Mitäpäs te tekisitte?

[tasapainoilija]

Elippäs tilanne tämä, mulla on nuorena todettu paniikkihäiriö. Nyt 30+ iässä tämä sairaus on ottanut taas vallan. Mulla on kauheita paniikkikohtauksia, pelkään olla ihmisten kanssa samassa tilassa niin ettei lapseni tai mieheni tai siskoni ole tilanteessa mukana. Olen lopettanut myöskin autolla ajamisen pelkojeni vuoksi.

Lääkäriin en ole mennyt koska mieheni ei hyväksy päävikoja ollenkaan, hän on sitä mieltä että kenellä on päävaivoja on sama mennä saunan taakse ja lopettaa kärsimyksensä. Mutta tämä vie minulta elämän En ole enää oma itseni. Hakisitteko lääkityksen sairauteen salaa?? Voiko lääkkeitä piilotella

 

[vierailija]

Jättäisin miehen ja kertoisin vaikka koko maailmalle että seuraava askel on psykiatrille marssiminen. Itse en tosin lääkkeitä söisi, mutta kukin tyylillään.

Jos tuo kusipäämiehesi on kuitenkin niin ihana ettet sitä tahdo jättää, niin yritä nyt edes puhua sille järkeä. Miehes on niin tyhmä että pitäs viedä saunan taakse ja päästää kärsimyksistänsä. Tietty voit salaakin lääkärille mennä ja lääkkeitä popsia, se on vaan sitten 24/7 sellaista salailua, ettei miehelle vahingossakaan selviä että olet käynyt lääkärissä/apteekissa tai ettei mies löydä sun lääkkeitä. Että onnea.

 

[vierailija]

Jos miehelle ei voi kertoa omasta sairaudestaan niin yhteiselo on todella raskasta, miltei mahdotonta. Hae apua lääkäriltä sairauteesi. Jatkuva salailu vie sinulta kaiken elämän.

 

[vierailija]

Kyllä sinä varmasti saat lääkitystä ja terapiaa. Itse on kuitenkin yritettävä, kukaan toinen ei voi tehdä ratkaisevia askelia sinun puolestasi. Hankipa itsellesi työkirja: Edmund J. Bourne Vapaaksi ahdistuksesta. Siitä sitten laadit itsellesi välietappeja. Tsemiä!