Miten hoidatte parisuhdetta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tilda"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse olen sitä mieltä, että suhdetta ei nimenomaan pidä erikseen hoitaa. Paras suhde on sellainen, joka toimii itsestään normaalin arjen keskellä. Jos sen "hoitaminen" vaatii erillisiä ponnisteluja, niin ei se pitkällä tähtäimellä toimi.

Ei se aina vaan toimi ja jos noin ajattelee, päätyy todennäköisemmin eroon. Tulee juuri näitä "kasvoimme erilleen"-tapauksia. Lue mikä tahansa parisuhde-opas, niin siinä käsketään hoitamaan suhdetta normaalissa arjessa. Aina ei jaksa ja muista viettää kahdenkeskeistä aikaa ja silloin on hyvä tiedostaa että sitä aikaa pitää järjestää jotta tilanne ei menisi vakavaksi. Me olemme mieheni kanssa ihan umpirakastuneita vieläkin, mutta silti on välillä monta päivää ettei kauheasti jutella. Eikä se mukavana olo ole mitenkään raskasta, ei vaadi ponnisteluja!
 
Kyllä suhdetta pitää hoitaa, samalla tavalla kuin kaikkia vuorovaikutussuhteita. Ei sen aina tarvii olla tietoista - mutta kyllä mä kaikissa ihmissuhteissa oon pyrkinyt toista ilahduttamaan arjessa, tietoisesti. Ja tää suhde miehen kanssa on kestänyt pian 10 vuotta ja ystävätkin on pitkäaikaisia, alle kouluikäisenä tavattu. Toki myöhemminkin, mutta väitän, et myös "hoitaminen" ja "toisen huomioiminen" on edesauttanut sitä, että suhteet kantaa. Ei aina jaksa 10 vuotta kysellä "automaattisesti" miten päivä meni, mutta kun yrittää vaan, niin tietää, et toinen on kiinnostunut oikeasti kun jaksaa edelleen. Olipa sekavaa :) Ei se mitä vaan miten.
 
Mikä parisuhde? Kun lapset menee illalla nukkumaan niin en todellakaan halua kuluttaa aikaani miehen kyljessä kyhnäten vaan teen omia juttujani. Rakkaudesta ei ole tietoakaan tai kai se jossain piilossa kummittelee. Mua ei jaksa kiinnostaa koko parisuhde juuri nyt yhtään. Oli tilanne mikä tahansa niin miehellä on kaikki hyvin kunhan vain saa seksiä silloin tällöin. Olisihan se kiva joskus halailla ajan kanssa, helliä toista ja olla hellittävänä, mutta ei kiinnosta koska siitä _täytyy_ aina seurata seksiä.
Ihan ok tilanne mulle, paljon huonomminkin voisi olla.

Kivaa vai mitä :/
 
Itse olen sitä mieltä, että suhdetta ei nimenomaan pidä erikseen hoitaa. Paras suhde on sellainen, joka toimii itsestään normaalin arjen keskellä. Jos sen "hoitaminen" vaatii erillisiä ponnisteluja, niin ei se pitkällä tähtäimellä toimi.

Onko niin että joillakin se parisuhteen hoitaminen luonnistuu kuin itsestää, esim. pieniä tai suurempia kahdenkeskisiä keskusteluja syntyy itsestää ja niille löytyy aikaa arjen kkeskeltä. Mielestäni kaikkia asioita ei voi puhua lasten kuullen ja jos koskaan ei puhuta asioista kunnolla käy pian niin että toinen on täysin vieras. Kukaan tuskin pysyy muutumattomana vuodesta toiseen.
 
Katotaan joka ilta jotain sarjaa jota yhdessä seurataan ja syödään jotain hyvää ruokaa. Pari kertaa kuussa käydään elokuvissa/syömässä.
Lähes joka ilta käydään yhdessä kaupassa mikä on samalla mukava iltakävely ja pölistään kaikenlaisista asioista...
Jokainen suihkussakäynti tehdään myös yhessä :D
Tämä on outo tapamme, en muista millon olisin yksin siellä käyny, istutaan alas ja jutellaan. Ja ei, ei ole mitään seksuaalista.

Se toimii parhaiten mielestäni kun arjen keskellä jakaa sitä huomiota toiselle. Leffassakäynnit jne ovat vain piristävää extraa :)
 
Viimeksi muokattu:
Jaa. Vaikeata kuvitella että harkittu (näytelty) rakkaus voi toimia tai että kukaan kaipaisi sellaista. Mun tunteet on aina olleet aitoja enkä ole joutunut esittämään rakastunutta - absurdi ajatus.

Munkin tunteet on ihan aitoja. Just sen takia mä välillä haluan ilahduttaa miestä, vaikka tekemällä jotain, mistä se pitää. Ja vaikka mulla ois paha päivä, niin saatan sanoa jotain ystävällistä, koska rakastan. Ei se ystävällisyys ole mulle sellasta, että se tulis itsestään tai että mulla ois niin suuri sydän, että tyhjentäisin tiskikoneen ihan vaan "itsestään ja vähän niinkuin vahingossa". Jos mä teen jotain, teen sen siksi, että rakastan. Mun tunteet on silti aitoja ja mä voin todistaa sen tekemällä joskus mulle epämieluisia asioita.

Mun päässä asia kyllä kääntyy niin päin, että jos koskaan ei viitsi nähdä vaivaa tai tehdä mitään harkittua sen toisen ihmisen eteen, niin silloin ei rakasta. Silloin tekee vaan sitä mikä on itselle helppoa ja kelluu omalla mukavuusalueellaan.
 
Mielenkiintoisia vastauksia.

On varmasti totta että se arki on kaiken perusta; tavoitteiden, unelmien, lastenhoidon ja tiskivuorojen jakaminen ennen yhteistä iltasuihkua, vierashuoneen sohvaa,aviovuodetta tai miten kukin nyt kulloinkin lemmenelämänsä puolison kanssa hoitaakaan.

Minä uskon kuitenkin että tuo ei pelkästään kanna vuosia ja vuosikymmeniä (ihan kuin ei muitakaan ihmissuhteita voi menestyksekkäästi hoitaa automaattiohjauksella).
Meillä siis pyritään tämän vakaumuksen mukaisesti järjestämään tietoisesti myös ihan omaa aikaa parisuhteelle ja pitämään elossa nimenomaan meille kahdelle keskinäistä iloa ja nautintoa tuottavia tapoja.

Ulkona käyminen ja jonkin elämyksen jakaminen kaksin voi olla sitä; teatteri, elokuva, näyttely, luento, konsertti, matka, mikälie milloinkin.

Toisensa tietoinen hemmottelu ; eroottinen koti-ilta, saunareissu mökille, yö laavulla jne voi olla sitä.

Ja varmasti jokaisella aidosti toisiaan rakastavalla parilla on muitakin vastaavia juttuja:
Me esim. luemme kirjoja siten että joka toisen päättää toinen, joka toisen toinen ja näin saamme jaettua kirjalliset elämykset, puhuttua, kenties vähän kiisteltyäkin niistä.
Pari muutakin vastaavaa asiaa on "juuri meitä" eli meille sopivaa, mutta ne jätettäköön yksityisyyden piiiriin.

Omasta kokemuksesta sanoisin myös , että yhteinen nauru on tärkeä asia. (Joskus nauru kyynelten läpikin.)
En osaa kuvitella että sellainen mies, joka ei saisi minua nauramaan, saisi laukeamaankaan. Ja vice versa.

:)
 
Viimeksi muokattu:
Mun päässä asia kyllä kääntyy niin päin, että jos koskaan ei viitsi nähdä vaivaa tai tehdä mitään harkittua sen toisen ihmisen eteen, niin silloin ei rakasta. Silloin tekee vaan sitä mikä on itselle helppoa ja kelluu omalla mukavuusalueellaan.

Tietenkin tekee kaikenlaista toisen eteen ja toisen kanssa, mutta ihan vaan koska välittää ja tuntuu siltä eikä sillä ajatuksella että nytpä hoidan vähän suhdetta ja kerään suhdepisteitä uhrautumalla ja tekemällä jotain vähemmän kivaa?

Tai yritänpä muistaa sanoa rakas tarpeeksi monta kertaa päviän aikana niin että kumpikin varmasti muistaa kenet rakastaakaan.
 
No JOS me päästäis mentäis varmaan heti yöks hotelliin kaksin, syömään jne. Meilläkin elämä aika hektistä 3 lapsen kanssa ja viime kerrasta kun ollaan kaksin oltu missään on jo 1,5v. :( Nyt tosiaan tuntuu et ois PAKKO saada olla kaksinkin välillä, ettei parsuhde mee ihan pohjamutiin, sillä se on jo hyvin lähellä:/
 
Tietenkin tekee kaikenlaista toisen eteen ja toisen kanssa, mutta ihan vaan koska välittää ja tuntuu siltä eikä sillä ajatuksella että nytpä hoidan vähän suhdetta ja kerään suhdepisteitä uhrautumalla ja tekemällä jotain vähemmän kivaa?

Tai yritänpä muistaa sanoa rakas tarpeeksi monta kertaa päviän aikana niin että kumpikin varmasti muistaa kenet rakastaakaan.

Onko sulle vaikeaa sanoa, ettö sä rakastat?
 
Onko sulle vaikeaa sanoa, ettö sä rakastat?

Ei sinänsä, eikä sanalla ole mitään vikaa silloin kun se tulee sydämmestä. Menee oudoksi vasta jos sitä käyttää hoitomuotona siksi että rakkaus ei muuten ole tarpeeksi ilmeinen.

Naisilla ehkä useammin tapana tarkkailla itsensä ja ihmisuhteitaan ulkopuolelta. Luonnollisen vuorovaikutuksen sijaan ohjaavat omaa elämää ja käytöstä nukkeleikin tapaan? Voisi selittää miksi niin moni näyttää sekoittavan oikean elämän ja erinäiset hoito/terapiamuodot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hvyä;22323060:
Tripod nyt luulee että nuo muiden parisuhteen hoitamistoimenpiteet ovat väkinäisiä, siksi hän väittää vastaan vaikka toimii itse samalla tavalla.

Erona että en läpsi vaimon persettä koska hän ilahtuisi vaan koska se on hyvän muotoinen. Ja jos teen hänelle voileivän niin se ei ole parisuhdeen ehostamista vaan luonnollinen välittämisen ilmenemismuoto.

Ei näytä fiksulta kun naiset analysoi omaa käytöstäja yrittävät eritellä ne teot, sanat ja ajatukset jotka parantaa parisuhteen laatua. Tuossa ketjun alussa useampi listasi että yrittää tietoisesti muistaa halata ja sanoa mukavia asioita.. niinkuin wtf?
 
Mä posahtelen,mies tupisee,mä nalkutan,mies nyökyttelee.
Kehitellään kunnon riitä,jonka jälkeen maailman parasta sovintoseksiä.
Säälittävää,mutta tässäpä tämä,noin hoidamme parisuhdettamme.
;)

Yhteistä aikaa ei juurikaan ole,tarvisin eka sitä omaa aikaa..
 
Tahtoisin, että mies tekisi joskus jotain muutakin töiden jälkeen ja vapaapäivinä kuin istuisi koneella/pelaamassa. Sitten kun sanon, että on ikävä meidän yhdessä oloa, kahdenkeskistä aikaa, nalkutan. Meillä ei ole seksiä, ei hempeilyä, enkä tiedä kuvitteleeko mies minun olevan onnellinen näin.
 
Viikonloppuna ollaan lähdössä yöksi kahdestaan hotelliin :heart: Ekaa kertaa vuoteen.

Mekin! Tosin 6kk vauva tulee mukaan koska imetän mutta vanhempani ottavat kaksi isointa lasta yöksi. Vauvankin ottavat muutamaksi tunniksi että päästään syömään.

Muuten hoidetaan siten että joka perjantai on perheen "juhlapäivä". Tehdään yhdessä ruokaa ja vanhemmat juomme viiniä. Kun lapset ovat nukkumassa jäämme viinilasin äärelle juttelemaan ja joskus katsomme elokuvan tai käymme saunassa. Meillä on todettu että jos suhdetta tietoisesti ei hoida, se jää jalkoihin. Meillä kun ei mitkään "hoidetaan joka ilta kun lapset menee nukkumaan" käy koska ollaan ihan hirveän väsyneitä kolmen pienen lapsen nukuttamisen jälkeen.
 

Yhteistyössä