Mitähän tekisi...

[äityli]

Vitsit kun oon niin kahden vaiheilla elämäni kanssa. Tekisi mieli ottaa tyttö kainaloon ja lähteä. Syynä se, että meillä ei ole aviomiehen kanssa enää mitään yhteistä paitsi tietysti rakas lapsi. Mies ottaa kaljaa kaiket illat ja valvoo yöt, nukkuu päivät (ei kuitenkaan onneksi käy baareissa). Ei käyttäydy mitenkään agressiivisestikkaan, mut toi kalja homma mua risoo ja pahasti Asiasta on keskusteltu ja myöntänyt ettei pääse siitä eroon. Erosta kun on puhuttu niin sanoi, et jos lähden niin takasin ei oo paluuta. Haluaisin vaan niin edes kokeilla asumuseroa, mut en tiedä onko musta lähtijäksi. Onko muita jotka elää tällaisessa elämäntilanteessa?? Jotenkin käy lastakin sääliksi kun joutuu katteleen isäänsä aina kännissä. Saa siitä oikeen miehen mallin hoh hoijaa! Lapsen takia nää ratkasut täytys aina vaan miettiä niin tarkkaan.

 

[liikaa kokemusta]

Olisiko miehesi mahdollisesti alkoholisti ?
Jos näin on niin ainut tie ulos siitä on ero. Koska sinä et voi häntä koskaan muuttaa !
Kuningas-alkoholia ei voita kukaan, usko pois !

 

[lupus]

Jos miehes on doku, etkä jaksa katella, niin lähe kävelemään... Jos tuntuu pahalta, eikä toinen tee elettäkään muuttuakseen, ei kannata ehkä jäädä oma elämää pilaamaan. kannattaa myös miettiä, onko kunnon isä teidän lapselle... Oma isä joi ja uskon että olis ollu parempi, jos porukat olis eronnu monta vuotta aikasemmin...

 

[lupus]

Ja tosiaan lapsen takia harkitsisin todellakin vakavasti sitä asumuseroa... Ite ainaki koin oman isän kännäilyn ja sillosen kotitilanteen tosi ahdistavana.