Miten elämäsi muuttui toisen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ellukka1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapojanmamma:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meistä tuli todella lapsiperhe toisen lapsen myötä.

Yhden kanssa pystyi elää niin taloudellisesti kuin ajallisesti lähes lapsettoman elämää.

"yksi lapsi on harrastus, kaksi on työtä, kolme hulluutta".

Olen siis hankkiutumassa hulluksi ....

sama täällä :laugh:

mutta ei elämä erikoisemmin muuttunut. esikoinen oli 1,9v kun kuopus syntyi, aikaa oli vähemmän esikoiselle.
esikoinen oli helppo tapaus, ollut aina oikeastaan. kuopus oli itkuinen ja nukkui huonosti ihan vauvana.
en koe vielä tänä päivänäkään sitä hankalaksi, päinvastoin.
nyt kaveria toisilleen, myös tappelu sellaista :D

kolmatta odotellaan, saa nähdä mitä kolmas tuo tullessaan :heart:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Adea:
Meillä esikoinen oli 1v11kk, kun toinen lapsi syntyi. Esikoisella oli koliikkia, mutta muuten meni vauva aika rauhallisesti. Mutta tämän toisen kanssa ovat sitten olleet ne yövalvomiset sitten ihan toista. Poika on kohta 10kk, ja tuntuu että meillä ei kovinkaan monta rauhallista yötä ole ollut. Kaikki lähteminen on paaaljon hitaampaa, kuin ennen. Ja esikoisen päikkäri ajat sai tehdä mitä huvitti, nykyään ei päivässä kovinkaan monta hengähdystaukoa ole. Mutta toisaalta taas, kun nyt lapsista alkaa jo vähän olla seuraa toisilleen se palkitsee aika paljon.

En minä ainakaan ymmärtänyt yhden lapsen äitinä lapsiperheen elämästä mitään.

Kuvittelin esimerkiksi tekosyyksi, että kahden kanssa on muka jotenkin vaikeampi liikkua. Vaikka näinhän se on.

Ja muutenkin yhden lapsen kanssa on helppoa tehdä mitä vain, siivota, kulkea torit ja kaupat ym. mutta kahden kanssa jo mieluummin istuu hiekkiksellä. Ei niin usein jaksa lähteä.
 
Ei muuttunut óikeestaan yhtään tai jos muuttui, niin helpommaksi. Vauva oli helppo (on vieläkin), hyvä syömään ja nukkumaan ja tuntui, että esikoinenkin jotenkin rauhottui kuopuksen synnyttyä.
Esikoinen oli 2v3kk, kun pikkuveli näkin päivänvalon.
 
Elämästä tuli huomattavasti kotikeskeisempää. Ikäeroa 5,5 vuotta. Tosin ajokortittomana ihmisenä olin jo yhden lapsen kanssa tottunut liikkumaan jalan ja pyörällä joka paikkaan, eli liikkumisen hankaloitumista toisen lapsen myötä en allekirjoita.
 
En oikein tiedä... Ikäeroa 1v3kk, eli tavallaan vaan palattiin vähän ajassa taaksepäin noihin vauvajuttuihin. ei niin raskasta kuin olin kuvitellut, toki teitty oli kaksi "vauvaa" hoidettavina, kaikki otti enemmän aikaa jne mutta kyllä siitä selvisi.

Hassua kun nyt tuntuu jo hassulta kun yrittää muistella aikaa vain yhden lapsen kanssa. :D Sen perusteella mikä on tunne kun nykyään joskus pääsee liikkumaan vain yhden kanssa niin sen täytyi vissiin olla tosi helppoa...? :whistle:

En tiedä oikeasti, mutta meillä oli alusta asti ajatuksena kaksi lasta pienellä ikäerolla, eli tämä oli sitä mitä odotettiin. =)
 

Yhteistyössä