Minulla siis 1.tyypin diabetes ollut melkein 20v ja tänä aamuna olin pistämässä insuliinia niin kas,se olikin loppu ja lääkekaapissakaan ei ole yhtään |O :headwall: Nyt pitää odottaa että mies pääsee töistä ja lähtee apteekkiin kun en kuumeisen lapsen kanssa viitsi lähteä julkisilla kun sinne on vielä niin pitkä matkakin :headwall: Luulis että aikuinen ihminen 20 vuodessa oppis pitämään huolen näinkin tärkeästä asiasta |O Nyt on olo kyllä niin kaamee mutta ei voi ku peiliin kattoo :headwall:
Miten ei aikuinen ihminen osaa huolehtia lääkityksestään??!!
- Viestiketjun aloittaja Naurukohtaus
- Ensimmäinen viesti
H
höh
Vieras
No hei, jos et kertaakaan 20 vuoden aikana ole unohtanut niin hyvinhän tuo on. Unohtaminen on inhimillistä. Harmi tietysti että olo on nyt huono. eikö kukaan muu voisi auttaa? Esim. naapuri?
V
vieras
Vieras
Mä unohdan toisinaan ottaa kilpirauhaslääkkeet, mutta se ei ole niin vakavaa. Samaa ei voi sanoa diabeteksestä.
Alkuperäinen kirjoittaja höh:
No tää ei todellakaan ole eka kerta :ashamed: En mä kovin usein kuitenkaan unohda mutta silti :ashamed: Sama on noiden verensokerimittareiden liuskojen kanssa kun niitä pitää arvauskeskuksesta hakea ja sinne pitää ensin soittaa tiettynä aikana ja tilata ne etukäteen niin on monet kerrat jääny liuskat hakematta kun unohtanu puhelinajan tms.
Alkuperäinen kirjoittaja Männynkäpy:
No tietenkin se lyhyt mitä tarttis enemmän :$ Kyllä mä melkeen vuorokauden kestän ilman mutta tää olo ei vaan ole kauheen kaksinen :x
V
vieras
Vieras
Näin d-lapsen äitinä mua surettaa lapseni puolesta, kun luen tällaisia kokemuskertomuksia diabeteksesta. Se sairaus todella vaikuttaa niin paljon ihmisen elämään. Kaikki pitää aina muistaa, ottaa huomioon, ennakoida, suunnitelma, tehdä suunnitelma B jos A ei toteudukaan jne. Sano mulle onko elämä yhtä tuskaa d:n kanssa, sulla kun on enemmän kokemusta?
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Diabetes on oikeasti ihan ´helppo´sairaus.Se on vaan hoidosta kiinni.Mulla kesti hetken aikaa enenkun löyty sopivat insuliinit mutta nyt on vuoskaudet voinu elää ihan tavallista elämää.Sairaus ei rajoita elämääni oikeastaan yhtää,hoitomuoto on niin joustava.ja nykyaikana on niin paljon varaa valita eri hoitomuodoista että jos tuleet takapakkia yhden valmisteen kanssa niin varmasti toisesta saa avun.
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Ok. meidän tytöllä on samat ja hyvin tuntuvat toimivan. (kunhan tyttö ei tee ylimääräisiä keikkoja keittiön kaapeille...)
C
clivia
Vieras
Helposti.Jos pitää valita hakeeko itselleen tarvitsemansa lääkityksen vai ostaako lapsille ruokaa niin mä jätän lääkkeeni hakematta.
Alkuperäinen kirjoittaja Männynkäpy:
Joo mulla on kanssa ollu jo vaikka kuinka kauan ja hyvin toimii.mä olen kyllä kokeillut melkein kaikkia mahdollisia insuliineja kun oli tossa murrosikävuosina vähän hankaluuksia tasapainon kanssa.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
No mä en voi koska muuten menee henki.Mutta ei tässä siitä ollut kyse etteikö rahaa olis vaan siitä että lapsi on kipee.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On se aika hyvä.Mulla on joskus ollut pahimmillaan 14 ja nyt viimevuosina pysynyt siinä 5-7 välillä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Pelkäätkö lisäsairauksia? Tuleeko lisäsairauksia edes jos pitkäsokeri on tuota luokkaa (7 paikkeilla)?
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En pelkää koska esim.silmänpohjat kuvataan kerran vuodessa eikä niissä mitään muutoksia ole ollut.Ja tuolla sokerilla luulisi kyllä pysyvän lisäharmit poissa.Mulla kun tosiaan on ollut se 14 joskus ja vielä olen hengissä.