mitäs sitten jos ei enää jaksa?

[vieras]

Mä alan oleen nyt loppu. Olen aina koittanut olla positiivinen ja kääntää huonotkin päivät hyväksi, mutta nyt huomaan ettei se enää toimi. Olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja joista toisella on uhmaikä täydessä vauhdissa. Ei tottele yhtään mitään, ja on suoraan sanoen aivan kamala. Nyt taistelee päiväunia vastaan koko sisullaan,vaikka on niin väsynyt ettei meinaa silmät pysyä auki.

Mulla ei ole ainuttakaan ystävää, joka joskus ottaisi lapsia luokseen/tulisi hoitamaan heitä. Lasten isä ei halua tietääkään lapsista. Omat vanhemmat ovat liian sairaita ja me käydään heitäkin auttelemassa. Vieraalle hoitoon en haluaisi antaa. Nyt vaan alkaa tuntua pikkuhiljaa,etten jaksa enää yksin.
Suutun pienemmästäkin ja huudan. Sitten tulee paha mieli.
En jaksa enää siivota. En jaksa laittaa itseäni. Eikä olisi aikaakaan. Hyvä että suihkussa saa äkkiä käytyä, meikkaamisesta ei tule mitään,koko ajan pitää revetä johonkin suuntaan. Olo on ruma ja iljettävä.

Alan eristäytymään. Aina kun meitä pyydetään kylään, keksin tekosyyn ettei tarvitse mennä, enkä enää kutsu ketään meille. Olen aina ollut kaveripiirissä se tukipylväs,jolle kaikki puhuvat ongelmistaa, minä en koskaan valita, vaan "meillä on kaikki hyvin".
Neuvolassakin sanon samaa. Hävettää myöntää,etten jaksakaan, olihan yksinhuoltajuus tavallaan minun oma valintani. Itse halusin lapsia,itse ne täytyy hoitaa.

Sanokaa mulle, että mä jaksan kyllä!

 

[hei]

Mä alan oleen nyt loppu. Olen aina koittanut olla positiivinen ja kääntää huonotkin päivät hyväksi, mutta nyt huomaan ettei se enää toimi. Olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja joista toisella on uhmaikä täydessä vauhdissa. Ei tottele yhtään mitään, ja on suoraan sanoen aivan kamala. Nyt taistelee päiväunia vastaan koko sisullaan,vaikka on niin väsynyt ettei meinaa silmät pysyä auki.

Mulla ei ole ainuttakaan ystävää, joka joskus ottaisi lapsia luokseen/tulisi hoitamaan heitä. Lasten isä ei halua tietääkään lapsista. Omat vanhemmat ovat liian sairaita ja me käydään heitäkin auttelemassa. Vieraalle hoitoon en haluaisi antaa. Nyt vaan alkaa tuntua pikkuhiljaa,etten jaksa enää yksin.
Suutun pienemmästäkin ja huudan. Sitten tulee paha mieli.
En jaksa enää siivota. En jaksa laittaa itseäni. Eikä olisi aikaakaan. Hyvä että suihkussa saa äkkiä käytyä, meikkaamisesta ei tule mitään,koko ajan pitää revetä johonkin suuntaan. Olo on ruma ja iljettävä.

Alan eristäytymään. Aina kun meitä pyydetään kylään, keksin tekosyyn ettei tarvitse mennä, enkä enää kutsu ketään meille. Olen aina ollut kaveripiirissä se tukipylväs,jolle kaikki puhuvat ongelmistaa, minä en koskaan valita, vaan "meillä on kaikki hyvin".
Neuvolassakin sanon samaa. Hävettää myöntää,etten jaksakaan, olihan yksinhuoltajuus tavallaan minun oma valintani. Itse halusin lapsia,itse ne täytyy hoitaa.

Sanokaa mulle, että mä jaksan kyllä!

Mistäpäin olet?

 

[Pessi]

:hug:

 

[vieras]

Nyt jos koskaan olisi oikea kohde lasten virikehoidolle päiväkodissa. Ala toimia.

 

[Mummy Sunshine]

Neuvolan kautta saa esim. perhetyöntekijän käymään. Meillekin on tulossa tällä viikolla, vaikka tukiverkot on hyvät ja isäkin asuu samassa taloudessa. Varmasti saat apua, kun kerrot rehellisesti neuvolassa, ettet meinaa jaksaa. Tukiperheetkin on sitä varten, että esim. yh-äiti saa välillä henkäistä.
En todellakaan ihmettele, että voimat alkaa olla loppu, ellet saa hetkeäkään omaa aikaa.

 

[viiden äiti]

Entä jos otat itseäsi nyt niskasta kiinni ja menet vaikka paikkakuntasi perhekerhoon yhden kerran. Toivottavasti siellä sitten huomaat että menet toisenkin kerran. Siellähän on aivan samanlaisia äiti-ihmisiä mitä me kaikki muutkin ollaan. Ja jos vaikka löytäisin jonkun kaverin kenen kanssa puhua. Ei meitä ketään ole tänne tarkoitettu taistelemaan ja pelkästään hengissä selviämään. Tottakait meillä jokaisella on omat heikkoudet ja vaikeat ajat, mutta yhdessä toisten kanssa niistä halutaan selvitä. Jospa lapsetkin piristyisivät siellä, ahistava on tuo sinun tilanteesi muuten. Toivon oikein paljon menestystä ja voimia sinulle! Kyllä se elämä siitä järjestyy, pannaan se järjestymään..

 

[mimasa]

samaa mullakin oli mielssä nyt soitto neuvolaan ja pyydät apua perhetyöntekijältä ja tottakai voimat loppuu joskus

 

[sisi]

Soitto vaan rohkeesti neuvolaan! Mullekin sieltä tarjottiin paikallista kylämummoa/vaaria avuksi kun totesin kerran, että oli raskauden loppuvaiheessa jaksaminen kortilla vilkkaan taaperon kanssa. Rohkeutta! Älä anna tilanteen luisua pahempaan päin, aina ei voi kaikki mennä hyvin omasta halusta huolimatta ja on vaan viisautta tunnistaa ja tunnustaa se!!!

 

[vieras]

en osaa auttaa.
minä olen myös äärimmäisen väsynyt tähän arkeen ja elämäntilanteeseen. itselleni sen myönnän.
kukaan ulkopuolinen ei sitä voisi aavistaakkaan. olen aina hymyileväinen ja auttavainen. ja olen hijainen ja kuuntelen aina toisten ongelmia ja myötäelän heidän kanssaan.
en ole ikinä osannut kertoa asioistani muille, minä olen ollut se kuuntelija. en tiedä kuinka paha tilanne pitäisi olla, että lopettaisin tämän esittämisen.

 

[pöh]

Selviät kyllä. Muttet yksinäsi! Soitto neuvolaan, pyydät apua. Esim. perhetyöntekijää tai perheneuvolasta keskusteluapua.

 

[yh]

vaihtoehdot on vähissä jos sukulaiset ei hoida ja vieraalle et anna, sit sun vaan täytyy kestää

ittelläni käy hoitaja kerran viikossa niin saan omaa aikaa

 

[Harman]

Oon itekkin yrittäny joskus kantaa koko Maailmaa hartioillani. Se ei yleensä oo kovin pitkä tie. Omia voimia ei sais ikinä päästää loppumaan. Nyt äkkiä lapset tarhaan. Perhetyöntekijää apuun, mahdollisesti sijaiperhettä yms. Sun pitää nyt saada omaa aikaa, harrastuksia ja sellasta niin jaksat itekkin paremmin. Hirveesti tsemppiä sulle!

 

[Toinen samanmoinen]

Mistäpäin olet? Olisi kiva vaihtaa kokemuksia ainakin,vaikka kauempaakin olisit.Olisiko sinulla anonyymiosoitetta?
Tsemppiä!

 

[k]

Mua kiinnostais kans tietää mistäpäin olet? Olis haluja ja mahd. aikaakin auttaa..

 

[ap]

Jotenkin tuntuu ihan kamalalle ajatus perhetyöntekijästä saati sijaisperheestä. Tuntuu että sitten olen ihan totaalisen epäonnistunut äitinä, jos en pärjää omin avuin. Tiedän että on väärin ajatella niin, mutta mut on kai kasvatettu vähän niin.
en viitsi paljastaa mistäpäin olen.

 

[mie]

Jotenkin tuntuu ihan kamalalle ajatus perhetyöntekijästä saati sijaisperheestä. Tuntuu että sitten olen ihan totaalisen epäonnistunut äitinä, jos en pärjää omin avuin. Tiedän että on väärin ajatella niin, mutta mut on kai kasvatettu vähän niin.
en viitsi paljastaa mistäpäin olen.

Mitä sun ihan ekaksi kannattaa tehdä on nöyrtyä ja ottaa apua vastaan ja siis eka hakea sitä. Ei sua sieltä kotoa tuu kukaan hakemaan. Rohkeesti neuvolaa ja kerrot ton mitä tänne laitoit. Mutta sitä apua pitää ottaa vastaan.

 

[Vieras]

Me olemme Itä-Uudeltamaalta ja pitkälti samanlaisia ajatuksia.Turvaverkkoa ei ole ja yksin olen vastuussa kaikesta 24/7.Vaikea on apua pyytää tai hakea,mutta huonosti sitä löytyykään.
Tsemppiä!

 

[sisi]

Jotenkin tuntuu ihan kamalalle ajatus perhetyöntekijästä saati sijaisperheestä. Tuntuu että sitten olen ihan totaalisen epäonnistunut äitinä, jos en pärjää omin avuin. Tiedän että on väärin ajatella niin, mutta mut on kai kasvatettu vähän niin.
en viitsi paljastaa mistäpäin olen.

Mitä sun ihan ekaksi kannattaa tehdä on nöyrtyä ja ottaa apua vastaan ja siis eka hakea sitä. Ei sua sieltä kotoa tuu kukaan hakemaan. Rohkeesti neuvolaa ja kerrot ton mitä tänne laitoit. Mutta sitä apua pitää ottaa vastaan.

Jos se mitään auttaa, niin ajattele, että varmasti lapsillasikin on parempi olla kun äiti jaksaa paremmin... Ei ne siitä traumatisoidu/pilalle mee jos ovat lyhyitä aikoja viikossa jonkun muun hoidettavina, että saat vähän itse hengähtää! Pahempaa mun mielestä olis se, että pikkuhiljaa teidän normaalielämä romahtaa ja menee pelkäksi hengissäselviämiseksi. Näin kärjistettynä, kaikella ystävällisyydellä ja nimim. masennus takana.

 

[Mummy Sunshine]

Jotenkin tuntuu ihan kamalalle ajatus perhetyöntekijästä saati sijaisperheestä. Tuntuu että sitten olen ihan totaalisen epäonnistunut äitinä, jos en pärjää omin avuin. Tiedän että on väärin ajatella niin, mutta mut on kai kasvatettu vähän niin.
en viitsi paljastaa mistäpäin olen.

Mun mielestä se osoittaa vastuunottoa lapsista, jos ottaa vastaan apua, jotta itse jaksaisi olla hyvä äiti.
Nyt soitat sinne neuvolaan ja sanot, että kaipaisit hengähdystaukoja. Oikeesti, meillekin tulee se perhetyöntekijä enkä laittanut yhtään vastaan, vaikka tosiaan en ole tukiverkkoa vailla.