon yrittäny kysyä että mikä olis hyvä, mutta kuitataan vaan että turha sulle on mitään puhua. En kuulemma välitä enkä ota vastuuta. Teen tosi paljon töitä, en mitään kaheksasta neljään, vaan sillon kun töitä on niin kuudesta kymmeneen.

Eli siis miten yh-äidit haluatte että lapsen isä osallistuu lapsen elämään? Jos me inhotaan toisiamme niin ei se tarkota että inhoaisin lastani.

Mun olis vaikee luottaa siihen et mies pärjää lasten kanssa jos erottais, mä olen lähinnä lapset hoitanut ja mies ei esim. jaksa aamulla herätä joten jos oltais erottu lapset olis sielä he olis käytännössä aamu 8:sta puoleen päivän ilman valvontaa. ylimmässäkin kerroksessa olis ikkunat auki ja lapset niiden lähellä ilman valvontaa, autossa ei käytettäs turvavöitä kun ei jaksais niitä laittaa. autotie ylitettäis niin et ite eellä ja lapset jossain siä takana kanalaumana ym. Huoli olis kova jos lapset sinne menis, et ehkä on kyse tästä. Mut olis hyvä jos pystyisitte keskustelemaan näistä asioista niin exäkin lopettais pelkäämisen ja uskaltais nauttia omasta ajastaankin. aika varmaan tekee tehtävänsä.
 
Kiitokset kommenteista.

Henkilökohtasesti en kuitenkaan usko tuohon pelkäämiseen lapsen hyvinvoinnin puolesta, vaan johonkin muuhun, ihan kun tarkotuksena olis koko ajan viestittää mulle että olen paska isänä. Muksu on vielä reilusti alle vuoden, ei edes konttaa vielä, ja on mun kanssa vaan muutaman tunnin kerrallaan ja muutaman kerran viikossa. Eli käytännössä hän nukkuu, syö ja on. Harvemmin ehtii edes siinä ajassa kiukutella.

Yleensä ex:n mielestä muksu on nukkunu liikaa tai liian vähän, tai ainakin väärässä paikassa, ei missään nimessä pihalla vaunuissa. Syytä en siihen tiedä miksei siellä saisi, kysyny oon mut järkevää vastausta ei ole olemassa. Yritän ymmärtää, vaikka aika hankalaa välillä on.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.11.2005 klo 19:38 Ihmettelevä kirjoitti:
Kiitokset kommenteista.

Henkilökohtasesti en kuitenkaan usko tuohon pelkäämiseen lapsen hyvinvoinnin puolesta, vaan johonkin muuhun, ihan kun tarkotuksena olis koko ajan viestittää mulle että olen paska isänä. Muksu on vielä reilusti alle vuoden, ei edes konttaa vielä, ja on mun kanssa vaan muutaman tunnin kerrallaan ja muutaman kerran viikossa. Eli käytännössä hän nukkuu, syö ja on. Harvemmin ehtii edes siinä ajassa kiukutella.

Yleensä ex:n mielestä muksu on nukkunu liikaa tai liian vähän, tai ainakin väärässä paikassa, ei missään nimessä pihalla vaunuissa. Syytä en siihen tiedä miksei siellä saisi, kysyny oon mut järkevää vastausta ei ole olemassa. Yritän ymmärtää, vaikka aika hankalaa välillä on.

Joko exäs on oikeesti vähän outo tai sit sillä on todella paha olla ja purkaa sitä oloaan, keneenkä muuhun kuin siihen kaikkein läheisimpään, eli sinuun. Olette tietenkin eronneet ettekä enää ole sillain läheisiä, mut ei tollasia tunteita ja tuntemuksia noin vaan kuoleteta. Mutta jos oikeasti koet että olet parhaasi tehnyt lapsesi eteen hänen siellä ollessa niin voit kyllä vaikka sanoa exälle että suljen tällä kertaa puhelimen siksi aikaa kun lapsi on luonani, ja kerrot että pärjäätte hyvin, tuo lapsi varmasti oikeaan aikaan takaisin, niin ei siitäkään tule sit epäluottamusta. Mut musta tuo kuulostaa siltä et exälläs on vaan niin paha olla ja se olo kyllä helpottuu ajan myötä. Koita jaksaa ja ymmärtää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.11.2005 klo 19:38 Ihmettelevä kirjoitti:
Kiitokset kommenteista.

Henkilökohtasesti en kuitenkaan usko tuohon pelkäämiseen lapsen hyvinvoinnin puolesta, vaan johonkin muuhun, ihan kun tarkotuksena olis koko ajan viestittää mulle että olen paska isänä. Muksu on vielä reilusti alle vuoden, ei edes konttaa vielä, ja on mun kanssa vaan muutaman tunnin kerrallaan ja muutaman kerran viikossa. Eli käytännössä hän nukkuu, syö ja on. Harvemmin ehtii edes siinä ajassa kiukutella.

Yleensä ex:n mielestä muksu on nukkunu liikaa tai liian vähän, tai ainakin väärässä paikassa, ei missään nimessä pihalla vaunuissa. Syytä en siihen tiedä miksei siellä saisi, kysyny oon mut järkevää vastausta ei ole olemassa. Yritän ymmärtää, vaikka aika hankalaa välillä on.

Kuule,, kyllä voi olla peloissaan. Itsekin alussa stressasin kun lapseni oli hoidossa terveydenhuollon ammattilaisella, äidilläni, että pärjääkö varmasti...

En myös itse tykkää pihalla nukuttamisesta, vaikka moni tekeekin näin.

Koeta olla kärsivällinen, jos ex peloissaan oikeasti, ei tarkoita pahaa sinulle vaan haluaa vaan lapsen parasta. Luottamus sinua kohtaan kasvaa kyllä ajan kanssa. KOETA siis JAKSAA ja olla liiaksi ajattelematta hänen puheitaan.

Äitiys saa katsos osalla esiin ylihuolehtimisia. Ja toisaalta, pieni huolettomuus voi kostautua. Eli siinäpä noidankehä.
 

Yhteistyössä