Miten edetä leikkitreffien suhteen?

[äiti pihalla]

Asumme omakotitaloalueella, jossa paljon lapsiperheitä. Äiti-lapsikatraat treffailevat ahkerasti, itse emme niin usein kun toivoisin, mutta olemme kutsuneet meille kylään ja käyneet muuallakin. Yhden perheen (isiä ei nyt lasketa mukaan kun ovat töissä, tarkoitan perheellä äitiä ja lapsia) kanssa olemme tavanneet muutaman kerran, olemme olleet heillä leikkimässä pari kertaa kuten myös he meillä, ja pari kertaa olemme sopineet treffit puistoon. Lapsilla synkkaa hyvin, ja itse tykkään kyseisestä äidistä tosi paljon. En tiedä mitä äiti ajattelee minusta, mutta esim. viimeksi heidän ollessa meillä viipyivät lähes 4 tuntia, kun lapset jaksoivat leikkiä ja meillä riitti kahvin ääressä koko ajan paljon juteltavaa.

Kyseinen perhe on hyvin aktiivinen tapailemaan muitakin perheitä, tuon perheen äiti myös tapaa muita äitejä ilman lapsia ja käy iltaisin lenkillä, ravintolassa jne. heidän kanssaan. Haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin, mutta ongelma on se, että hän ei koskaan ehdota treffejä meidän kanssa, tai laita minulle viestiä, vaan olen aina itse aloitteentekijä. Kun törmätään, toteaa hän aina että nähdään taas pian, koitetaan taas järjestää tapaamista, mutta ikinä hän ei itse laita mulle viestiä. Mahtaako tokaista noin vain kohteliaisuuttaan?

Mietinkin, laitanko jälleen hänelle viestiä, koska nähtäisi, vai olisiko parempi antaa olla? LAsten ja itseni kannalta haluaisin kutsua heidät vaikka meille, mutta arveluttaa, jos ei oikeasti haluakaan tavata enkä itse vain ymmärrä tätä. Lähtisin tuon äidin kanssa tosi mielelläni vaikka lenkille, mutta en nyt halua itseäni liikaa tyrkyttääkään, tai mokata koko hommaa.

Tämä on juuri sellainen "ongelma", jolle miehet varmaan nauraisi päin naamaa; miten naiset voi miettiä asioita niin monimutkaisesti? ITse vain mietin pilaanko koko jutun jos taas kysyn, edelliskerrasta lienee pari kuukautta. Pari kertaa olen ajatellut, että nyt en enää laita viestiä jollei sieltä kuulu mitään, mutta olen sitten sortunut ehdottamaan tapaamista (ja aina sen jälkeen treffit on kyllä järjestyneetkin). Kuulin vaan taas yhdeltä äidiltä tänään, että tapaavat kyseistä perhettä viikottain, itsekin haluaisin tiiviimpää yhteydenpitoa! En kuitenkaan halua olla rasitteeksi auttakaa siskot, me ollaan sentään lähes nelikymppisiä että ei pitäis olla näin vaikeeta

 

[riotta.]

Asumme omakotitaloalueella, jossa paljon lapsiperheitä. Äiti-lapsikatraat treffailevat ahkerasti, itse emme niin usein kun toivoisin, mutta olemme kutsuneet meille kylään ja käyneet muuallakin. Yhden perheen (isiä ei nyt lasketa mukaan kun ovat töissä, tarkoitan perheellä äitiä ja lapsia) kanssa olemme tavanneet muutaman kerran, olemme olleet heillä leikkimässä pari kertaa kuten myös he meillä, ja pari kertaa olemme sopineet treffit puistoon. Lapsilla synkkaa hyvin, ja itse tykkään kyseisestä äidistä tosi paljon. En tiedä mitä äiti ajattelee minusta, mutta esim. viimeksi heidän ollessa meillä viipyivät lähes 4 tuntia, kun lapset jaksoivat leikkiä ja meillä riitti kahvin ääressä koko ajan paljon juteltavaa.

Kyseinen perhe on hyvin aktiivinen tapailemaan muitakin perheitä, tuon perheen äiti myös tapaa muita äitejä ilman lapsia ja käy iltaisin lenkillä, ravintolassa jne. heidän kanssaan. Haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin, mutta ongelma on se, että hän ei koskaan ehdota treffejä meidän kanssa, tai laita minulle viestiä, vaan olen aina itse aloitteentekijä. Kun törmätään, toteaa hän aina että nähdään taas pian, koitetaan taas järjestää tapaamista, mutta ikinä hän ei itse laita mulle viestiä. Mahtaako tokaista noin vain kohteliaisuuttaan?

Mietinkin, laitanko jälleen hänelle viestiä, koska nähtäisi, vai olisiko parempi antaa olla? LAsten ja itseni kannalta haluaisin kutsua heidät vaikka meille, mutta arveluttaa, jos ei oikeasti haluakaan tavata enkä itse vain ymmärrä tätä. Lähtisin tuon äidin kanssa tosi mielelläni vaikka lenkille, mutta en nyt halua itseäni liikaa tyrkyttääkään, tai mokata koko hommaa.

Tämä on juuri sellainen "ongelma", jolle miehet varmaan nauraisi päin naamaa; miten naiset voi miettiä asioita niin monimutkaisesti? ITse vain mietin pilaanko koko jutun jos taas kysyn, edelliskerrasta lienee pari kuukautta. Pari kertaa olen ajatellut, että nyt en enää laita viestiä jollei sieltä kuulu mitään, mutta olen sitten sortunut ehdottamaan tapaamista (ja aina sen jälkeen treffit on kyllä järjestyneetkin). Kuulin vaan taas yhdeltä äidiltä tänään, että tapaavat kyseistä perhettä viikottain, itsekin haluaisin tiiviimpää yhteydenpitoa! En kuitenkaan halua olla rasitteeksi auttakaa siskot, me ollaan sentään lähes nelikymppisiä että ei pitäis olla näin vaikeeta

 

[riotta.]

Asumme omakotitaloalueella, jossa paljon lapsiperheitä. Äiti-lapsikatraat treffailevat ahkerasti, itse emme niin usein kun toivoisin, mutta olemme kutsuneet meille kylään ja käyneet muuallakin. Yhden perheen (isiä ei nyt lasketa mukaan kun ovat töissä, tarkoitan perheellä äitiä ja lapsia) kanssa olemme tavanneet muutaman kerran, olemme olleet heillä leikkimässä pari kertaa kuten myös he meillä, ja pari kertaa olemme sopineet treffit puistoon. Lapsilla synkkaa hyvin, ja itse tykkään kyseisestä äidistä tosi paljon. En tiedä mitä äiti ajattelee minusta, mutta esim. viimeksi heidän ollessa meillä viipyivät lähes 4 tuntia, kun lapset jaksoivat leikkiä ja meillä riitti kahvin ääressä koko ajan paljon juteltavaa.

Kyseinen perhe on hyvin aktiivinen tapailemaan muitakin perheitä, tuon perheen äiti myös tapaa muita äitejä ilman lapsia ja käy iltaisin lenkillä, ravintolassa jne. heidän kanssaan. Haluaisin kovasti tutustua häneen paremmin, mutta ongelma on se, että hän ei koskaan ehdota treffejä meidän kanssa, tai laita minulle viestiä, vaan olen aina itse aloitteentekijä. Kun törmätään, toteaa hän aina että nähdään taas pian, koitetaan taas järjestää tapaamista, mutta ikinä hän ei itse laita mulle viestiä. Mahtaako tokaista noin vain kohteliaisuuttaan?

Mietinkin, laitanko jälleen hänelle viestiä, koska nähtäisi, vai olisiko parempi antaa olla? LAsten ja itseni kannalta haluaisin kutsua heidät vaikka meille, mutta arveluttaa, jos ei oikeasti haluakaan tavata enkä itse vain ymmärrä tätä. Lähtisin tuon äidin kanssa tosi mielelläni vaikka lenkille, mutta en nyt halua itseäni liikaa tyrkyttääkään, tai mokata koko hommaa.

Tämä on juuri sellainen "ongelma", jolle miehet varmaan nauraisi päin naamaa; miten naiset voi miettiä asioita niin monimutkaisesti? ITse vain mietin pilaanko koko jutun jos taas kysyn, edelliskerrasta lienee pari kuukautta. Pari kertaa olen ajatellut, että nyt en enää laita viestiä jollei sieltä kuulu mitään, mutta olen sitten sortunut ehdottamaan tapaamista (ja aina sen jälkeen treffit on kyllä järjestyneetkin). Kuulin vaan taas yhdeltä äidiltä tänään, että tapaavat kyseistä perhettä viikottain, itsekin haluaisin tiiviimpää yhteydenpitoa! En kuitenkaan halua olla rasitteeksi auttakaa siskot, me ollaan sentään lähes nelikymppisiä että ei pitäis olla näin vaikeeta

kokeillaas uudelleen, en näköjään osaa vielä käyttää tätä uutta pohjaa

Olen pähkäillyt samanlaisten mietteiden kanssa. Ollako aina se aloitteen tekijä, eikä kysyäkään kehtaa, että haluatteko ylipäätän nähdä. MUTTA jos teillä kerta synkkaa hyvin ja juttua piisaa niin ole sinä se aloitteellinen sitten! Olen sitä mieltä. Jos rupeaa näyttämään että toinen ahdistuu niin sitten mieti uudelleen, mutta jos on kiva ystävyys aluillaan niin älä siitä luovu - sillä toiselle näyttää olevan vaan tosi kiireinen elämä ja vilkas sosiaalinen status

 

[äiti pihalla]

??

 

[vierailijaccc]

ilman muuta laitat viestiä uudestaan ja kysyt tapaamista, jos juttu luistaa ja muutenkin on mukavaa! Tosiaan kuten sanoit että hän tapaa paljon muitakin ihmisiä niin kutsuja saattaa tulla kaverille sen verran, ettei hän enää itse lähde muita kutsumaan mutta tulee mielellään, jos joku pyytää. Ja tuollaiset vapaa-ajan menot kokemukseni mukaan vaatii hieman pidempää aikaa että ollaan tunnettu, joten leikkitreffailu on jo hyvä alku. Kannattaa bongailla eri (lasten, aikuistenkin?) tapahtumia ja kysyä, lähtisikö hän/he niihin teidän/sun kanssa mukaan. Ja aina voit keskustelun lomassa huokaista, että voi kun olis kiva päästä vaikka terassille yhden kerran, hän sitten ehkä muistaa tämän ja kun tulee seuraava kerta, tajuaa pyytää sinut mukaankin. Eli ole oma itsesi, positiivinen ja iloinen, äläkä ajattele liikaa mitä joku susta ajattelee. Sen sijaan keskity siihen että olet mielestäsi hyvää seuraa, eli älä valita jatkuvasti ja muista olla kiinnostunut toisista (ei jatkuvaa itsestä puhumista) ja jaa sopivasti jotain omasta itsestäsi pintaa syvemmältä, niin mahdollisuudet ystävyyssuhteisiin kasvaa.

 

[kysy]

Kysy ihmeessä jos haluat ja jos edellisistä treffeistäkin on jo pari kuukautta kulunut! Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät vain jostain syystä ikinä tee aloitetta tapaamisiin liittyen. Näkevät kyllä aina mielellään, kunhan vain joku muu ehdottaa sitä tapaamista.