Mitäs mieltä tästä???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Armiliina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihan ensiksi: talossa talon tavalla. Vieras toimii todella tökerösti, jos ei toimi niin kuin emäntä sanoo näinkin yksinkertaisessa asiassa.

Jokainen kirjoittaja on varmasti ajatellut asiaa juuri sen oman elämäntilanteensa mukaan. Joku on sitä mieltä, että kaikille tarjotaan yhtä aikaa ja pitää sitä mahdollisesti ainoana oikeana tapana. Mutta ei se vaan kaikille sovi. Meille ei ainakaan voi laittaa niin isoa pöytää, että kaikki siihen mahtuisi yhtä aikaa. Onko teillä oikeasti niin isoja pöytiä, että siihen mahtuu samaan aikaan oman väen (5 hlöä) lisäksi naapurin neljä lasta ja kaksi aikuista? Ja mites, kun lapset kuitenkin tarvitsevat apua pöydässä, niin kuka sitten kahvittelee keittiössä ja kuka olohuoneessa, jos laitetaan eri pöytiin vain siksi, että kaikki saisivat samaan aikaan?

Kyllä meillä katetaan lapsille ja aikuisille eri aikaan ihan käytännön syistä, ei siksi, että toiset olisivat tärkeämpiä kuin toiset. Toiset haluavat, että lapset oppivat odottamaan vuoroaan, mutta minä olen ajatellut, että sen voivat oppia muulloinkin kuin silloin, kun tulee vieraita. Minä haluan,että aikuiset saavat kahvitella rauhassa. Tapoja on monia, mutta meidän tuttavapiirissä viihdytään siinä pöydän ääressä pitkään. Jutellaan ja kahvitellaan, kahvia voidaan keittää tarvittaessa lisääkin. Lapset kuitenkin viihtyvät pöydässä vain rajallisen ajan. Heille se on vain energiantarpeen tyydyttämistä ja herkuttelua, siksi he ovat ensin. Aikuiset avustavat ja aika nopeasti lapset siitä pöydästä liukenevat muihin puuhiin. Sen jälkeen pöytä siistitään ja aikuiset saavat istua rauhassa juttelemaan kahvikupposten äärelle. Ja ikinä ei ole kakussa tai missään muussakaan ollut sormenkuvia. Lapset on opetettu siihen, ettei kaikkea sormeilla vaan pyydetään kauniisti, mitä halutaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eräs sukulaistäti oli juuri tuollainen tapaus. Kaksi lasta hänellä ja varmasti istuivat selkä suorana ja kova kuri ja tiesivät olevansa alempiarvoisia kuin täti itse. Ei ole ihme, että lapset eivät omia lapsia ole halunneet tai parisuhdetta ylläpitää.

En minä ainakaan koe mitenkään vahingoittuneeni siitä, että omassa lapsuudenkodissani isäni aloitti ruokapöydässä, koska toi eniten rahaa perheensä elättämiseksi. Ja kaikissa paikoissa jossa kävimme kylässä oli vallalla sääntö, että lapset odottivat vuoroaan. Sekä mehu- että suunvuoroaan. Aikuisten puhetta ei keskeytetty, vaan odotettiin omaa vuoroa. Ja tilaisuuden vanhin sai aloittaa ja istua pöydän parhaalla paikalla. Kuten tänäkin päivänä, suvun vanhin on arvostettu ja aloittaa.

Ei ole ihme, jos nykyään on vallalla kaikki-heti-mulle-nyt, kun tuollaisilla asenteilla on liikkeellä. Sinusta vanhusten pitäisi antaa busseissa lapsille istumapaikka? Vai tasa-arvoisina kaikkien pitää seistä, kun kaikille ei riitä istumapaikkoja?

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. (Ja ei, en kannata vitsansäästöä vihan mittarina)
 
Meillä on kyllä niin iso pöytä, että kahdeksan mahtuu hyvin, mutta lisäpalleilla menis pari lisääkin.
Lapset syövät/juovat aina ensin, koska sen jälkeen aikuisilla rauha istuskella. Jos on isot juhlat ja paljon väkeä, katan joskus keittiöön lapsille oman pikkupöydän. Tai sitten osa aikuisista juo olohuoneessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tavat kunniaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eräs sukulaistäti oli juuri tuollainen tapaus. Kaksi lasta hänellä ja varmasti istuivat selkä suorana ja kova kuri ja tiesivät olevansa alempiarvoisia kuin täti itse. Ei ole ihme, että lapset eivät omia lapsia ole halunneet tai parisuhdetta ylläpitää.

En minä ainakaan koe mitenkään vahingoittuneeni siitä, että omassa lapsuudenkodissani isäni aloitti ruokapöydässä, koska toi eniten rahaa perheensä elättämiseksi. Ja kaikissa paikoissa jossa kävimme kylässä oli vallalla sääntö, että lapset odottivat vuoroaan. Sekä mehu- että suunvuoroaan. Aikuisten puhetta ei keskeytetty, vaan odotettiin omaa vuoroa. Ja tilaisuuden vanhin sai aloittaa ja istua pöydän parhaalla paikalla. Kuten tänäkin päivänä, suvun vanhin on arvostettu ja aloittaa.

Ei ole ihme, jos nykyään on vallalla kaikki-heti-mulle-nyt, kun tuollaisilla asenteilla on liikkeellä. Sinusta vanhusten pitäisi antaa busseissa lapsille istumapaikka? Vai tasa-arvoisina kaikkien pitää seistä, kun kaikille ei riitä istumapaikkoja?

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. (Ja ei, en kannata vitsansäästöä vihan mittarina)

No mun täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä, miksi juuri lasten on aina odotettava. Meillä ei toisen puhetta keskeytetä, oli äänessä sitten lapsi tai aikuinen. Vuoroaan on osattava aikuisenki odottaa. Ja bussissa minun mielestäni ei istu automaattisesti vanhin, vaan se, joka istumapaikkaa eniten tarvitsee. Liikkuvassa bussissa seisominen on varmasti helpompaa 5-kymppiselle kuin 5-vuotiaalle, olettaen, että ovat molemmat ihan normaaleja, terveitä ihmisiä. Ja jos täyteen bussiin tulee vanhus, joka ei jaksa seisoa, odotan, että paikkansa luovuttaa joku nuorempi aikuinen tai lähes aikuinen, ei pikkulapsi.

 
Meillä ovat yleensä sekä aikuiset että lapset yhtäaikaa. Joskus, jos kaikki eivät mahdu kerralla "kahvittelevat" lapset yleensä ensin, että aikuiset voivat sitten heidän jälkeensä kahvitella kaikessa rauhassa jutustellen. :)
 
Itse olen kyllä sitä koulukuntaa, että jos lapset ei mahdu yhtäaikaa, niin sitten niille ensin. Aikuisten ihmisten kun pitäisi olla jo oppineita odottamaan, mutta lapsilla se taito on vielä vaiheessa.
Mutta silloin kun kylään mennään, niin toimitaan talon tavoin, eli jos emäntä kutsuu aikuiset ensin syömään, niin sitten aikuiset ensin.
Ja vielä muutama mutta, itse olen tottunut kyläilemään sellaisissa paikoissa, missä ei ole niin nokonuukaa. En välttämättä viihtyisi sellaisessa paikassa, jossa kahvistelujärjestyksestä tehdään elämää suurempi numero.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yönlapsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Tavat kunniaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eräs sukulaistäti oli juuri tuollainen tapaus. Kaksi lasta hänellä ja varmasti istuivat selkä suorana ja kova kuri ja tiesivät olevansa alempiarvoisia kuin täti itse. Ei ole ihme, että lapset eivät omia lapsia ole halunneet tai parisuhdetta ylläpitää.

En minä ainakaan koe mitenkään vahingoittuneeni siitä, että omassa lapsuudenkodissani isäni aloitti ruokapöydässä, koska toi eniten rahaa perheensä elättämiseksi. Ja kaikissa paikoissa jossa kävimme kylässä oli vallalla sääntö, että lapset odottivat vuoroaan. Sekä mehu- että suunvuoroaan. Aikuisten puhetta ei keskeytetty, vaan odotettiin omaa vuoroa. Ja tilaisuuden vanhin sai aloittaa ja istua pöydän parhaalla paikalla. Kuten tänäkin päivänä, suvun vanhin on arvostettu ja aloittaa.

Ei ole ihme, jos nykyään on vallalla kaikki-heti-mulle-nyt, kun tuollaisilla asenteilla on liikkeellä. Sinusta vanhusten pitäisi antaa busseissa lapsille istumapaikka? Vai tasa-arvoisina kaikkien pitää seistä, kun kaikille ei riitä istumapaikkoja?

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. (Ja ei, en kannata vitsansäästöä vihan mittarina)

No mun täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä, miksi juuri lasten on aina odotettava. Meillä ei toisen puhetta keskeytetä, oli äänessä sitten lapsi tai aikuinen. Vuoroaan on osattava aikuisenki odottaa. Ja bussissa minun mielestäni ei istu automaattisesti vanhin, vaan se, joka istumapaikkaa eniten tarvitsee. Liikkuvassa bussissa seisominen on varmasti helpompaa 5-kymppiselle kuin 5-vuotiaalle, olettaen, että ovat molemmat ihan normaaleja, terveitä ihmisiä. Ja jos täyteen bussiin tulee vanhus, joka ei jaksa seisoa, odotan, että paikkansa luovuttaa joku nuorempi aikuinen tai lähes aikuinen, ei pikkulapsi.

Puhuttiin vanhuksista. Onko 50-kymppinen vanhus?

 
Alkuperäinen kirjoittaja tundra:
Itse olen kyllä sitä koulukuntaa, että jos lapset ei mahdu yhtäaikaa, niin sitten niille ensin. Aikuisten ihmisten kun pitäisi olla jo oppineita odottamaan, mutta lapsilla se taito on vielä vaiheessa.
Mutta silloin kun kylään mennään, niin toimitaan talon tavoin, eli jos emäntä kutsuu aikuiset ensin syömään, niin sitten aikuiset ensin.
Ja vielä muutama mutta, itse olen tottunut kyläilemään sellaisissa paikoissa, missä ei ole niin nokonuukaa. En välttämättä viihtyisi sellaisessa paikassa, jossa kahvistelujärjestyksestä tehdään elämää suurempi numero.

Jos noudatetaan vanhoja, hyviä tapoja, niin onko se elämää suurempi numero? Jos on sisäistänyt perinteiset käytöstavat ja normit, niin ei niissä ole mitään numeroita. vanhempien ihmisten teitittely, kättely, takin ylle auttaminen, oven avaaminen, suun kuivaaminen lautasliinalla ennen lasista juomista, luvan pyyntö pöydästä nousemiseen mikäli muilla ateria kesken, ovatko vaikkapa nuo itsestäänselvyydet elämää suurempia numeroita? Samanlaista peruskauraa on, että vanhimmat ensin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Alkuperäinen kirjoittaja yönlapsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Tavat kunniaan:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eräs sukulaistäti oli juuri tuollainen tapaus. Kaksi lasta hänellä ja varmasti istuivat selkä suorana ja kova kuri ja tiesivät olevansa alempiarvoisia kuin täti itse. Ei ole ihme, että lapset eivät omia lapsia ole halunneet tai parisuhdetta ylläpitää.

En minä ainakaan koe mitenkään vahingoittuneeni siitä, että omassa lapsuudenkodissani isäni aloitti ruokapöydässä, koska toi eniten rahaa perheensä elättämiseksi. Ja kaikissa paikoissa jossa kävimme kylässä oli vallalla sääntö, että lapset odottivat vuoroaan. Sekä mehu- että suunvuoroaan. Aikuisten puhetta ei keskeytetty, vaan odotettiin omaa vuoroa. Ja tilaisuuden vanhin sai aloittaa ja istua pöydän parhaalla paikalla. Kuten tänäkin päivänä, suvun vanhin on arvostettu ja aloittaa.

Ei ole ihme, jos nykyään on vallalla kaikki-heti-mulle-nyt, kun tuollaisilla asenteilla on liikkeellä. Sinusta vanhusten pitäisi antaa busseissa lapsille istumapaikka? Vai tasa-arvoisina kaikkien pitää seistä, kun kaikille ei riitä istumapaikkoja?

Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. (Ja ei, en kannata vitsansäästöä vihan mittarina)

No mun täytyy kyllä sanoa, etten ymmärrä, miksi juuri lasten on aina odotettava. Meillä ei toisen puhetta keskeytetä, oli äänessä sitten lapsi tai aikuinen. Vuoroaan on osattava aikuisenki odottaa. Ja bussissa minun mielestäni ei istu automaattisesti vanhin, vaan se, joka istumapaikkaa eniten tarvitsee. Liikkuvassa bussissa seisominen on varmasti helpompaa 5-kymppiselle kuin 5-vuotiaalle, olettaen, että ovat molemmat ihan normaaleja, terveitä ihmisiä. Ja jos täyteen bussiin tulee vanhus, joka ei jaksa seisoa, odotan, että paikkansa luovuttaa joku nuorempi aikuinen tai lähes aikuinen, ei pikkulapsi.

Puhuttiin vanhuksista. Onko 50-kymppinen vanhus?

Ei, 5-kymppinen ei ole vanhus. Pohdinkin tässä yleisesti sitä, kun sanotaan, että vanhimmat (vanhin ei automaattisesti ole vanhus) ensin. 5-kymppinen on kuitenkin paljon vanhempi kuin 5-vuotias. Pitäähän mielstäsi vanhempien saada ensin kahvinsakin, ei kai silloin ole kyse vanhusten kunnioittamisesta/oikeuksista ;) Ja jos luit myös seuraavan lauseen, huomasit varmaan, että siinä käytin sanaa vanhus ja silloin kirjoitin jo ihan eri tilanteesta. Kai olisin jo ensimmäisessä lauseessa käyttänyt sanaa vanhus, jos olisin sitä tarkoittanut, mutta määrittelin iän 5-kymppiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meillänäinpäin:
meillä tehdään aina niin että ensin lapset, sitten aikuiset. kun on lapset ensin saanut mehut ja kakut naamaan niin saa aikuiset istua rauhassa pitkät ajat ja juoda kahvia ja jutella, ilman että on vähän väliä joku lapsista roikkumassa siinä ja jankuttamassa että koska me päästää, anna tota, mäkin haluun sitä....
vaikka lapset miten ois opetettu käyttäytymään ja odottamaan niin silti on aina joku siinä norkumassa kun on esim eri-ikäistä porukkaa


Tämän vuoksi minäkin yleensä katan ensin lapsille. Tilanteen mukaan joskus toisinkin päin, jos lapsilla näyttää olevan hyvät leikit kesken.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tavat kunniaan:
Alkuperäinen kirjoittaja tundra:
Itse olen kyllä sitä koulukuntaa, että jos lapset ei mahdu yhtäaikaa, niin sitten niille ensin. Aikuisten ihmisten kun pitäisi olla jo oppineita odottamaan, mutta lapsilla se taito on vielä vaiheessa.
Mutta silloin kun kylään mennään, niin toimitaan talon tavoin, eli jos emäntä kutsuu aikuiset ensin syömään, niin sitten aikuiset ensin.
Ja vielä muutama mutta, itse olen tottunut kyläilemään sellaisissa paikoissa, missä ei ole niin nokonuukaa. En välttämättä viihtyisi sellaisessa paikassa, jossa kahvistelujärjestyksestä tehdään elämää suurempi numero.

Jos noudatetaan vanhoja, hyviä tapoja, niin onko se elämää suurempi numero? Jos on sisäistänyt perinteiset käytöstavat ja normit, niin ei niissä ole mitään numeroita. vanhempien ihmisten teitittely, kättely, takin ylle auttaminen, oven avaaminen, suun kuivaaminen lautasliinalla ennen lasista juomista, luvan pyyntö pöydästä nousemiseen mikäli muilla ateria kesken, ovatko vaikkapa nuo itsestäänselvyydet elämää suurempia numeroita? Samanlaista peruskauraa on, että vanhimmat ensin.

Suun kuivaaminen ennen lasilla juomista?? Tuota, nyt mulla on kyllä aukko sivistyksessä, vaikka olen varsin hienoissa juhlissa ollut ja järjestänytkin kaiken etiketin mukaan, mutta tuosta en ole ikinä kuullut. Toki jos ruokaa on suupielessä se pyyhitään, mutta ei kai tuo mitään peruskauraa ole normaalisti - en muista ikinä kuulleeni tai nähneeni. Pitääkin seuraaville juhlille järjestää lautasliinatarjoilu shamppanjalasien mukaan;)?

Tavat kunniaan - en ymmärrä ihan tuota asennettasi, kuten että se eniten tienaava aloittaa. Tämähän kuulostaa ihan afrikkalaiselle tai vaikkapa "leijonalauman" käytökselle mikäli se on arkirutiinia. Juhlat on erikseen, silloin tietysti noudatetaan arvojärjestystä. Mutta että ns arkisissa ystäväperheiden vierailuissa - eiköhän silloin ole hyvän tavan mukaista hoitaa asiat mahdollisimman sujuvasti ja mukavasti kaikkien kanssa. Enkä tarkoita sitä, etteikö lapsetkin joutuisi käyttäytymään kunnolla ja välillä jopa odottamaan...
 

Yhteistyössä