Miten helvetissä mun elämästä tuli tämmönen?

[nimetön äiti]

Lapset tappelee koko ajan, sotkee, kiusaa koiraa, riehuu ja sotkee paikkoja.

Mitään ei ikinä voi tehdä yksin, edes vessassa ei saa istua, ettei joku huutais äitiä oven takana.

Koko ajan anna sitä, anna tätä, mitään ei "osata" itse tehdä.

Mies ei koskaan kuuntele mitä sille sanoo.

Vaikka kuinka lasten kans tekis mitä tahansa niin aina vaan valitetaan joka asiasta.

Huoh, tänään on kyllä taas ollu helvetin paska päivä...

 

["Piika-äiti"]

Arki on tullut tupaan.

Näitä päiviä varten pitäisi olla ystäviä, harrastuksia ja arjesta kohottavia asioita, joiden varassa kestäisi tilapäiset katastrofipäivät.

 

[tvsarja]

katso supernanny, näkyy liv tv nettisivuilla jaksot. hyvä sarja! ehkä siitä olisi hyötyä perheellesi.

 

[Silja.S]

Aina välillähän se tuollaista on, mutta itse en ainakaan voi sanoa, että katuisin kumpaakaan lasta. Parhaimmillaan aivan mahtavia sällejä, huonoimmillaan ärsyttävällä tavalla huvittavia - tai huvittavalla tavalla ärsyttäviä. Mutta ehkä se kiitos seisoo siellä jossakin

 

[Toivoliini]

Hmm, ihan ekaks RAUHOTU. Mä monesti huomaan kun päivä alkaa menee tuohon tilaan, että suurin syyllinen olen minä itse. Istu hetkeks, kuuntele mitä niillä lapsilla on sanottavaa, ota ne kotitöihin mukaan, pelaa vaikka lautapeli lasten kanssa, lähde lenkille (mielellään yksin, mutta jos ei niin sitte lasten kanssa),

Tosi moni asia on asenteesta kiinni, mä olen omassa elämässä sen huomannu.
Tällä ei ole mikään syyllistämis tarkoitusta ja ymmärrän ja tiedän että on vilkkaita lapsia ja huonoja päiviä ja ja ja..
Mutta vinkiksi, usein toimii.

 

[njaa]

tarttet jämäkkyyttä. mene ratsastustunneille ja jätä nuo tahimaan keskenään. kun osaat komentaa puolta tonnia lihaa niin eiköhän yksi perhekin taltu.

 

[Silja.S]

Puoli tonnia hevosta on pienempi paha kuin kaksi villiä lasta. Itse, omasta kokemuksesta, voin sanoa.

 

[nimetön äiti]

Kiitos mukavista viesteistä! Auttoi jo kovasti. Ja koko porukka on rauhottunu.

Voi kun oiskin joku jolle soittaa katastrofipäivänä. Ei edes oma mies jaksa kuunnella niin tuntuu, ettei viitsis muitakaan vaivata...

Jospa tämä taas tästä...