Meillä kävi niin että eukko petti, jätti ja muutti 200km päähän toisen luo, lapset mukanaan. Ei vastattu puhelimeen, ei saatu mitään yhteyttä vaikka yritin joka mutkan kautta.
Neljään kuukauteen en lapsiani nähnyt, vasta sen jälkeen kun aloin hakea oikeutta itselleni oikeuslaitoksen kautta, puhelimeen vastattiin, tiuskittiin ja vittuiltiin ihan niinkuin oisin joku hirviö.
Vaati itselleen yksinhuoltajuutta ja minä tyhmänä menin siiihen suostumaan, halusin vain nähdä lapset, olin niin väsynyt ja surullinen.
Kyllä minä haluaisin olla lasteni kanssa, leikkiä leikkipuistoissa, lukea iltasatuja, tehdä ruokaa, vaihtaa vaippoja, ihan sitä perusarkea. Minä en vaan saa olla oikea isä lapsilleni.
Tapaan lapsiani joka toinen viikonloppu, se on säälittävän vähän, haluaisin niin paljon enemmän, mutta minusta se ei ole kiinni.
Tiedän etten ole ainoa, tiedän että monella isällä asiat ovat vielä huonommasti. Sen haluaisin sanoa teille naisille ja äideille, että älkää kostako ja satuttako lasten kautta. Se sattuu sekä siihen toiseen vanhempaan, että myös lapseen. Se sattuu niin paljon, että siitä kärsii vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
