J
js80
Vieras
Se tapahtui 2kk. sitten, se mitä vähiten osasin odottaa. Vaimo kertoi ihastuneensa toiseen. Maailmani romahti. Hänellä oli tunteita työkaveria kohtaan. Itkin, ulisin ja pyörin tuskissani lattialla. Ei minun vamoni tee tällaista hän on kiltein ja moraalisin ihminen jonka tunnen. Hän sanoi lopettevansa yhteydenpidon. Sanoi häpeävänsä tapahtunutta. Haluaa olla kanssani. Pari viikkoa meni nousujohteisesti elämä alkoi voittaa, kunnes... heinäkuun alussa esitin epäilykseni, että yhteydenpito jatkuu edelleen. Hän suutti ja ilmoitti ehkä haluavansa eron!!! Puheluita, tekstareita ja sähköposteja oli vaihdeltu edelleen. Jälleen romahdin. En saanut happea. Vajosin. Kamalaa tilanteesta teki se, etten halunut kertoa asiasta muille. En halunut mustamaalata vaimoani jota edelleen rakastan syvästi. Lopulta tuska oli ylitsepääsemätön, soitin kaverille ja kerroin kaiken. Se helpotti. Vaimon tunteet sekaisin. Ei tiennyt mitä haluaa. Ei halunut puhua kanssani asiasta. Kaverin rohkaisemana sanoin hänelle että viestien ja puheluiden on loputtava jos hän haluaa yrittää vielä yhdessä. Hän lupautui tekemään näin. Viikonloppuna vietimme poikamme syntymäpäiviä. Oli jo todella raskasta esittää iloista isää, aviomiestä ja vävypoikaa. Koko suku siis koolla. Juhlien aikana kuulin vaimon työpuhelimen piippaavan ohi kävellessäni. Kiusaus vei voiton. Katsoin puhelinta (johon tämän kriisin aikana oli ilmestynyt salasan"lukko". Ennen tätä meillä oli myös sähköposteissa sama salasana. Ei ollut salattavaa) siinä näkyi muutama sana hänen työkaverin viestistä. Oli raivona. Tiuskaisin juhlissa jopa anopilleni ketä arvostan ja rakasta valtavasti. En kertonut vaimolle tietäväni. Kun hän illalla kysyi mikä on, vastasin että ottaa päähän seuraavan aamun lähtö oman äitini kanssa hakemaan hänen muuttokuormaa 700 km päästä. Aamulla edelleen vitutti. Nopea suukko aamutuimaan ja ratin taakse. Lähdin vihaisena tietäen yhteydenpidon jatkuneen.Matkalla ollessani vaimo lähetti viestin, että on pahoillaan kun lähdin kiukkusena. Kertoi pitävänsä siitä että olen hänen rinnalla. Sanoi rakastavansa minua. Ihmetteli miksei aina muista arvostaa minua. Näin viestin. En vastannut. Seuraavaksi tein jotain todella lapsellista, sammutin puhelimen. Halusin tällä ehkä saada vaimon tuntemaan samaa tietämättömyyttä, jota olin itse kohdannut joka kerta kun olin lähettänyt viestin/soittanut, eikä hän ollut vastannut. Perille päästyäni soitin lapsille. Toivotin hyvät yöt itkua pidätellen ja lupasin soittaa vaimolle myöhemmin. Matkalla olin saanut miettiä asioita pitkään ilman häiriötekijöitä. Myöhemmin juttelimme vaimon kanssa pitkään, tuntui hyvältä. Kotiin päästyäni halasimme pitkään ja illalla puhuttiin lisää. Kerroin hänelle matkalla mm. miettineeni olisiko jossain vielä nainen joka arvostaisi minua ja tekemisiäni. Hän totesi että varmasti on. Keskustelimme pitkään seuraavina iltoina. Pääsin lähemmäksi kuin pitkiin aikoihin. Sitten seuraavana iltana tapahtui jotain ihmeellistä ja upeaa. Minä tunsin hänen rakkauden tunnustuksen. Halasimme, suutelimme ja rakastelimme. Olin pilvissä. Uusi viikko toi työt mukaan kuvioihin, lomat oli pidetty. Vaimon töihin meno ahdisti, siellä hän olisi taas tekemisissä tämän kaverin kanssa. Vaimo kuitenkin sanoo että tämä on enää vain kaveri, ihastus on poissa. Minun pitäisi kuulema oikein kiittää tätä herrasmiestä siitä että olemme edelleen yhdessä. Hän kun ei ollut missään kohtaa kannustanut eroon, päinvastoin. Nyt siis kaikki menee hyvin. Lukuunottamatta luottamuspulaa ja pelkoa kaiken menettämisestä.
