M
Menen
Vieras
6.00 ja käyn uimassa ja vesijuoksemassa,kerran viikossa käyn salilla.Tulen takaisin niin että mies pääsee töihin lähtemään=)
O
ooooooooooo
Vieras
Minulla on 3 lasta (2,5,7) käyn kokopäivätöissä. Ensimmäisen hevoseni olen ostanut jo paljon ennen lasten syntymää ja hevonen minulla on ollut aina. Käyn ratsastamassa 3 kertaa viikossa. Heppa on täyshoidossa, joten muuten ei varsinaisesti tarvitse käydä, mutta usein viikonloppuisin käyn lastenkin kanssa...
Mies käy töissä eikä ole ikinä puhunut huonosta omastatunnosta liittyen siihen että käy harrastamassa kolmesti viikossa. Tosin ajoittaa kyllä harrastuksiaan niin että käyvät yksiin perheen kanssa.
Itse olen vielä kotiäitinä ja tekisi vaan hyvää käydä harrastamassa. Kunhan saisi itsestään irti...
Itse olen vielä kotiäitinä ja tekisi vaan hyvää käydä harrastamassa. Kunhan saisi itsestään irti...
?
..
Vieras
En harrasta, koulu ja työt vievät sen verran aikaa, etten enempää halua olla poissa kotonta. Tai no, lenkkeilen koiran kanssa, mutta usein on lapsi/a mukana.
N
"noh"
Vieras
Luulen että kun lapsia on enemmän niin on sen verran rasittavaa että silloin lasten hyvinvoinnin takia on pakko pitää omasta jaksamisesta huolta.
T
työäetee
Vieras
Onneksi on pikkukakkonen. Sen aikana käyn lenkillä. Aika ei ole keneltäkään pois. Mies harrastaa viikonloppuisin yht 4 tuntia.
V
"vieras"
Vieras
Työssä käyn enkä pode syyllisyyttä harrastuksista, koska se on meillä isän ja lasten välistä aikaa eli ei ole millään tavalla lapsilta pois.
Sitä yhtälöä minä joskus olen miettinyt että jos molemmat vanhemmat ovat töissä, kumpikin käy vaikkapa vuoroilloin harrastuksissa niin milloin vietetään aikaa perheenä?
V
"vieras"
Vieras
Ei niitä harrastuksia tarvi joka illalle olla eikä niiden tarvi koko iltaa kestää. Esim. itse menen suoraan töistä jumppaan ja olen jo kuudelta kotona, siinä on vielä iltaa jäljellä ja esim. ehtii syödä yhdessä. Tai sitten menen jumppaan kun mies laittaa lapsille iltapalaa, siinä taas ollaan ehditty olla alkuilta yhdessä.
Ja sitten on tietenkin viikonloput. Vuorotyöläisten perheessä on varmaan monimutkaisempaa, mutta meillä molemmilla säännöllinen arkityö.
J
"Jenis"
Vieras
Meillä ei ihan vuoroilloin käydä, mutta vastaanpa silti - olen nimittäin aika ylpeä tästä palapelistä
Meillä on siis sekä äidillä että isällä säännöllinen harrastus, eikä kummankaan tarvitse potea siitä huonoa omatuntoa. Mä käyn 2 krt/vko jumpassa lounastunnilla kun sali on ihan tuossa vieressä. Lisäksi yksi jumppa/juoksu/hiihtolenkki on toisena vkloppuaamuna, sen verran aikaisin että lapset & isä on silloin vielä aamupalalla. Lisäksi teen vajaata työaikaa, joten lasten päiväkotipäivät on n. 6h -> illat on pitkät. Mies harrastaa yhtenä arki-iltana (lähtee n. lasten iltapala-aikaan, tulee kun jo nukkuvat) ja yhtenä vkloppuiltana. Lisäksi yhtenä arki-iltana on toisen lapsen harrastus, jossa käydään yleensä porukalla. Nopsasti laskien tässä jää vielä aika monta iltaa/tuntia koko perheen puuhasteluun.
S
"Sari"
Vieras
En käynytkään lasten ollessa pieniä. Vähensin harrastukseni yhteen kertaan viikossa. Nyt kun lapset ovat vähän vanhempia, niin saatan käydä välillä kahtena iltana viikossa omassa harrastuksessa. Tulevaisuudessa sitten niin paljon kuin sielu sietää. Nyt mennään muutama vuosi vielä lasten tarpeet etusijalle laittaen.
Ja aika harrastuksiin riippuu paljolti siitä millaiset työajat aikuisilla on. Vaikka olen nyt kotona, niin ainoa aika harrastaa yksikseen olisi aamulla aikaisin tai illalla ysin pintaan, eikä kumpikaan aika innosta.
Jos mies tulisi viideltä tai edes kuudelta kotiin töistä ehtisin tehdä vaikka mitä arkisin.
Kun palaan töihin voin onneksi käyttää työmatkan hyödyksi, että saan vähän edes liikuntaa.
Jos mies tulisi viideltä tai edes kuudelta kotiin töistä ehtisin tehdä vaikka mitä arkisin.
Kun palaan töihin voin onneksi käyttää työmatkan hyödyksi, että saan vähän edes liikuntaa.
V
"vieras"
Vieras
Kun olin kotona lapsen kanssa niin hyvinkin pystyin (pikkuvauva-aika poislukien). Olinhan lapsen kanssa koko päivän - minusta oli täysin ok, että lapsi oli pari kertaa viikossa isänsä kanssa tunnin-pari. Kun olin töissä ja isä hoitovapaalla ja lapsi oli alle 3 niin silloin oli vaikeaa. Taisin käydä harrastuksessa silloin max kerran viikossa. Kun lapsi täytti 3 ja aloitti pk:n niin pidimme hänen päivänsä lyhyinä ja koin, että vietin paljon aikaa hänen kanssaan vaikka harrastinkin taas pari kertaa viikossa. Yksi harrastuskerta mulla on yleensä ajoittunut sunnuntaille, mikä helpotti tilannetta kun ensin olin lapsen kanssa koko päivän, niin saatoin illalla hyvin olla 1.5h poissa.
Omista harrastuksista joutuu kyllä tinkimään aina kun on pieni lapsi talossa (tai minä joudun ainakin, omien vanhemmuuskäsitysteni takia), mutta lapsen kasvaessa tilanne normalisoituu (4-5v ei enää tarvitse joka ikinen aamu ja ilta montaa tuntia juuri äidin läsnäoloa selvitäkseen elämästä, minun mielestäni. Jos saa olla oman isänsä kanssa omassa kotonaan tuon ajan).
Omista harrastuksista joutuu kyllä tinkimään aina kun on pieni lapsi talossa (tai minä joudun ainakin, omien vanhemmuuskäsitysteni takia), mutta lapsen kasvaessa tilanne normalisoituu (4-5v ei enää tarvitse joka ikinen aamu ja ilta montaa tuntia juuri äidin läsnäoloa selvitäkseen elämästä, minun mielestäni. Jos saa olla oman isänsä kanssa omassa kotonaan tuon ajan).
O
ok
Vieras
Mä teen töitä kotona, ja 2 v. lapsi on 6 h/päivä hoidossa. Hyvällä omatunnolla käyn 2-3 kertaa viikossa harrastamassa, koska pitäähän minunkin päästä kotoa/puistosta/kaupasta ihmisten ilmoille. Kun siirryn kokopäivätöihin ihan työpaikalle, on varmaan enemmän säätämistä ja stressiä että onnistuu.
P
Peyote
Vieras
Ei mulla tullut ikinä mitään huonoa omatuntoa siitä että mun mies oli lapsen kanssa. Eikä 3 vuotias edes ole mikään pieni enää.
Mies usein vei lasta leikkipuistoon tai luistelemaan tai hiihtämään kun mä olin harrastuksissa. Hyvä kaikille.
A
"aapee"
Vieras
En sitä tässä miettinyt, et onko se oikein vai väärin käydä harrastamassa. Mä henkilökohtaisesti olen ehkä liiankin tietoinen siitä, että tyttö kasvaa nopeasti ja nämä vuodet on ohitse huomaamatta. Jos elän esim 70v on se 10v kun lapsi on lapsi (toki senkin jälkeen, mut jos raja johonkin vedetään), niin se on vain 1/7 mun elämästä. Tunnen surua ja kaipausta jo etukäteen siitä, että tämä aika soljuu käsistä kuin hiekka, enkä voi saada sitä takaisin. Elämäni parasta aikaa.. Siksi en halua käydä harrastuksissa, kun ajattelen, että en sitä aikaa saa ikinä takaisin.
vietetään paljon aikaa perheenä. Meillä ei muutenkaan ole sellaisia mummeja/vaareja/kummeja, jotka tyttöä hoitaisi. Joskus kaverit pyytelee yökyläänkin tyttöä yksin, mut mun on vaikea päästää. Kai mä rakastan sen vielä hengiltä.
vietetään paljon aikaa perheenä. Meillä ei muutenkaan ole sellaisia mummeja/vaareja/kummeja, jotka tyttöä hoitaisi. Joskus kaverit pyytelee yökyläänkin tyttöä yksin, mut mun on vaikea päästää. Kai mä rakastan sen vielä hengiltä.
V
"Vilma"
Vieras
Harrastan hyvällä omallatunnolla 5 krt viikossa. Kotiäitinä olen ja lapsia 3, kaikki alle kouluikäisiä. Meillä homma menee niin, että lähden salille aamuisin jo klo 6 aikaan kun muut vielä nukkuvat. Mies hoitaa lasten aamutoimet ja kun tulen kotiin, mies lähtee töihin melkeinpä samalla ovenavauksella. On mulla siinä vielä koko pitkä päivä aikaa viettää lasten kanssa, enkä todellakaan koe että lapsilta tai minulta jäisi jotain oleellista paitsi sen takia, että aamulla se on iskä joka hampaat pesee ja tarjoaa aamupalan. Sitten kun palaan töihin, menemme tällä samalla systeemillä, eli minä harrastan aikaisin aamulla ja menen suoraan töihin, työpäivän jälkeen minun vuoroni hakea lapset kotiin ja mies tulee sitten kun työpäivänsä ja hänen harrastuksensa on loppu.
M
miirmiir
Vieras
No minä olen kotiäiti enkä ole käynyt edes lääkärissä KAHTEEN VUOTEEN yksin...oikeesti...
Tajusin tämän vasta kyllä hiljattain että jestas =P , ei ole ollut tarvetta sille kuuluisalle omalle ajalle. Ehkä se omanapa ajattelu sieltä vielä joskus herää. Lapsia 4.
Tajusin tämän vasta kyllä hiljattain että jestas =P , ei ole ollut tarvetta sille kuuluisalle omalle ajalle. Ehkä se omanapa ajattelu sieltä vielä joskus herää. Lapsia 4.
kun lapset oli pieniä, kilpailin aktiivisesti vaikken enää SM-tasolla. Harrastukseen meni 6-7 kertaa viikossa, kerralla 1,5-2h treenit. Vieraspeleissä meni tietenkin kauemmin. Lapset viihtyivät joko isänsä kanssa kotona tai pyörivät mun kanssa kentän laidalla. Lapset oppivat liikunnallisen ja terveen elämäntavan eivätkä millään tavalla kärsineet, meillä kun isä on ollut yhtä lailla läsnä lasten hoidossa kuin minäkin. Kyllä ihmisen täytyy ajatella myös omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan, lapset ei tarvitse äitiä ihan joka hetki eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa jos muutaman kerran viikossa ottaa itselleen jumpan tai lenkin verran omaa aikaa