Mitäs sitten jos äiti ei vaan enää jaksa? :(

[surunmurtama]

Eikä apua uskalla kysyä/pyytää. kaikki kuvittelee kaiken olevan niin hyvin, mutta itse ei vaan enää jaksa. Myös kun ei ole parisuhteeseen tyytyväinen niin kaikki tuntuu vielä raskaammalta. Voisi helpottaa edes vähäisen kun saisi oman elämän ilman tuota miestä mutta miehein ei vaan ota mua tosissaan ja teilaa kaikki minun ajatukseni. Lapsi vain kiukkuaa eikä suostu syömään mitään ja neuvolassa tuskailee kun paino ei nouse :´( Minkä minä teen kun oon vaan niin huono äiti, että en edes omaa lasta saa syömään kunnolla tai jaksa hänen kanssa touhuta enään yhtään?

 

[MySelene]

no kannattaa kyllä hakea sitä apua ajoissa. vaikka ihan käytännöllistä apua. ravitsemusterapiaa lapselle tai muita supernanny-vinkkejä. jos on väsymys tai masennus niin siihenkin kannattaa hakea apua. usko vaan..tiedän mistä puhun. :ashamed:

 

[Viiviliinan sisko]

Sinun pitää uskaltaa lapsesi takia ainakin hakea apua. Tietysti myös itsesi, mutta sinulla on lapsi joka todella tarvitsee sinua.
Miehen kanssa on vaan koitettava jaksaa puhua puhua puhua ja puhua. :hug: :hug:

 

[yx]

käy mielenterveystoimistossa. siellä saat keskustella ja osaavat neuvoa eteenpäin. ja kenenkään ei tarvii tietää et käyt siellä jos et itse kerro.

 

[toinen]

Neuvolan kautta saat kodinhoitajan lapsenvahdiksi muutamaksi tunniksi kerrallaan että ehdit hoitaa itseäsi esim tuolla aiemmin mainitussa mttssä tai käydä lenkillä tms. Miehet ei koskaan tajua mitään ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[vinci]

höpölöpinät! nyt ap otat ittees niskasta kiinni.lykkäät joka päivä lapsen isänsä harteille ja lähdet ulos ja sanot sille että sen vuoro pitää lapsesta huoli!
taijos on mahdollista niin nyt on aika katsella työmarkkinoiden puoleen ja ettiä itselle työpaikka ja lapselle hoitopaikka!
ei oo mitään järkee enää kärvistellä jos asiat on huonosti!
neuvolassa voi asioista puhua mutta on tietty eri asia jos on pitäny kulissia yllä tähänki asti niin sen rikkominen on iso homma!
luulisin kuitenkin että vaihtelua päivärutiiniin ja omaa aikaa rutkasti saa sen lapsen ja miehenkin tuntumaan taas niiltä rakkailta mitä ne aiemminkin olivat!
luulen kyllä että eniten alkaa harmittaan jos nyt eroot ja sekotat lapsen rytmit ja myöhemmin huomaatkin että joku niinki yksinkertanen asia kuin oma työapaikka tai vaikka harrastus auttaiskin asiaa!!


sinä et ole yhtään sen huonompi äiti kuin me mutkaan täällä palstalla!!!!!!!!!!!!

 

[itekkin kokenut]

elä ajattele nyt muita ku itteäs ja otat ja soitat neuvolaan tai terkkaan ja varaat ajan keskusteleen ja kerrot omasta olostasi kaunistelematta.kyllä apua löytyy kun olet sitkeänä. on aika laittaa itsesi kuntoon ja jos mies nuin pönttö niin se on sen ongelma.yritä olla välittämättä neuvolan kitinöistä.olet paras äiti lapsellesi

 

[MySelene]

Neuvolan kautta saat kodinhoitajan lapsenvahdiksi muutamaksi tunniksi kerrallaan että ehdit hoitaa itseäsi esim tuolla aiemmin mainitussa mttssä tai käydä lenkillä tms. Miehet ei koskaan tajua mitään ennen kuin on liian myöhäistä.

no ei se ihan noin helppoo oo. ei melille ainakaan tuu kodinhoitajia. sen sijaan saa helposti kyllä osapäivähoitopaikkaa lapsille. ja nopeesti. parisen viikkoo vaan meni. =)

 

[vieras]

sen haluaisin minäkin tietää sen.

Ja varsinkin sen, että kun apua pyytää, niin mitäs sitten, kun sitä ei saa? Koita jaksaa tai koita pärjätä sanotaan vaan.

Entä kun kumpikin väsyy? Kumpikin pyytää apua, koittakaa jaksaa, sanotaan vaan, mutta ei jaksa, ei jaksa enää edes koittaa jaksaa ja koittaa pärjätä.

Odotetaan vain kumpi tekee sen ratkaisun, että tämä oli tässä ja nyt mä lähden tai pamauttaa koko perheen taivaan tuuliin. Miten helppoa se olisikaan työntää uunipellit yöllä kiinni ja vain odottaa hetken koittavan.

 

[vieras]

Tää kuulostaa nyt ihan ylityhmältä vinkiltä, mutta kokemuksella puhun. Eli mene joka aamu suihkuun, pese hiukset ja meikkaa. Juu, saa nauraa, mutta mä olen huomannut, että kun on hiukset paskasena kotona verkkareissa niin mistään ei tuu mitään.

 

[maria76]

:hug: Paljon jaksamista sinulle!

Mun pojalla oli myös pienempänä syömisen kanssa hankaluutta. Paras neuvo minkä pystyn tuohon antamaan on, että lapsi syö niin paljon kuin jaksaa. Kaikki eivät kasva niiden käyrien mukaan, ja lapsi nauttii syömisestä kun saa syödä oman halunsa mukaisesti jolloin syödyn ruoan määräkin saattaa lisääntyä. Ja yrittää olla välittämättä siitä sotkusta mikä raivoavalta syöjältä syntyy

 

[kokenut samaa]

jos ajatuksesi tuota luokkaa niin ota ja lähde nyt heti terkkaan soittamata ja tee selväksi jo luukulla mikä olosi on ja jos ei ole lähtijäksi ni soita vaikka piipaa paikalle ja varmasti tulosta syntyy parempaan päin.nyt liikettä ja lähtee vaan apua hakeen vauhdilla,koko porukka

 

[Cycadeen]

höpölöpinät! nyt ap otat ittees niskasta kiinni.lykkäät joka päivä lapsen isänsä harteille ja lähdet ulos ja sanot sille että sen vuoro pitää lapsesta huoli!
taijos on mahdollista niin nyt on aika katsella työmarkkinoiden puoleen ja ettiä itselle työpaikka ja lapselle hoitopaikka!
ei oo mitään järkee enää kärvistellä jos asiat on huonosti!
neuvolassa voi asioista puhua mutta on tietty eri asia jos on pitäny kulissia yllä tähänki asti niin sen rikkominen on iso homma!
luulisin kuitenkin että vaihtelua päivärutiiniin ja omaa aikaa rutkasti saa sen lapsen ja miehenkin tuntumaan taas niiltä rakkailta mitä ne aiemminkin olivat!
luulen kyllä että eniten alkaa harmittaan jos nyt eroot ja sekotat lapsen rytmit ja myöhemmin huomaatkin että joku niinki yksinkertanen asia kuin oma työapaikka tai vaikka harrastus auttaiskin asiaa!!


sinä et ole yhtään sen huonompi äiti kuin me mutkaan täällä palstalla!!!!!!!!!!!!

PEESI! Paremmin en oisi voinut itse sanoa.
Nyt alat etsiä itsellesi kivaa tekemistä.. Töihin meno, kurssi kansalaisopistolla. Mitä vaan. ja älä unohda omaa hellimistä! Tossakin jo sanottiin liimaletillä, verkkarit jalassa ei mieli kohene.

:flower: :hug:

 

[Hoitoon]

Hyvä että tunnistat tilanteesi mutta ei se apu löydy kaksplussan keskustelu palstalta. hae apua neuvolasta, terveyskeskuksesta mistä ikinä, jos et itsesi niin lapsesi tähden.

 

[äiti on vähän väsynyt...]

Tää kuulostaa nyt ihan ylityhmältä vinkiltä, mutta kokemuksella puhun. Eli mene joka aamu suihkuun, pese hiukset ja meikkaa. Juu, saa nauraa, mutta mä olen huomannut, että kun on hiukset paskasena kotona verkkareissa niin mistään ei tuu mitään.

tämä niin totta... juurikin itse koettua ja auttoi paljonkin.

 

[.......]

en ole ap, mutta olen kuulkaas liikkunut jo monta kuukautta ulkona metsissä ja muualla ja se liikunta on kivaa, mutta vittuvieköön ei se näitä paskoja ajatuksia vie pois multa ja tätä paskaa minusta.

 

[hali sulle]

Hei.

Minun pieni oli 2 v -2.5 v laihtunut! kun olisi pitänyt kasvaa. Mutta nyt se on taas alkanut syödä ja paino on hiukan noussut. Luulen että ei haittaa vaikka välillä syö huonosti. Ei siinä oikein mitään ole tehtävissä. Mulle sanottiin neuvolassa että pitää laittaa teelusikallinen ruokaöljyä lapsen ruokaan että se saa tarpeeksi energiaa. Kalsiumia sille pitäisi myös syöttää, mutta siinä en ole onnistunut.

Mun lapsi roikkuu minussa aina kun olen kotona ja mies ei hoida juurikaan lasta tai kotia. Ja jos se vaikka joskus innostuu pesemään pyykkiä niin osa vaatteista on sen pesun jälkeen varmasti piloilla. Mutta joskus minä sitten lähden vaikka kävelylle vähintäänkin tunniksi ja jätän ne kahdestaan niin sitten niitten yhdessäolo sujuu.

 

[tuuli]

en ole ap, mutta olen kuulkaas liikkunut jo monta kuukautta ulkona metsissä ja muualla ja se liikunta on kivaa, mutta vittuvieköön ei se näitä paskoja ajatuksia vie pois multa ja tätä paskaa minusta.

Anteeks että nauroin tälle kommentille, mutta oli tosi osuva. Masentunut olen ollut minäkin ja v****tuuntunut, apuakin olen pyytänyt, mutta en sitä saanut.
Jaksan niin kauan kuin jaksan...

 

[....]

en ole ap, mutta olen kuulkaas liikkunut jo monta kuukautta ulkona metsissä ja muualla ja se liikunta on kivaa, mutta vittuvieköön ei se näitä paskoja ajatuksia vie pois multa ja tätä paskaa minusta.

Anteeks että nauroin tälle kommentille, mutta oli tosi osuva. Masentunut olen ollut minäkin ja v****tuuntunut, apuakin olen pyytänyt, mutta en sitä saanut.
Jaksan niin kauan kuin jaksan...

Harmi tuuli että et ole saanut apua, minä olen saanut, mutta ei siitä ole ollut mitään apua vielä, tai on yhdessä asiassa, mutta ei kuitenkaan elämäni ole kunnossa.
Voimia ja jaksamista sinulle!!!!!!