Miten helkatissa jotkut vaan ei viitsi katsoa lapsiensa perään???!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja älynjättiläiset
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

älynjättiläiset

Vieras
Tulipa taas todettua erään lerintäalueen leikkipaikalla, että onpa välinpitämättömiä vanhempia. 2-vuotias siellä hiukan isompien sisarusten "vahdittavana". Siellä se kiipeili surutta, yhtäkään vanhempaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Päivittelimme toisen äidin kanssa että mahdotonta touhua. Jos jotain sattuisi, mikä trauma isommille sisaruksille jäisi kun eivät "vahtineet" kunnolla. Vanhempien vastuu on katsoa taaperoidensa perään! Ei leikki-ikäisten lasten vastuulle voi sellaista sysätä! Saunan taa joutaisivat mokomat vanhemmat :(
 
Olen samaa mieltä. Joka päivä puistossa joku pieni itkee ja etsii äitiään, toinen kiipeilee vaarallisesti, kolmas häiriköi muiden leikkejä. Alkaa jo kyllästyttää toisten lasten jatkuva pelastaminen, huolehdin itse omastani, en halua vahtia myös muiden lapsia!
 
Niin ja lisätäkseni, tänä kesänä olen jo etsinyt kahdesti lapsen kanssa äitiä puistossa, pessyt yhden vieraan lapsen kakkapyllyn, nostanut kaksi pienokaista alas kiipeilytelineestä ja kolmannen, joka oli jäänyt polvestaan kiinni roikkumaan, ja kaapannut kaksi taaperoa pois keinun edestä....että ärsyttää!
 
[QUOTE="ahr";24144404]Niin ja lisätäkseni, tänä kesänä olen jo etsinyt kahdesti lapsen kanssa äitiä puistossa, pessyt yhden vieraan lapsen kakkapyllyn, nostanut kaksi pienokaista alas kiipeilytelineestä ja kolmannen, joka oli jäänyt polvestaan kiinni roikkumaan, ja kaapannut kaksi taaperoa pois keinun edestä....että ärsyttää![/QUOTE]

Kiinnostaa vaan että miksi sä sen kakkapyllyn pesit, eikö äitiä löytyny?
 
Täysi peesi. Järjenköyhyyttä on ajatella että sellanen nippanappa kouluikäinen on pätevä valvomaan - eikä hän kuulukaan. Olkoon hänkin vielä lapsi joka voi leikkiä ilman vastuuta pienemmästä. Ennen muinoin maailma toimi noin, ihan jo siksi että muksuja oli perheissä usein paljon ja äideillä kädet täynä muita töitä (ihan eri juttu kun nykyajan kotiäidit). Mut kyllä niitä muksuja kuolikin...

Sama nuo vaikkapa markettien parkkipaikat. Siellä annetaan alla metristen mennä ilman että kukaan pitää kädestä? Onko niin vaikea ymmärtää että autosta ei todellakaan sellaista nää, kun muksu tulee ihan liki autoa tai vaikka kun peruutat.

Kyllä jeesustellaan imetyksen pituudella tai sillä kuinka kauan ollaan kotona äitinä lapsille. Silti se arvokain altistetaan tollaisille vaaroille?
 
[QUOTE="hmm";24144396]No voi kamala. Hyvä kun itse olet täydellinen joten jatka päivittelyjäsi.[/QUOTE]

Kyllä kyse ei ole siitä että on täydellinen - vaan siitä että miten oikeasti voi jättää ne tärkeimmät ihan oman onnen nojaan? Mä ymmärrän jos käy vahinko, käännät sekunniksi selkäsi ja mukula karkaa. Mutta kun pistetään tuntitolkuiksi taapero pois silmistä, toisten lasten "armoille" niin ei ole se vahinko, ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;24144427:
riippuu minun mielestä aika paljon niiden vahtivien lasten iästä. jos on kymmenen vuotta tai yli niin kyllä ne pystyy kaksi vuotiaan perään katsomaan. ei siihen 18 vuoden ikää tarvita

Eipäs muuten välttämättä pysty. Ton ikäsetkin vielä leikkii ja unohtaa helposti sen pienemmän, vallankin isommassa porukassa. Tässä taannoin etsittiin miehen veljen poikaa, 3,5v kun katos 12 vuotiaalta isosiskoltaa...onneks oli mennyt "vaan" piiloon. Mutta pitkät 10-15 minuuttia siinä elettiin. Ja tämäkin kävi niin että isosisko meni hakemaan ämpäriä johon ottaa sammakonkutua...Eli vaikka ymmärsi että perään on katsottava, ei ymmärtänyt täysin että silmistä ei voi päästää. Olishan tollanen toki voinnut äidillekin sattua, mutta silloin vastuu olisi ollut oikealla henkilöllä...
 
Mä olen lapsena vahtinut mun pienempiä sisaruksia ihan vauvasta alkaen lähes kaiken aikaa sekä ulkona että sisällä, mun vanhemmat hoiti vaan syöttämiset ja vaipanvaihdot. Jos jotain mokasi ja pikkuiselle kävi jotain (esim. kaatui liukumäessä tai rimpuili itsensä putoamaan 8vuotiaan sylistä), sain selkääni. Ja kyllä, mun lapsuuteni takia koen välillä oman lapseni kanssa leikkimisen ja touhuamisen kauhean raskaaksi, mutta kyllä mä silti aina katson hänen peräänsä.
 
niin joku toi yksivuotiaan pallomereen ja lähti siihen kahvilaan itse. Itelläni 3,4 ja 5 vuotiaat joita taas vahdin vieressä. Yksivuotias meni seisomaan liukumäen eteen ja koska ei ollut suomalainen, ei tietty reagoinut vaikka pyydettiin pois. Tarvi mennä sitten kahlaan ja nostaan lapsi pois. Hetken päästä samainen poika kaatui selälleen ja upposi palloihin niin ettei näkynyt ollenkaan. Taas kävin nostaan itkevän pienen pois. Lapsia siellä oli aika paljon, joten olis voinu joku vahingossa hypätä upoksissa olevan pienen päälle. Sit kun nostin huutavan pienen ylös, äiti riensi paikalle ja raappas lapsensa mukaan ja mulkoili mua ja sadatteli vissiin jotain. No hetkenpäästä samainen lapsi käveli ruokapöydällä kengin :-/
 
[QUOTE="woody";24144793]niin joku toi yksivuotiaan pallomereen ja lähti siihen kahvilaan itse. Itelläni 3,4 ja 5 vuotiaat joita taas vahdin vieressä. Yksivuotias meni seisomaan liukumäen eteen ja koska ei ollut suomalainen, ei tietty reagoinut vaikka pyydettiin pois. Tarvi mennä sitten kahlaan ja nostaan lapsi pois. Hetken päästä samainen poika kaatui selälleen ja upposi palloihin niin ettei näkynyt ollenkaan. Taas kävin nostaan itkevän pienen pois. Lapsia siellä oli aika paljon, joten olis voinu joku vahingossa hypätä upoksissa olevan pienen päälle. Sit kun nostin huutavan pienen ylös, äiti riensi paikalle ja raappas lapsensa mukaan ja mulkoili mua ja sadatteli vissiin jotain. No hetkenpäästä samainen lapsi käveli ruokapöydällä kengin :-/[/QUOTE]
Saman huomannut, ja sen että älä itse jää vahtimaan omia lapsia siihen leikkihuoneeseen ainakaan näillä Tallinnan lyhyen reitin laivoilla jolloin siellä ei aina ole edes leikkitätiä/ohjelmaa.
Aikanaan kun me aloimme menemään näillä laivoilla jäin vahtimaan omia 3 ja 5v siihen huoneeseen,no porukka toi ihan surutta omat mussukkansa sinne myös ja lähti itse kuka mihinkin :O ?
Kukaan ei onneksi sanonut sitä ääneen että minun kuuluisi vahtia mutta itselle jäi tunne että minun täytyy vahtia kun itse katoavat paikalta.
Mutta lapset mielti minut jokisikin leikkitädiksi,kuka milloinkin pyyti apua,joko piirtämiseen peliin tms.
Paluumatkalla tajusinkin olla kaukaa viisas ja vein lapseni leikkihuoneeseen ja itse menin ensimmäiseen lähimpään pöytään josta näki suoraan lasten touhut.
 

Yhteistyössä