Miten elämäsi muuttui toisen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ellukka1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Paljon rankemmaksi muuttui mitä toisaaltaan osasin kuvitella. Ja yhden kanssa oli niiin paljon helpompaa lähteä johonkin kun kahden. Voihan toki olla, että tein monestakin asiasta hankalampaa mitä todellisuudessa olis voinut olla.

Esikoinen oli 23päivää vajaan 2v. :)
 
Esikoisen jälkeen tuntui etten ehdi tekemään mitään muuta, kuopuksen syntymän jälkeen huomasin etten todellakaan ehdi tekemään mitään muuta kuin syöttämään, nukuttamaan, vaihtamaan vaippoja jne. Ikäeroa 1v 8kk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Toivoliini:
Eipä mitenkään muuttunut paitsi nyt tietysti tuli se vauvanhoito siihen, mutta oli helppo vaavi. Esikoinen oli 2v3kk.

meillä tulee olemaan juuri sama ikäero kuin teilläkin, oliko lapsesi kuinka mustasukkainen vauvasta?
 
Meidän esikoinen oli meidän mielestä vaativa vauva - luultavasti ei vaan osattu häntä hoitaa. Toista odottaessani pelkäsin kovasti, että miten jaksan. Kävikin päinvastoin: kuopus oli hyvin helppo, esikoinen ei ollut tippaakaan mustasukkainen, ja me kaikki muutuimme paljon rauhallisemmiksi ja iloisemmiksi, kun meitä oli neljä. Ikäeroa 1v8kk.
 
esikoinen oli 1v 11kk, no juuri päästy vauva jutuista eroon ja liikkuminenki paljon vapaampaa (ilman hoitolaukkuja yms..) ni nyt on taas . kotona ei todella tarvii miettii mitä tekis kokoajan jotain ,tietenkin ne nukkuu eri aikaan jos nukkuu..esikoinen rakastaa sisikoaan ja hellii vaan ja odotan että kasvaa ni leikkii sitten yhdessä...eli lyhykäisyydessään voin sanoa kaksi on paljon enemmän kuin yksi, mutta ihanaa on..en vaihtaisi päivääkkään pois...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ellukka1:
Alkuperäinen kirjoittaja Toivoliini:
Eipä mitenkään muuttunut paitsi nyt tietysti tuli se vauvanhoito siihen, mutta oli helppo vaavi. Esikoinen oli 2v3kk.

meillä tulee olemaan juuri sama ikäero kuin teilläkin, oliko lapsesi kuinka mustasukkainen vauvasta?


Ei yhtään ustasukkainen. Esikoinen puhui jo hyvin ja ymmärsi esim. jos en heti päässyt leikkimään kesken imetyksen. Mukana oli vauvan hoidossa usein. Esikoinen on aina ollut rauhallinen ja helppo, joten helppoa oli vauvan syntymänkin jälkeen.
 
Meillä oli esikoinen 2v kun toinen syntyi, totta kai elämä on kahden lapsen kanssa rankempaa kun ei se kaks vuotiaskaan kovin iso ole. Mutta toisaalta elämä on myös rikkaampaa kahden lapsen kanssa ja sitten kun toinenkin kasvoi vähän, niin aina on ollut leikkikaveri.. Nyt jännittää et miten elämä taas muuttuu kun tää kolmas lapsi syntyy.. kun noi edelliset on jo 7 ja 5v ja elämä on tietyllä lailla muuttunut jo helpommaksi. Nyt aloitetaan kaikki alusta... :)
 
Esikoinen oli 1v 9kk , kun toinen syntyi. Olihan siinä työtä enemmän kahdessa, mutta äkkiä niistä kuitenkin oli toisilleen seuraa. Isoveli viihtyi leikeissään "yksin" paremmin, kun vain vauvakin seurasi vierestä ja vauva taas viihtyi seuratessaan veljensä puuhia.
Helpomaa toisaalta kahden kuin yhden kanssa.
Nyt on viisi lasta ja on ainakin sisaruksilla toisistaan seuraa.
 
Ei muuten kuin jatkuvalla ripulilla :(
Vatsa meni jotenkin sellaiseksi, että oli koko ajan löysällä. Vasta nyt reilun 4 vuoden jälkeen ei tarvitse etsiä vieraasta paikasta/kaupasta/tms ensimmäiseksi vessaa.
 
Meistä tuli todella lapsiperhe toisen lapsen myötä.

Yhden kanssa pystyi elää niin taloudellisesti kuin ajallisesti lähes lapsettoman elämää.

"yksi lapsi on harrastus, kaksi on työtä, kolme hulluutta".
 
ei kai mitenkään radikaalisti muuttunut. Ei mustasukainen ollut meidän esikko.
Toisen kanssa on se ihana kun on toinen niin sitä ei kokoajan odota koska oppii tekemään sitä tai tätä.
eikä haita yhtään noin 2vuotiaan kiukuttelut kun on niin extra suloinen kun on mun pikkunen.
meillä ikäeroa 3vuotta. hassua se on että nyt jos toinen on jossain poissa kotoa niin elämä onkin helppoa.
 
En mä enää muista :D Siitä on pian 9v, kun sain toisen lapsen... aika lienee kullannut muistot, mutta muistelen, ettei elämä nyt niin paljon muuttunut. Samaa lapsiperheen arkea elettiin yhden lapsen kanssakin. Esikoinen oli silloin 3v2kk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitipeikko:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaa:
Ei muuten kuin jatkuvalla ripulilla :(
Vatsa meni jotenkin sellaiseksi, että oli koko ajan löysällä. Vasta nyt reilun 4 vuoden jälkeen ei tarvitse etsiä vieraasta paikasta/kaupasta/tms ensimmäiseksi vessaa.

siis täh?

Joo, näin kävi. Vauva syntyi vauhdikkaasti, en tiedä olisko voinut johtua siitä..?
Tai sitten oli ihan psyyken puolella, mutta ei siitä nyt sen enempää...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vili43:
Alkuperäinen kirjoittaja äitipeikko:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaa:
Ei muuten kuin jatkuvalla ripulilla :(
Vatsa meni jotenkin sellaiseksi, että oli koko ajan löysällä. Vasta nyt reilun 4 vuoden jälkeen ei tarvitse etsiä vieraasta paikasta/kaupasta/tms ensimmäiseksi vessaa.

siis täh?

:laugh: :laugh: :laugh:

Ja mikähän tuollaisessa vaivassa on noin hauskaa???
 
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaa:
Alkuperäinen kirjoittaja äitipeikko:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt harmaa:
Ei muuten kuin jatkuvalla ripulilla :(
Vatsa meni jotenkin sellaiseksi, että oli koko ajan löysällä. Vasta nyt reilun 4 vuoden jälkeen ei tarvitse etsiä vieraasta paikasta/kaupasta/tms ensimmäiseksi vessaa.

siis täh?

Joo, näin kävi. Vauva syntyi vauhdikkaasti, en tiedä olisko voinut johtua siitä..?
Tai sitten oli ihan psyyken puolella, mutta ei siitä nyt sen enempää...

mä kun luulin että tää vastaus ei liittynyt koko aiheeseen mitenkään :xmas:

 
Muuttu aika rankasti, poika jo sen verran iso että ei jatkuvaa niskassa hengittämistä tarvinnu. Tyttö synty niin meni kaikki uusiks, koko rytmi meidän perheessä. Puoleen vuoteen ei tarvinnu nukkua, eikä oikeen vieläkään öitä kunnolla, poika alko näyttää mieltään ja aika ranttaliks meni koko homma.
Nyt päästy vasta jonkunlaiseen järjestykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meistä tuli todella lapsiperhe toisen lapsen myötä.

Yhden kanssa pystyi elää niin taloudellisesti kuin ajallisesti lähes lapsettoman elämää.

"yksi lapsi on harrastus, kaksi on työtä, kolme hulluutta".

Olen siis hankkiutumassa hulluksi ....
 
Meillä esikoinen oli 1v11kk, kun toinen lapsi syntyi. Esikoisella oli koliikkia, mutta muuten meni vauva aika rauhallisesti. Mutta tämän toisen kanssa ovat sitten olleet ne yövalvomiset sitten ihan toista. Poika on kohta 10kk, ja tuntuu että meillä ei kovinkaan monta rauhallista yötä ole ollut. Kaikki lähteminen on paaaljon hitaampaa, kuin ennen. Ja esikoisen päikkäri ajat sai tehdä mitä huvitti, nykyään ei päivässä kovinkaan monta hengähdystaukoa ole. Mutta toisaalta taas, kun nyt lapsista alkaa jo vähän olla seuraa toisilleen se palkitsee aika paljon.
 
esikoinen oli 1v5kk kun kuopus syntyi. En ehtinyt tekemään enää yhtään mitään, koska vauva oli koliikkivauva ja esikoinen huono nukkumaan (mitä on nykyäänkin) elämä oli aluksi pelkkää nukuttamista, syöttämistä ja vaipparumbaa. Koliikin ja vauvan kasvettua ollaan ehditty jopa nauttimaan =)
 

Yhteistyössä