Mitähän sitä taas pitäisi tehdä?

["Väsynyt äiti"]

Miehen kanssa otetaan nykyään joka viikko yhteen milloin mistäkin melko turhasta asiasta. Itselläni on tätä nykyä pinna todella kireällä. Omaa-aikaa ei ole ja kotosalla hoitelen kahta taaperoa, joilla riittää temperamenttia. Aina kun miehen vapaat alkaa, alkaa myös kinastelu.

Mies kertoi olevansa itse aivan loppu ja kokee usein kotona olevansa kuin vankilassa. Mies käy kolme kertaa viikossa harrastuksissaan. Ja on nyt ilmoittanut ettei hän tunne pärjäävänsä yksin kahden lapsemme kanssa muuta kuin maksimissaan kaksi tuntia. Minä olen siis täysin sidottu kotiin ja lapsiin, jotta mieheni ei enempää ylikuormitu. Jos puhun jotakin omasta-ajastani niin mies sanoo että minun pitää hankkia pojille joku hoitajaksi, esim äitini joka ei pysty poikiamme sairautensa vuoksi hoitamaan.

Viimeisimmän riidan sattuessa, mies lähti harrastuksiinsa ja viipyi kolmen tunnin sijaan reissulla viisi tuntia. Ja kukahan silläkin aikaa hoiti kotona lapset. Mies on kieltänyt minua kertomasta kenellekkään hänen pahsta olostaan. Itsestäni alkaa tuntumaan siltä, että tämä suhde sisältää melkoisesti henkistä väkivaltaa ja vapauden riistoa.

Turhautumiseni ja uupumukseni vie pian voiton. Suhdetta en haluaisi laittaa jäihin, mutta omat selviytymis keinoni alkavat olemaan käytetyt.

 

["Anneli"]

Jospa sinä vain lähtisit joskus omaan harrastukseen (tai mihin vain) yli kahdeksi tunniksi ilmoittamatta. Kyllä se mies varmasti pärjää lastenne kanssa. Oma aika parisuhteessa on tärkeää!! Myös sinulle!
Eri asia tietenkin on, jos miehesi on masentunut tms.

 

["typykkä"]

HEI; HEI!! nyt käyttöön ne hoitsut, jille voi viedä lapset, että meette YHDESSÄ jonnekin huilimaan, vaikka hotelliin pariks tuntii, tai kylpylään lillimään.
Päiväkerhoon voi viedä lapsia, kun omat voimat ei riitä ja puistotätejäkin on, minne voi laittaa vaikka pelkästään sen isomman lapsen muutamaks tunniks riehumaan energiaansa pois... Konstit on monet, mutta kyllä yhdessä selviää lapsista paremmin kuin yksin...

 

[Rytkäätys]

Moni asia on viturallaan... Kelvoton mies tuollainen... Ja melkonen kellokorttisysteemi teillä jos tuntimäärät sanellaan... En olis tuollaisessa suhteessa.

 

["Piika-äiti"]

Siis isä ei pärjää lastensa kanssa kuin pari tuntia? Onko hänellä mielenterveysongelmia tai muita vaikeuksia? Siihen viittaisi tuo kulissienpystytys, se ettei vaan saa kertoa, että pitää näyttää hyvältä. Ja kun salailukierre alkaa, se ei lopu koskaan, ja siihen sairastuu koko perhe, myös lapsenne, joiden loppuelämään ja parisuhteisiin tuo tulee vaikuttamaan vääjäämättä. Ja minä tiedän tällä kertaa mistä puhun.

Kuullostaa siis hyvin erikoiselta. Ja sinä teet perheellesi karhunpalveluksen jos et vaadi tilanteeseen selvitystä, muutosta ja mahdollista ulkopuolista apua muutoksen toteuttamiseen.

 

["vieras"]

Palstaämmien vanha kunnon ratkaisu KAIKKIIN parisuhdeongelmiin on ERO. Jätä se paska, palkkaa juristi ja kyni ukko putipuhtaaksi. Sitten käyt nappaamassa sen TÄYDELLISEN miehen itsellesi, sellaisen jossa ei ole MITÄÄN vikaa, joka huomioi puolisonsa jokaisen tarpeen, hoitaa kodin ja lapset, on rikas, käy töissä muttei silti ole koskaan poissa kotoa paitsi silloin kun on naisten illanvietto kyseessä jolloin hän vie lapset pois ja hoitaa ne. Ai että sitten on elämä ihanaa. Anna anteeksi itsellesi se virhe ettet heti hoksannut ottaa TÄYDELLISTÄ miestä mutta vielä ei ole liian myöhäistä. Anna sen paskaläjän mennä ja nappaa itsellesi TÄYDELLINEN mies tilalle nyt heti!!!! Älä haaskaa enää aikaa!!!

 

["Väsynyt äiti"]

Täydellinen, mitähän se sellainen on??? Tuskin olen itsekkään täydellinen puoliso, täydellinen äiti. En hae täydellisyyttä, toivoisin vaan elämältä jotakin muuta kuin mitä se tällä hetkellä antaa.

 

["Maura"]

Jos miehesi ei pysty lapsia katsomaan ja sinäkin tarviit oman aikasi on oikeestaan ainoa vaihtoehto ulkopuolinen lastenhoitaja.. Mutta käytä se pari tuntia jonka hän pystyy..jos ei muuta niin menet vaik kävelemään ulos iteksesi. Mieskin voi oivaltaa että jää lasten kanssa olosta henkiin.
Oikeasti kuulostaa että miehesi kannattaisi itse käydä kertomasta pahasta olostaan ammattilaiselle.
Sinä olet vastuussa itsestäsi ja lapsistasi.

 

["pii"]

ehdottaisn, että YHDESSÄ lähtisitte hakemaan apua teille. vaikka jostain pariterapiasta. ota ensimmäisenä yhteyttä vaikka neuvolaan.
muista että ongelmat ei ratkea itsestään.

voimia teille!

 

["Maura"]

[QUOTE="pii";23185078]ehdottaisn, että YHDESSÄ lähtisitte hakemaan apua teille. vaikka jostain pariterapiasta. ota ensimmäisenä yhteyttä vaikka neuvolaan.
muista että ongelmat ei ratkea itsestään.

voimia teille![/QUOTE]

Perustelisin vähän tuota kohtaa jossa kehotan miestä itse kertomaan ongelmastaan. Jos hän itse kertoo siitä ja hakee apua on myöskin siinä vaiheessa tajunnut että jotakin täytyy tehdä. Toki molemmat yhdessä tarvitaan prosessiin kunhan sen saa käyntiin. En voi koko totuutta tietää mutta vois olettaa että jos toinen kieltää kertomasta ongelmista, ei niitä tajua vielä sellaiskisi että ne olisi pakko selvittää.

Jaksamista, tehtävää on mutta tilanne ei vielä ole mahdoton