Miten hitossa te muut pikkulasten vanhemmat voitte harrastaa hyvällä omallatunnolla??

["äitinen"]

Haluaisin käydä uimassa ainakin sen 3krt vkossa, mutta mä en voi. Jos edes ajattelen, et no HUOMENNA, heti alkaa soida "entäs lapsi? Se on pieni vain lyhyen hetken. 5v päästä sitä ei paljon kotona näy.. Jne". Lapsi on just täyttänyt 3. Käyn töissä ja iltapäivällä/illalla on aikaa vain 4-6h olla yhdessä. Plus viikonloput tietenkin.
En äitiyslomallakaan käynyt kyllä missään, kaupassa joskus, mut mukavinta sielläkin oli käydä lapsen kanssa. Tyttö menee ilalla nukkumaan klo 21, joten sen jälkeen ei paljon liikuntaa viitsi harrastaa, ku sit ei saa unta illalla.

Koiran kanssa käyn lenkillä 3krt päivässä, aamuisin 1-1,5h tytön nukkuessa, joten ihan ei tarvi sohvaperuna olla. Uimahalli aukee kuitenki niin, että aamulla en ehdi.

Miten muut ootte ratkaisseet? Odottaako kotoa poissa suoritettavat harrastukset lasten kasvamista?

 

["vieras"]

Eikö lapsi voi olla isänsä kanssa sen aikaa, kun olet uimassa?

 

["vieras"]

Ajattelet sen niin että lapselle ja sille henkilölle joka lapsen kanssa silloin on , isä? mummi? kummitäti?, on tärkeää saada myös viettää aikaa yhdessä, keskenään ilman sua. Kyse ei ole sun itsekkäästä tarpeesta etkä sä hylkää lasta vaan sä tarjoat mahdollisuuden lapselle luoda läheinen suhde myös muihin kun vaan suhun. Lapsi saa ympärilleen enemmän rakkaita ihmisiä. Ei ollenkaan huono juttu.

 

["minä vain"]

Itse kärsin samanlaisesta "syyllisyydestä", vaikka mies kyllä haluaa olla lasten kanssa ja pärjää hyvin. Harrastan 1x arki-iltana ja kerran viikonloppuna.

 

[Wieruus]

Helposti, vanhempi tarvitsee omanaikansa kuten myös lapset.

 

[astrolabe]

Harrastus auttaa jaksamaan olla parempi vanhempi. Joustan kyllä tilanteen mukaan ja kun vauvala tutkimukset kesken, en ole samalla tavalla kokenut voivani mennä salille.

 

["näin meillä"]

Minä olen kotiäiti ja kaikki päivät lasten kanssa kotona. Kun pikkuKakkonen viideltä alkaa, minä lähden lenkille. Ehdin juosta 12 kmn lenkin ja kun tulen kotiin, on lastenohjelmat loppuneet n. 5-10 min sitten. Lenkkini ei ole lapsilta pois, kun kuitenkin katsoisivat telkkua ja mieskin pääsee kohtuu helpolla

 

[hö]

Harrastus auttaa jaksamaan olla parempi vanhempi. Joustan kyllä tilanteen mukaan ja kun vauvala tutkimukset kesken, en ole samalla tavalla kokenut voivani mennä salille.

Mitkä tutkimukset?

 

[vieras mutsi]

Mulla 1 harrastus kerran viikossa 2 h+matkat. En pode syyllisyyttä, todellakaan, omaa aikaa pitää olla. Lapsi nyt 4,5 v.

 

["hmmm"]

tässä on aika eri tilanteessa kotiäidit ja työssä käyvät. kotona olevat on 24/7 lasten kanssa, eikä muutaman tunnin harrastus viikossa tai edes päivässä ole kovin paljon erossa lapsista eli ei pitäisi aiheuttaa tunnontuskia. Työssä käyvillä työ matkoineen vie n. 9 h päivästä, joten eipä siinä jää montaa tuntia lasten kanssa.. tässä kirjoituksessa ei nyt ole huomioitu osittaisella kotihoidontuella tms eri tilanteessa olevia, joten kuva on hieman mustavalkoinen. mainittakoon vielä, että itsellä kokemusta työ-ja kotiäitiydestä, työäitiydestä sekä täydellä työajalla että lyhennetyllä.

 

[astrolabe]

Mitkä tutkimukset?

No ilmeisesti maitoaltistukseen mennään ja tässä ensin juotu Nan H.A.:ta, sitten taviskorviketta ja tänään lääkäri taas, luultavasti Peptiä määrää sitten ja sen jälkeen Iho- ja allergiasairaalaan. Refluksia tutkitaan myös.

 

[Vaimo-Rakas]

Mä harrastan taas sitten kun lapset ovat isompia.
Työmatkojen takia en vapaa-aikaani käytä harrastuksiin. Toki tehdään kaikkea kivaa lasten kanssa ja perheenä, mutta tällä erää vain haaveilen salikäynneistä ja säännöllisestä lenkkeilystä. Onneksi kotona tulee paljon hyötyliikuntaa ja vapailla painoilla voi treenata kotonakin.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="hmmm";29154402]tässä on aika eri tilanteessa kotiäidit ja työssä käyvät. kotona olevat on 24/7 lasten kanssa, eikä muutaman tunnin harrastus viikossa tai edes päivässä ole kovin paljon erossa lapsista eli ei pitäisi aiheuttaa tunnontuskia. Työssä käyvillä työ matkoineen vie n. 9 h päivästä, joten eipä siinä jää montaa tuntia lasten kanssa.. tässä kirjoituksessa ei nyt ole huomioitu osittaisella kotihoidontuella tms eri tilanteessa olevia, joten kuva on hieman mustavalkoinen. mainittakoon vielä, että itsellä kokemusta työ-ja kotiäitiydestä, työäitiydestä sekä täydellä työajalla että lyhennetyllä.[/QUOTE]

Totta, kotiäitinä ollessa kävin säännöllisesti jumpassa ja ratsastamassa. En enää. Jaksoin pitää harrastuksia yllä pari kuukautta töihin paluun jälkeen, sen jälkeen luovutin, lasten ja oman jaksamisen takia.

 

[Lady Gardenea]

Helppoa se oli. Ex oli lapsen kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmmm";29154402]tässä on aika eri tilanteessa kotiäidit ja työssä käyvät. kotona olevat on 24/7 lasten kanssa, eikä muutaman tunnin harrastus viikossa tai edes päivässä ole kovin paljon erossa lapsista eli ei pitäisi aiheuttaa tunnontuskia. Työssä käyvillä työ matkoineen vie n. 9 h päivästä, joten eipä siinä jää montaa tuntia lasten kanssa.. tässä kirjoituksessa ei nyt ole huomioitu osittaisella kotihoidontuella tms eri tilanteessa olevia, joten kuva on hieman mustavalkoinen. mainittakoon vielä, että itsellä kokemusta työ-ja kotiäitiydestä, työäitiydestä sekä täydellä työajalla että lyhennetyllä.[/QUOTE]
Useimmat isät pystyvät harrastamaan, vaikka käyvätkin töissä. Miksei siis äitikin pystyisi?

 

[Nepparipoks]

Tällä hetkellä käyn kotiäitijumpalla, mutta töihin palattuani on turha haaveilla harrastuksista. Viikonloppuisin voisi sitten ehtiä lenkille tai satunnaisesti jumpalle.

 

["minna"]

Lapsethan saavat viettää aikaa sillä välin isänsä kanssa. Mä näen tärkeäksi pitää itsestäni huolta ja liikkuminen auttaa mua jaksamaan paremmin. Ja isä saa olla lasten kanssa joskus ilman minuakin. Musta on hyvä, että lapset saa muitakin tärkeitä aikuisia eivätkä tarvi aina mun läsnäoloa. Samalla opetan myös lapsille, että itsestäkin on hyvä huolehtia. En mä kyllä niin paljon liiku kuin jos ei olisi lapsia, mutta kohtuudella.

 

["vieras"]

Olen kotiäiti. Ei paljoa paina olla 5-6h viikossa omassa harrastuksessa. Valtaosin kuitenkin jumppaillaan yms ihan kotona, yhdessä lasten kanssa tai käydän koko perhe tatamilla pyörimässä (liittyy isän harrastukseen). Joskus otan yhden lapsista omaankin harrastukseen mukaan. Lasten isä harrastaa myös pari kertaa viikossa, mutta toinen kerroista on lasten nukkumaanmenon jälkeen ja toisella kerralla lapset pääsevät yleensä mummolaan (anoppilaan) siksi aikaa, mikä on lapsista tosi kivaa. Lapset 4v ja 5v.

 

[viisikymppinen isoäiti]

äitikin jaksaa paremmin, jos pystyy irtaantumaan vähäksi aikaan omiin harrastuksiinsa. mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, eikä siitä tarvii kärsiä huonoa omaa tuntoa.

 

[Empuuu]

Helposti voin, ei tee tiukkaa.

Lapset on 3,5v ja 6vk. Mä tarvitsen liikuntaa ja omaa aikaa. Enkä mä missään kaukana käy, mut kolme kertaa viikossa haluan juoksemaan tai ihan vaan reippaalle kävelylenkille. Toisinaan otan vauvan mukaan, mutta pari kertaa viikossa yksin.

 

[MIES!]

Mitä paremmin itse voit niin sitä paremmin lapsesi voi myös. Luultavasti tuo harrastus auttaisi sinua jaksamaan paremmin.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="vieras";29154418]Useimmat isät pystyvät harrastamaan, vaikka käyvätkin töissä. Miksei siis äitikin pystyisi?[/QUOTE]

Meillä mies harrastaa, minä en. Ihan selkeä syy siihen on minun oma valintani.
Työmatkojeni aikana mieheni on vetovastuussa kotipuolessa. Joudun olemaan itse lapsista tuolloin erossa. Ilman muuta mieheni tarvitsee myös "omaa aikaa" ja hän harrastaakin säännöllisesti. Tässä ollaan mielestäni sujut asian kanssa.
Joskus minua harmittaa se että se minun "oma aika" tarkoittaa käytännössä yliväsyneitä hotelli-iltoja jolloin enää ei jaksa mitään tehdä + ajomatkoja.

Onneksi tulee talvi ja saamme omalle pellolle ajettua hiihtoladun. Meinaan alkaa hiihtää sitten kun lapset menevät nukkumaan, myös tuo Pikkukakkosen aikana heitetty lenkki on hyvä idea.

 

["vieras"]

kyl mä ainakin priorisoin lasten tarpeet kun lapset olivat pieniä. Kun käyn töissä, niin valitettavasti omat harrastukset ovat odotustilassa. Onneksi sain lapset vasta kypsemmällä iällä, niin tämä tuntuu oikealta ja hyvältä ratkaisulta. Uiminen toteutuisi helpoiten ap site, että laitat lapsen uimakouluun ja uit sillä välin itse, kun lapsi ohjatussa ryhmässä.

 

[Norppa83]

Todella helposti. Jo siitä asti, kun lapsi oli vauva varasin kolme kertaa viikosta kalenteriin omaa aikaa, jolloin menin uimaan tai salille. Joskus aamusta, joskus illasta riippuen miehen työvuoroista. Ja mies on tehnyt samaa.

Aikaa harrastusreissuun menee aina n.2 tuntia ja tekee paitsi hyvää fyysiselle kunnolle, myös mielelle. Kun kumpikin on saanut olla kahdestaan lapsen kanssa ja käydä yksin harrastamassa, niin ei ole alkanut seinät kaatua päälle tai toisen naamakaan niin ärsyttämään.

 

["vieras"]

ai niin ja 3 krt per viikko on kyl aika paljon omille harrastuksille kun lapset pieniä! Uinnissahan menee kaikkineen saunoineen ja pukeutumisineen yms varmaan pari tuntia kerrallaan.