Mitäs kaikkea sen neuvolatädin pitäis oikein kertoo?kun mikään ei riitä...

[ieorte]

JOtenkin on nyt useammassa lehtijutussa osunut silmään sellainen jännä juttu... Oli sitten kyse kohtukuolemasta.. kaksosten aiheuttaman mahankasvun jälkiongelmasta napatyrästä ja kaikseta niiden välillä...

Moni ihminen toistaa samaa, "ihmettelen kun tästä ei kukaan koskaan maininnut" " Miksi tästä ei ikinä puhuttu" Miksi kukaan ei kertonut että näin voi käydä".. jne .jne

Ymmärränhän mä sen että kivahan se olis ollut tietää että niinkin voi käydä, ettei tule ihan selän takaa... mutta oikeastiko ihmiset haluaa neuvolatädin sanovan : Tiedäthän että vaikka rv12 on ylitetty, että vauvasi voi silti kuolla kohtuun vaikka viikolla 40... tai jotain muuta..

Ensinnäkään aika ei riitä siihen että luetelleen kaikki mitä voi käydä. toisekseen, haluaistko sinä kuulla että vauvasi voi kuolla vieläkin, vaikka on syntynyt, kätkytkuolema voi iskeä.. tms.?

 

[anna]

Mun mielestä on typerä ajatuskin että pitäisi erikseen kertoa, että se vauva voi kuolla sinne kohtuun. Eikö sen nyt järkikin sano?

 

[sh]

Oman järjen käyttö sallittu!

Ja siltikin, asioita ihan opiskelleena ihmisenä, olisin toivonut enemmän infoa siitä synnytyksen jälkeisestä ajasta. Ei missään kirjoissa puhuta siitä, että kuinka paljon esim. pissalla käynti voi heti synnytyksen jälkeen sattua. Tai kun ensimmäisen kerran vatsa toimii. Se tuli ihan puun takaa... Ensimmäisen lapsen jälkeen siis. Itse kerroin sitten näistä asioista ystävilleni (olin ensimmäinen ystäväpiirissämme, joka sai lapsen).

 

[vieras]

Musta neuvolantäti olisi voinut sanoa mulle vauvan napa-asioita pikkasen tarkemmin.Kahdella aikaisemmalla vauvalla on ollut aina siisti napa mutta kolmannella jouduttiin napa laapistamaan ja vieläkin on vähän epävarma olo tuosta vauvan navasta, että onko ihan ok. No, meillä on kohta neuvola niin kyselen siellä sitten ummet ja lammet ettei jää mikään epäselväksi.
Btw, minulle sanoi lestadiolaislääkäri ensimmäisen lapseni odotusaikana että kaikki on toistaiseksi hyvin, mutta ehtiihän tässä tapahtua vielä vaikka mitä. Tämän tokaisi siis sen jälkeen kun oli ensin kysellyt että olenko naimisissa (en ollut ) ja että onko lapsella isää (totta se isä lapsella on olemassa, avoliitossa elellään ). Ihan hyvä että äideille ei puhuta ihan kaikesta neuvolassa koska itsellä nämä lääkärin sanat jäi aika pahasti kummittelemaan.

 

[Joni Makkuusäkki]

Mun neuvolatäti tässä raskaudessa katsoi asiakseen kertoa, että kohtukuolema on hyvin mahdollinen. Hän myös kertoi, että ei ehkä kannata olla iloinen raskaudesta heti kun vauvaa ei välttämättä tule syliin asti, jne. Oli muutenkin kovin positiivinen mieleltään ko. täti, joka onneksi meni vaihtoon muuton myötä :saint:

 

[vieras]

Kyllä järki sen sanoo, sitähän monet pelkää, onneksi turhaan (kohtukuolemaa siis). Mutta siinä surussa ei osaa ajatella järjellä

Mutta mikä on "kaksosten aiheuttaman mahankasvun jälkiongelmasta napatyrästä" en ole koskaan kuullutkaan, miten se oireilee, mistä sen huomaa, miten ehkäistään?

t. kaksosvauvojen äiti

 

[ap]

Kyllä järki sen sanoo, sitähän monet pelkää, onneksi turhaan (kohtukuolemaa siis). Mutta siinä surussa ei osaa ajatella järjellä

Mutta mikä on "kaksosten aiheuttaman mahankasvun jälkiongelmasta napatyrästä" en ole koskaan kuullutkaan, miten se oireilee, mistä sen huomaa, miten ehkäistään?

t. kaksosvauvojen äiti

En mä tiiä onko yleistäkin, mut luin vaan tosta vanhasta.. öö kaksplussasta et kaksosten äiti synnytyksen jälkeen kärsi napatyrästä.. ja kukaan ei ollut hälle kertonut et semmonenki voi tulla..

 

[vuoden imettäny]

JOtenkin on nyt useammassa lehtijutussa osunut silmään sellainen jännä juttu... Oli sitten kyse kohtukuolemasta.. kaksosten aiheuttaman mahankasvun jälkiongelmasta napatyrästä ja kaikseta niiden välillä...

Moni ihminen toistaa samaa, "ihmettelen kun tästä ei kukaan koskaan maininnut" " Miksi tästä ei ikinä puhuttu" Miksi kukaan ei kertonut että näin voi käydä".. jne .jne

Ymmärränhän mä sen että kivahan se olis ollut tietää että niinkin voi käydä, ettei tule ihan selän takaa... mutta oikeastiko ihmiset haluaa neuvolatädin sanovan : Tiedäthän että vaikka rv12 on ylitetty, että vauvasi voi silti kuolla kohtuun vaikka viikolla 40... tai jotain muuta..

Ensinnäkään aika ei riitä siihen että luetelleen kaikki mitä voi käydä. toisekseen, haluaistko sinä kuulla että vauvasi voi kuolla vieläkin, vaikka on syntynyt, kätkytkuolema voi iskeä.. tms.?

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

 

[jaa]

No, musta kyllä ihan hyvin käytiin neuvolassa läpi etukäteen asioita, vaikka paljon yllättävääkin siellä synnytyksessä sitten kävi... mutta eihän sitä nyt jokaikistä vaihtoehtoa voi läpi käydä, jokainen synnytys kun on erilainen. Ainoa, mikä mun mieleen jäi sellaisena asiana, mistä olisi kyllä kuulunut mainita, on JÄLKISUPISTUKSET. Sitä en ymmärrä, miten niistä ei puhuta mitään, vaikka kuuluvat jokaiseen synnytykseen.

 

[Huldasharks]

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

Tää on totta, sanotaan vaan, että olis hyvä imettää. Jos asiat sanotaan niinkuin ne on jo raskausaikana, niin voi sitten yllättyä positiivisesti ettei se niin kamalaa aluksi olekkaan. Ja kyllä se on mulla ollut kamalan kipeää alussa molemmilla kerroilla.

 

[Logotar]

kyllä mullekin lääkäri sanoi varhaisultrassa että vaikka syke näkyi niin ei silti kannata mitenkään juhlimaan alkaa, vielähän tässä voi sattua vaikka mitä.

Eikä tuo mua nyt niin hetkahduttanut, realistinenhan se lääkäri oli. Kyllä mä itekin tiedän että keskenmeno on aina mahdollinen.

 

[Huldasharks]

Tai sitten kaikki voisi lukea ne ohjelappuset ja kirjat joita jaetaan neuvolasta. Ja jos niiden pohjalta löytyy kysymyksiä, niitä saa varmasti esittää neuvolakäynnillä.

Mutta tosiaan synnytyksen jälkeisestä ajasta saisi olla enemmän tietoa jaettavissa. Imetys, jälkisupistukset, haavat (niiden hoito), lepoasiat, ruokailu. Enemmän kiinnitetään tietysti siihen lapseen huomiota, mutta sen äidinhän pitäisi jaksaa myös...

 

[jaa]

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

Tää on totta, sanotaan vaan, että olis hyvä imettää. Jos asiat sanotaan niinkuin ne on jo raskausaikana, niin voi sitten yllättyä positiivisesti ettei se niin kamalaa aluksi olekkaan. Ja kyllä se on mulla ollut kamalan kipeää alussa molemmilla kerroilla.

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

 

[mä]

No mun mielestä siinä vaiheessa vois puhella ku jotain epäillään. Mulle ku ei mitään raskausmyrkytyksestä neuvolassa puhuttu.

 

[x]

no mulla ei kyl oo ikinä ollu jälkisupistuksia siis sellasia mitkä olisin tuntenu ettei ne nyt ihan joka synnytykseen kuulu.

 

[Huldasharks]

Tai sitten kaikki voisi lukea ne ohjelappuset ja kirjat joita jaetaan neuvolasta. Ja jos niiden pohjalta löytyy kysymyksiä, niitä saa varmasti esittää neuvolakäynnillä.

Mutta tosiaan synnytyksen jälkeisestä ajasta saisi olla enemmän tietoa jaettavissa. Imetys, jälkisupistukset, haavat (niiden hoito), lepoasiat, ruokailu. Enemmän kiinnitetään tietysti siihen lapseen huomiota, mutta sen äidinhän pitäisi jaksaa myös...

Ne kerrotaan kyllä sairaalassa, mutta aika paljon menee ohi korvien... Nää voisi kertoa/antaa ohjeina ihan loppuraskaudessa.

 

[Huldasharks]

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

Tää on totta, sanotaan vaan, että olis hyvä imettää. Jos asiat sanotaan niinkuin ne on jo raskausaikana, niin voi sitten yllättyä positiivisesti ettei se niin kamalaa aluksi olekkaan. Ja kyllä se on mulla ollut kamalan kipeää alussa molemmilla kerroilla.

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

Ei se satukkaan sen alun jälkeen. Mutta maidonnousu ja se kun ensi viikon aikana ei ole rinnat tottuneet siihen imetykseen, niin kyllä se aluksi sattuu. Vaikka kuinka olisi ote oikein.

 

[vuoden imettäny]

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

Tää on totta, sanotaan vaan, että olis hyvä imettää. Jos asiat sanotaan niinkuin ne on jo raskausaikana, niin voi sitten yllättyä positiivisesti ettei se niin kamalaa aluksi olekkaan. Ja kyllä se on mulla ollut kamalan kipeää alussa molemmilla kerroilla.

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

Ei se satukkaan sen alun jälkeen. Mutta maidonnousu ja se kun ensi viikon aikana ei ole rinnat tottuneet siihen imetykseen, niin kyllä se aluksi sattuu. Vaikka kuinka olisi ote oikein.

Niin samaa mieltä! Joka paikassa, eri ohjeissa jne sanotaan, että imetys ei satu. Tai jos sattuu, niin imetysote on väärä. No ei toi pidä paikkansa! Kyllähän järkiki (näin jälkikäteen...) sanoo, että nännien iho on herkkää ja jos joku niitä imuttelee tunti tolkulla, niin rikkihän se iho menee. Ja sit se imuttelu sattuu.

 

[vieras]

no mulla ei kyl oo ikinä ollu jälkisupistuksia siis sellasia mitkä olisin tuntenu ettei ne nyt ihan joka synnytykseen kuulu.

Ensimmäisen lapsen kohdalla ei mullakaan tuntunut, mutta sitten auta armias, kakkosen ja kolmosen kohdalla tuntui kuin olisi uudestaan mennyt synnyttämään.Mikään kipulääke ei auttanut niihin kipuihin.Sanotaan että vauva valvottaa, mulla ne oli jälkisupistukset mitkä piti hereillä

 

[jaa]

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

Tää on totta, sanotaan vaan, että olis hyvä imettää. Jos asiat sanotaan niinkuin ne on jo raskausaikana, niin voi sitten yllättyä positiivisesti ettei se niin kamalaa aluksi olekkaan. Ja kyllä se on mulla ollut kamalan kipeää alussa molemmilla kerroilla.

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

Ei se satukkaan sen alun jälkeen. Mutta maidonnousu ja se kun ensi viikon aikana ei ole rinnat tottuneet siihen imetykseen, niin kyllä se aluksi sattuu. Vaikka kuinka olisi ote oikein.

Ahaa, mulla ainakin ainoa vaihe, milloin sattui imetyksen takia, oli esikoisen tehdessä imemislakon parikuisena. Silloin rinnat pakkautuivat ja olivat sen takia kipeät (ja siitä kyllä ainakin mun saamassa materiaalissa myös varoitettiin). Muuten ei ole kyllä yhtään sattunut kummankaan imetyksen aikana.

 

[Tapiontytär]

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

Ei se satukkaan sen alun jälkeen. Mutta maidonnousu ja se kun ensi viikon aikana ei ole rinnat tottuneet siihen imetykseen, niin kyllä se aluksi sattuu. Vaikka kuinka olisi ote oikein.

Voipi sattua myöhemminkin. Olen imettänyt nyt 3kk ja edelleen joka kerta kun maito alkaa herumaan, niin tuntuu kun kiehuvaa vettä menisi maitosuonissa. Tähän vaivaan ei mikään apukaan auta.

 

[Huldasharks]

Mun mielestä olis rehellistä sanoa, että imettäminen sattuu ja nännit on verillä sen takia. Vaikka imetysote olisikin oikea! Musta toi olis rehellisempää ku vaan todeta, että toisilla imettäminen ei onnistu. Ku se syy, miksei se onnistu, on aika monesti ollu toi kipu ja se, ettei kipua enää jaksa.

Ja samalla vois todeta, että se kipu ei oo koko imetyksen kestävää eli vaikka alussa tekisi kipeetä pari viikkoa, niin sitten helpottaa. Ettei turhaan kannata antaa periksi.

Tää on totta, sanotaan vaan, että olis hyvä imettää. Jos asiat sanotaan niinkuin ne on jo raskausaikana, niin voi sitten yllättyä positiivisesti ettei se niin kamalaa aluksi olekkaan. Ja kyllä se on mulla ollut kamalan kipeää alussa molemmilla kerroilla.

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

Ei se satukkaan sen alun jälkeen. Mutta maidonnousu ja se kun ensi viikon aikana ei ole rinnat tottuneet siihen imetykseen, niin kyllä se aluksi sattuu. Vaikka kuinka olisi ote oikein.

Niin samaa mieltä! Joka paikassa, eri ohjeissa jne sanotaan, että imetys ei satu. Tai jos sattuu, niin imetysote on väärä. No ei toi pidä paikkansa! Kyllähän järkiki (näin jälkikäteen...) sanoo, että nännien iho on herkkää ja jos joku niitä imuttelee tunti tolkulla, niin rikkihän se iho menee. Ja sit se imuttelu sattuu.

Ja se tosiaan menee ohi. Mutta just synyttäneenä ja tissit turkasen kipeinä ei halua ajatella sitä että joskus se on ohi vaan ihan heti

Kuopusta olen imettänyt (huomenna tulee 10 kk), niin ei tunnu missään. On helppoa kun heinän teko. Mutta alussa se tosiaan SATTUI... molemmilla kerroilla. Onneksi tämän lapsen kanssa ei tullut rintatulehduksia... Hrrrr |O

 

[Huldasharks]

Siis, eihän imetys satu, ei ainakaan kuuluisi sattua... Jos imetys sattuu, on syytä hakea apua!

Ei se satukkaan sen alun jälkeen. Mutta maidonnousu ja se kun ensi viikon aikana ei ole rinnat tottuneet siihen imetykseen, niin kyllä se aluksi sattuu. Vaikka kuinka olisi ote oikein.

Voipi sattua myöhemminkin. Olen imettänyt nyt 3kk ja edelleen joka kerta kun maito alkaa herumaan, niin tuntuu kun kiehuvaa vettä menisi maitosuonissa. Tähän vaivaan ei mikään apukaan auta.

Niin... Jokainen tuntee ne erilailla. Neiti lakkoili tuossa iässä ja silloin tuli sellaiset "piimäpaakut" tissiin. Se kyllä sattui kanssa. Pakko oli lämpimässä suihkussa valutella niitä tissejä auki. En heru pumpulle yhtään.