Mitähän sitä nyt? Onko tämä sitä aikuisuutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minävain"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minävain"

Vieras
On aika outo olo. Seesteinen, kummastunut :D
Ikää kolmisenkymmentä. Lapset on tehty. Hyvä avioliitto. Molemmilla hyvät työt ja tulot. Isohko uusi talo ja autot on, velattomia (saadun perinnön takia). ELi rahat riittää kaikkeen ja jää vaikka miten paljon ylikin. Mitä sillä nyt sitten tekisi kun tottunut että aina kaikki menee?? :D
Lapset on jo "isoja", tuntuu oudolta kun vaipparumba sun muu onkin loppunut kun 4 lasta pienillä ikäeroilla saatu :)

Nyt sellainen hiukan hukassa oleva olo, kun kaikki on hyvin ja rauhallista, ei valvomisia, yösyöttöjä, rahallista stressiä, työpakkoa ja kiirettä.

Onko tämä nyt sitten sitä aikuisena oloa :D
 
Onnea! Tuo kuullostaa ihanalta :) Olette hoitaneet asianne hyvin, ja teillä on ollut onnea elämässä. Hyvää jatkoa!

T: Ihan pikkasen kade kyllä, mutta kyllä se vielä meikäläiselläki joskus päivä paistaa tähän risukasaan.
 
[QUOTE="Murmeliini";22773543]Onnea! Tuo kuullostaa ihanalta :) Olette hoitaneet asianne hyvin, ja teillä on ollut onnea elämässä. Hyvää jatkoa!

T: Ihan pikkasen kade kyllä, mutta kyllä se vielä meikäläiselläki joskus päivä paistaa tähän risukasaan.[/QUOTE]

Kiitos. Ja tsemppiä :)

Asiat on hyvin ja olen onnellinen mutta toisaalta tosiaan hiukan ihmeissäni että palstaa lainatakseni "mitäs nyt" :D
Kun tottui vuosien myötä kiireeseen, pikkulapsien hoitamiseen ja väsymykseen, ja rahahuoliinkin.
Niin nytkö vain käydään töissä ja katsotaan kun lapset kasvaa? :) Ja rahallisesti kun ei ole pakko töitä paljoa tehdäkään....
 
Tuo on se vaarallinen vaihe, kun nainen alkaa haluta "jotain muuta". Sitten kuvioon astuu uusi rakkaus, perhe hajoaa, tulee itkua ja hammastenkristystä ja uusi rakkauskin lopahtaa pian.
 
:D No säästä, ei sitä väkisin tarvi ostella! Tai matkusta vaikka maailman ympäri! Niin sitten kun kaikki on periaatteessa saavutettu, sitten sitä kysytäänkin ihmismieltä,että osais olla ja elää sitä elämää ilman, että pitää saavuttaa joku tietty etappi. Opettele elämään hetkessä ja nauttimaan niistä saavutuksista.
 
Tuo on se vaarallinen vaihe, kun nainen alkaa haluta "jotain muuta". Sitten kuvioon astuu uusi rakkaus, perhe hajoaa, tulee itkua ja hammastenkristystä ja uusi rakkauskin lopahtaa pian.

Aivan, tätä ajoin takaa. Eli oikeaa aikuisuutta on se, että hyväksyy, että tärkeimmät asiat on saavutettu ja taaaaasainen tavallinen arki rullaa sitten eteenpäin.. Eikä mitään toisin miehiä jne..!! :D
 
Juu, nuo uhkan paikat käynyt mielessä, että pitää nyt vaan jotenkin oppia olemaan tyytyväinen tähän. Jotenkin tämä tila vain yllättänyt ja tuntuu oudolta tämmöinen rauha. Hulluahan se olisi lähteä tätä sekoittamaan...

pitäs vissiin keksiä joku uusi harrastus :D
 
[QUOTE="minävain";22773240]On aika outo olo. Seesteinen, kummastunut :D
Ikää kolmisenkymmentä. Lapset on tehty. Hyvä avioliitto. Molemmilla hyvät työt ja tulot. Isohko uusi talo ja autot on, velattomia (saadun perinnön takia). ELi rahat riittää kaikkeen ja jää vaikka miten paljon ylikin. Mitä sillä nyt sitten tekisi kun tottunut että aina kaikki menee?? :D
Lapset on jo "isoja", tuntuu oudolta kun vaipparumba sun muu onkin loppunut kun 4 lasta pienillä ikäeroilla saatu :)

Nyt sellainen hiukan hukassa oleva olo, kun kaikki on hyvin ja rauhallista, ei valvomisia, yösyöttöjä, rahallista stressiä, työpakkoa ja kiirettä.

Onko tämä nyt sitten sitä aikuisena oloa :D[/QUOTE]

Hyvältä kuulostaa, onnea! Sama pätee täällä, paitsi että ei ole uutta taloa isohkoa vaan sellainen 50 luvun talo joka on saatu peruskorjattua. =)
 
Hienoa, ole onnellinen...
Tosin se ihan pikkuisen ihmetyttää, että miten on mahdollista, että 30-vuotiaalla on neljä lasta, jotka ovat jo "isoja" ja lisäksi hyväpalkkainen työ? En siis oikein ymmärrä, miten on voinut kouluttautua ja edetä urallaan, vaikka on noin mona lasta ja ikää vasta 30v.
 
Hienoa, ole onnellinen...
Tosin se ihan pikkuisen ihmetyttää, että miten on mahdollista, että 30-vuotiaalla on neljä lasta, jotka ovat jo "isoja" ja lisäksi hyväpalkkainen työ? En siis oikein ymmärrä, miten on voinut kouluttautua ja edetä urallaan, vaikka on noin mona lasta ja ikää vasta 30v.

Kaikki on suhteellista. Eihän sitä tiedä vaikka ap:n hyväpalkkainen työ olis jotain trukkikuskin duunia mitä esim. minä en suostuisi ikipäivänä edes tekemään. Ei se vaadi mitään koulutusta. Voi olla että ap asuu jossain Hikiällä missä talot ei paljon maksa ja autoina skoda ja ruosteinen volkkari. Voi olla mitä vain :)
 
Hienoa, ole onnellinen...
Tosin se ihan pikkuisen ihmetyttää, että miten on mahdollista, että 30-vuotiaalla on neljä lasta, jotka ovat jo "isoja" ja lisäksi hyväpalkkainen työ? En siis oikein ymmärrä, miten on voinut kouluttautua ja edetä urallaan, vaikka on noin mona lasta ja ikää vasta 30v.

Miksikäs ei? Mulla kolmas korkeakoulututkinto menossa (ja alempiakin tutkintoja on), olin lasten kanssa kotona yli 4 vuotta (2 kouluikäistä lasta tosin, mutta tossa ajassa ois voinut saada useammankin), asuin pari vuotta ulkomailla tekemättä mitään (ei lapsia, kouluja, töitä) ja olen ehtinyt työelämässäkin jo edetä hittusen. Ikää tasan 30v. Hyväpalkkainen tietty riippuu määritelmästä, mutta mulla palkka vuositasolla lähempänä 40 000 euroa.
 
[QUOTE="vieras";22780172]Kaikki on suhteellista. Eihän sitä tiedä vaikka ap:n hyväpalkkainen työ olis jotain trukkikuskin duunia mitä esim. minä en suostuisi ikipäivänä edes tekemään. Ei se vaadi mitään koulutusta. Voi olla että ap asuu jossain Hikiällä missä talot ei paljon maksa ja autoina skoda ja ruosteinen volkkari. Voi olla mitä vain :)[/QUOTE]

hauska kommentti :D Mutta ei kyllä olla hikiältä eikä ole skodia. Lapset on "isoja" 4-9v ja ikää on YLI 30. En minä mikään ylilääkäri ole mutta en myöskään varastomies/kaupankassa.
 
[QUOTE="aloittaja";22780222]hauska kommentti :D Mutta ei kyllä olla hikiältä eikä ole skodia. Lapset on "isoja" 4-9v ja ikää on YLI 30. En minä mikään ylilääkäri ole mutta en myöskään varastomies/kaupankassa.[/QUOTE]

Sitä vain ajoin takaa että miten kukakin tilanteensa kokee. Mulla on oikeesti kaverina 3-kymppinen trukkikuskiäippä joka kokee olevansa ihan huippuduunissa ja pitää kaikkia muita ääliöinä kun käyvät kouluja :whistle: Kaikki on kiinni itsestäsi: mihin tyydyt ja mitä tavoittelet. Mikä riittää sinulle, ei välttämättä riitä minulle ja päinvastoin. Toiset ovat eläneet tuota seesteistä aikaa siihen kolmekymppiseksi ja vasta sitten aloittaneet perhetouhut. On sun tilanne silti aika bueno :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja levitä hyvää mieltä;22780559:
minkä ikäinen olet aloitattaja? entä jos lahjoittaisit jollekin vähävaraiselle osan rahoistasi? :)

juu toki minä olen hyväntekeväisyyteenkin laittanut. Ja eihän tämä ollut ns. rahakysymys vaan tämä tilanne vaan niin outo...

katsotaan kuinka tähän sopeutuu :)
 
nyt niille neljälle muksulle alat suunnitteleen rahastoa tai jotain, jolla saavat aikuistuttuaan ensi asunnon, myöhemmin ok-talon tai ison asunnon mistä haluaakaan perheellensä. Jos mahdollista, alat lahjoittamaan jo nyt sen mitä vähintään saa lahjoittaa ilman verotuksia tai kun en tiedä, en osaa neuvoa. Mutta otappa ap selvää!
 

Yhteistyössä