Mitäköhän oon tehny oikein, kun lapsi ei ole IKINÄ marissut kaupassa että haluaa jotain lelua tms

[Outo lapsiko]

Onko muilla vastaavia lapsia? Ikää herralla jo 10v ja ikinä ei ole mankunut kaupassa mitään. Joskus saattaa kysyä, että ostettaisko tällainen, jos sanon että ei osteta, voi sanoa höh tms ja matka jatkuu. Sitten taas toinen lapseni, joka tapaa myös isäänsä (tämä 10v ei tapaa ollenkaan) on jo ihan pienenä heittäytynyt kaupan lattialle kun ei ole saanut jotain, marissut ja parkunut, äkkiä kyllä nykyään jo tajuaa että en osta jos niin sanon. Tämän toisen kanssa olen joskus voinut ostaakkin jonkun lelun, vaikka ensin olenkin sanonut etten osta, eli ei ole siitäkään kyse että olisi johdonmukainen siinä asiassa. Mitä olen tehnyt oikein tuon 10v kanssa? Johtuukohan tuon toisen lapsen aiemmat marinat ja heittäytymiset siitä, että isä on saattanut ostaa hänelle jotain kun on tehnyt tempauksiaan kaupassa? Vieläkin hän tulee vihaiseksi jos sanon etten osta, mutta ei sen enempää heittäydy tai marise

 

["Jenny"]

Joo, mun 3-vuotias tyttö ei tähän mennessä ole koskaan marissut. On toki kysynyt, mutta tyytynyt siihen, kun on sanonut että ei osteta. Toivoa saa, että tää jatkuu.

 

[monen äiti]

Et varmaan ole tehnyt sen enemmän oikein kummankaan kanssa. Lapsen luonteenominaisuudet ovat hyvin erilaisia samassakin perheessä. Ei kahta samanlaista. Sitä ei kannata tässä vaiheessa kiillottaa. Suostuvainen lapsi on helppo kasvatettava, mutta temperamenttinen pärjää aikuisten maailmassa ja ei suostu muiden lytättäväksi. Osat vielä vaihtuvat.

 

["Jenny"]

Ehkä johtuu siitä, jos on huomannut en isikin antaa tällä lailla periksi, niin kokeilee samaa suhun...

 

["vieras"]

Kuten joku sanoi, luonteita on erilaisia. Jotkut uskovat yhdestä sanasta ja ovat luonteeltaan muutenkin miellyttämishaluisia. Toiset taas tarvitsevat useamman testin, pitääkö äidin sana oikeasti, joten testaavat sitä itkupotkuraivareilla. Nämä jälkimmäiset jaksavat uskomattoman sitkeästi kokeilla uudestaan ja uudestaan, josko tällä kertaa toimisi, vaikkei ikinä ole vielä onnistunut. Olen yhtä tällaista lasta seurannut läheltä ja se jääräpäisyys oli jo huvittavaa. On nyt aikuisenakin vielä aika oman tiensä kulkija ja ihan turha kenenkään yrittää suostutella häntä mihinkään. Teini-iässä oli sangen helppo, sillä ei mennyt myöskään kaverilauman mukana mihinkään hölmöyksiin, jääräpäänä kun ei ollut kenenkään suostuteltavissa tai tehnyt mitään siksi, että joku muukin teki tai ehdotti. Ihan kuten jo pikkulapsena.

Eli olet varmaan jotain tehnyt oikeinkin, mutta eiköhän kyse ole enemmän lapsen omasta tempperamentista ja tavasta kokea ja opetella miten maailma toimii.

 

["Lellu"]

Minäkin haluaisin tuudittautua hyvin usein "olen loistava kasvattaja" -ajatukseen, mutta luulenpa, että lopulta kysymys on enemmän lapsen tempperamentista ja luontaisesta tavasta suhtautua asioihin, kuin merkittävistä ja jopa epäinhimillisen lahjakkaista kyvyistäni lapsen kasvattajana.

 

[Viea]

Kyse on temperamentista mutta myös siitä ettei anna periksi sanottuaan ensin ei. Meillä tietää jo kummilapsetkin, ettei multa kannata kärttää. Ei on ei. Joillain vastaus muuttuu hyvillä perusteluilla.

 

[ddd]

joo esikoiset tuskin yleensäkkään lällättää jo 3veenä et: ota kiinni mandariini ja läläläläälä lieruu sulta pääsi pieruuuuu. yhden ja varsinkin esikoisen kanssa kaikki on hiton helppoa, vaikka ehkä tuntuu kaikkein vaikeimalle kun se on SE eka. mitä enemmän lapsia sitä nuorempana oppivat hienoja taitoja, niin hyvässä kun pahassa, isommiltaan jotka tuo niitä tapoja koulusta harrastuksista yms. kotiin.

nim. järkyttyntyt kotiäiti jonka eskoinen meni kouluun viime syksynä.

 

[Srmns]

Varmasti tempperamentillakin on asiaan vaikutusta. Mutta kyllä se johdonmukainen toiminta vanhemmilta myös "palkitaan". Omista lapsistamme (4) kukaan ei ole kinunnut kaupasta mitään. Jos jotain on heille ostettu on se sovittu etukäteen ennen kauppaan menoa. Näin kun on aina toimittu, niin helppoa on kaupassa olo (tai no kyllä ne vielä kitisee kaupassa olemisen kestoa, tylsyyttä, jne...).

 

["vieras"]

Varmasti tempperamentillakin on asiaan vaikutusta. Mutta kyllä se johdonmukainen toiminta vanhemmilta myös "palkitaan". Omista lapsistamme (4) kukaan ei ole kinunnut kaupasta mitään. Jos jotain on heille ostettu on se sovittu etukäteen ennen kauppaan menoa. Näin kun on aina toimittu, niin helppoa on kaupassa olo (tai no kyllä ne vielä kitisee kaupassa olemisen kestoa, tylsyyttä, jne...).

Tämä on totta, varsinkin noiden jääräpäiden kanssa, jotka jaksavat uudestaan ja uudestaan testata johdonmukaisuus on erityisen tärkeää. Kerrankin lipsahtaa, niin lapsi saa ihan uutta virtaa testata taas lisää ja lisää. Mutta sitkeiden jääräpäiden kanssa tuo johdonmukaisuus ei välttämättä poista yrittämistä. He kun jaksavat yrittää ihan epäinhimillisen kauan, että jos nyt kuitenkin onnistuisi.

Helpompi lapsi uskoo nopeammin ja jos helpomman kanssa tulee kerran lipsuttua linjastaan, hänet voi saada takaisin "ruotuun" aika nopeasti. Sitkeä jääräpää saattaa muistaa tuon yhden kerran vaikka kuinka kauan ja jaksaa sen voimin yrittää uudestaan ja uudestaan.

t. se jääräpää-lapsen tuntenut

 

["mä"]

Itse olen johdonmukainen kaikessa, jos sanon etten osta niin se kanssa pitää ja on aina pitänyt. Lapsi 7v. tinkaa ja tinkaa minkä jaksaa vaikka tietää, että se on ihan turhaa. Epäilen, että se on hänelle eräänlainen tapa kuluttaa aikaa tylsässä kaupassa... Ei hän huuda tai kiukkua, mutta tahtoo kokoajan jotain.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Ei ole meilläkään lapset narisseet tai kiukunneet kaupassa ikinä, että haluaa jotain. Lapset 5v, 7v ja 9v.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Kyse on temperamentista mutta myös siitä ettei anna periksi sanottuaan ensin ei. Meillä tietää jo kummilapsetkin, ettei multa kannata kärttää. Ei on ei. Joillain vastaus muuttuu hyvillä perusteluilla.

Jaa, no enpä menisi allekirjoittamaan omalta kohdalta tätä väitettä.

 

[Viblsp-]

Lapset 7v, 5v ja 2x 4v ja vauva kohta 2kk. Kukaan ei ole kaupassa mankumalla mankunut. Kysyneet ovat, että voisiko jotain tiettyä juttua ostaa, yleensä karkkia tai esim. ruokaehdotus. Joskus ostan, joskus en. Jos heittäytyisivät kaupan lattialle huutamaan tai mankuisivat ärsyttävästi ja jankuttaisivat, en takuulla ostaisi. Nätisti osaavat kaupassa käyttäytyä 99% ajasta.

 

[Srmns]

[QUOTE="mä";24228284]Itse olen johdonmukainen kaikessa, jos sanon etten osta niin se kanssa pitää ja on aina pitänyt. Lapsi 7v. tinkaa ja tinkaa minkä jaksaa vaikka tietää, että se on ihan turhaa. Epäilen, että se on hänelle eräänlainen tapa kuluttaa aikaa tylsässä kaupassa... Ei hän huuda tai kiukkua, mutta tahtoo kokoajan jotain.[/QUOTE]

Tälläistä toimintaa olisin jossain vaiheessa odottanut myös meillä kohtaavani. Jostain kummasta syystä näin ei ole käynyt. Tähän olin mielessäni valmistautunut siten, että sovitaan ennen kauppaan menoa jotain hankittavaksi. Jos alkaa muuta kaupassa tinkaamaan menettää jo aikaisemmin sovitunkin. Toisaalta ennen kauppaan menoa olen näin heille jo asian ilmaissutkin (silloin kun jotain on sovittu ostettavaksi). Mutta kuten sanottua, toki se tempperamenttikin kovasti vaikuttaa ja ei kaikkien kanssa vaan saa asioita sovittua.

 

[superäiti?]

Meillä on oikea superlapsi, auttaa kaikissa kotitöissä, osaa käyttäytyä kaupassa ja yleensä hurmaa kaikki jutuillaan. Olisi helppoa ajatella olevansa tosi hyvä kasvattaja, mutta tiedän oman lapseni luonteen: hyvin rauhallinen ja kiltti, juuri sellainen miellyttämisen haluinen. Yleensä riittää kun kerran sanoo miten tulee toimia, joten kasvatus ollut todella helppoa! Lapsi on myös ainokainen, joten ei ole ollut toista lasta villitsemässä no nyt meille tulee toinen lapsi, toivottavasti samaa luonnetta

 

[lapsi]

ketjun avaus viestiin..
Lapsesi on jo 10 vuotiaana huomannut että olet huono äiti etkä osta hänelle mitään ,, tulet kärsimään seuraukset siitä aika pian..
Onneksi toinen lapsesi tapaa isäänsäkin ja saa edes joskus jotain..