miten erosta yli?

[masentunut äippä]

Te jotka olette eronneet lapsen isästä niin onko kokemuksia vaikeasta erosta?? Rakastaa toista mutta suhde ei vain toimi..
Itse olen jo melkein lapsen syntymästä asti ajatellut lähtöä.. Tapellaan vain miehen kanssa ja lapsihan se siinä kärsii..ikää on nyt 1,6v. Rakastan miestäni yli kaiken mutta samalla sisällä kiehuu viha häntä kohtaan.. Samat kysymykset vain pyörivät päässä: miksi hänestä on tullut niin kylmä, vastenmielinen..!?
Hyviäkin aikoja on..en sitä kiellä..mutta enemmän tapellaan! Taas silmät vedessä kirjoitan täällä kun miestä ei kiinnosta puhua..
Miten te olette jaksaneet eron yli? EN tiedä mikä minua täällä jarruttaa lähtemään..!? Elättelen kai turhia(?) toiveita vielä.. :'(

 

[äiti kertaa kaksi]

En osaa sanoa oliko siskoni ja hänen miehensä ero kuinka hirveän vaikea, mutta neljän lapsen yh hänestä tuli. Aikaa se otti joka tapauksessa. Tällä hetkellä sisko on tyytyväinen ratkaisuun, vaikka sen tekeminen veikin vuosia. Ero on varmaan aina jollakin tapaa vaikea... Ainakin olen huomannut sen lähipiirissäni.


VOIMIA SINULLE OIKEIN PALJON!!! :hug:

 

[Hanhiemo]

Masentunut äippä...kuulostat hyvin samalle mitä minä vielä hetki sitten(ennen kuin romahdin täysinäskettäin) Kituutin ja kituutin toimimattomassa suhteessa jossao li minun lapsia ja yhteisiä...kamalaa riitelyä lapsista jatkuvasti.minulle mies oli "kiva" mutta eihän se riitä jos sydän verellä koko ajan lapsiin kohdistuvasta ilkeydestä.
Meille piste tuli yllättäen,kun selvisi että olenkin RASKAANA! Itsekkään siitä en tiennyt ennen kuin ultrassa paljastui totuus.Se oli viimeinen niitti ja niimpä tässä valmistaudutaan tulemaan 6 lapsen yh:ksi....viimeks olin yh 3 muksun kaa,huomattavasti helpompaa.Tälläistä tää elämä vaan on.Mutta lopulta ratkaisut aina helpottaa,koita löytää oma tiesi!!
*VOIMIA*