Rupeaa olemaan siinä ja siinä että pärjäänkö enää kotona :|
Ainoa hyvä asento on makuuasento, mutta kun sieltä en tahdo päästä ylös. Liitoskivus, selkäkivut ja jonkinmopinen iskiaskipu tekevät yhteensä sen, että sängystä/sohvalta ylösnouseminen kestää aika kauan ja on äärimmäisen kivuliasta. Istumaan en pysty sohvalla oikeastaan lainkaan ja tuolillakin vain hetken, sillä alaselkä väsyy.
Käveleminen on lähinnä köpöttelyä ja aina ylösnousemisen jälkeen äärimmäisen kivuliasta.
Kotona on koululaisen lisäksi hoidettavana 12kk ikäinen lapsi jota siis pitää syöttää, nostella jne.
Päiväunet on tyttö nukkunut jo muutaman viikon alakerrassa sillä hänen viemisensä yläkertaan (jossa makuuhuone ja lastenhuoneet sijaitsevat) on vähän hankalaa ja alastulo likimain mahdotonta (ei osaa tulla itse, enkä voi ilman kipuja kantaa).
Mies kyllä hoitaa lapset kotona ollessaan, mutta kun töissäkin pitää välillä käydä.
Miten hemmetissä tässä enää kohta pärjää, kun se pärjääminen rupeaa olemaan ihan jo äärirajoilla
Mikään ihan pienestä valittaja en koe olevani, mutta nyt on seinä nousemassa pystyyn :/
Viikkoja mulla on nyt 32+6, mutta vauva vastaa viikkoa nuorempaa eli synnytykseen on vielä pirun pitkä aika.
Ainoa hyvä asento on makuuasento, mutta kun sieltä en tahdo päästä ylös. Liitoskivus, selkäkivut ja jonkinmopinen iskiaskipu tekevät yhteensä sen, että sängystä/sohvalta ylösnouseminen kestää aika kauan ja on äärimmäisen kivuliasta. Istumaan en pysty sohvalla oikeastaan lainkaan ja tuolillakin vain hetken, sillä alaselkä väsyy.
Käveleminen on lähinnä köpöttelyä ja aina ylösnousemisen jälkeen äärimmäisen kivuliasta.
Kotona on koululaisen lisäksi hoidettavana 12kk ikäinen lapsi jota siis pitää syöttää, nostella jne.
Päiväunet on tyttö nukkunut jo muutaman viikon alakerrassa sillä hänen viemisensä yläkertaan (jossa makuuhuone ja lastenhuoneet sijaitsevat) on vähän hankalaa ja alastulo likimain mahdotonta (ei osaa tulla itse, enkä voi ilman kipuja kantaa).
Mies kyllä hoitaa lapset kotona ollessaan, mutta kun töissäkin pitää välillä käydä.
Miten hemmetissä tässä enää kohta pärjää, kun se pärjääminen rupeaa olemaan ihan jo äärirajoilla
Viikkoja mulla on nyt 32+6, mutta vauva vastaa viikkoa nuorempaa eli synnytykseen on vielä pirun pitkä aika.