Miten huomioisin yhtä lastani enemmän.... kokemuksia ... ??!

[Kertokaaaaa]

... se kun tuntuu aina jäävän jotenkin paitsioon eikä kaipaa huomiota tai läheisyyttä samalla tavalla kuin muut

Mulla lapsia neljä. Vanhin hakee huomion murrosiän temppuiluilla, keskustellaan paljon ja vielä joskus se heittää jalat syliini hierottavaksi myös käymme elokuvissa ja ostoksilla

Toiseks vanhin on hirveen sosiaalinen, halailee paljon ja sillä on harrastus joka vie minunkin aikaani, se on kova vitsailemaan ja hassutellaan päivittäin ja nauretaan ...

Nuorin on nuorin, meidän "vauva" ja siinä "asemassa" että saa kaikilta huomiota paljon, sylittelee ja luetaan ja se kulkee mukana joka paikkaan ...

mut tää kolmas lapsi, iältään 10v ...
on paljon omissa oloissaan, lueskelee, piirtelee.. ei juurikaan puhu asioistaan.. joskus harvoin saunassa kertoo juttuja koulusta, kavereista tai lukemastaan jutusta .. mut on hiljainen, puhuu niin hiljaisella äänellä etten aina kuule vaan joudun pyytämään toistamaan ... tuntuu että se jää "paitsioon" ..
oon ottanu välillä vaan häntä mukaan kirpparille, kaupoille, kirjastoon, uimaan ... enkä oikein osaa edes sanoa et nauttiiko se sellasesta ..
harrastaa taidetta mutta on tosi vaatimaton, sitä nolottaa (?) näyttää teoksensa meille (muut lapset taas on aina näyttämässä kaiken osaamansa.... ) emme pakota mihinkään mutta joskus miehen kanssa salaa naureskelemme että tämä lapsi jää varmaan "peräkammarin piiaksi" meille kun on niin hissukka ja ujo kotihiiri

luonteeltaan saa ollakin sellainen, kavereitten kanssa riehaantuu ja sen kerran kun riehaantuu korottamaan ääntään ja kunnolla riehumaan, en voi kun ihmetellä ja katsoa sivusta, en halua kieltääkään kun kerrankin päästää vaan irti ja silloin se vaikuttaa ihan vieraalle lapselle ... ihan erilaiselle ..

painosteta ei mihkään, saa olla mikä on
mutta silti tuntuu että tarviiko enemmän huomiota? vai tuleeko sit kun haluaa... kun se on illankin huoneessaan esim. lukien ja yritän käydä vähän juttelemassa niin ei se vaikuta kovin innokkaalta ... haluaa vain olla rauhassa... toki sit sisarusten kanssa pelaa, sellasetkin sujuu ihan mainiosti. Koulusta ei mitään "moitittavaa" oo kuulunut, eskarissa ne aikoinaan ihmetteli kanssa kun se puhui liian hiljaa.

Kokemuksia? Jatkuvasti sellanen huono omatunto kun nää muut on äänekkäitä, liikkuvaisia ja ottaa kyllä oman tilansa mut tää yks ei. Mut toisaalta ei näytä sitä tarviivankaan ... vai hä?

Sori sekava sepustus....

 

["aapee"]

Ja siis kyllä hänkin halailee meitä vanhempia, lähtee meidän kans hiihtämään ja niin edelleen. Katsotaan yhdessä perheen kanssa leffoja ... et ei se sinne erakoitunut ole, eikä meinaakaan mutta silti ... tällaisia vaan mietiskelen

 

["vieras"]

Voisitko antaa hänelle huomiota sellaisissa asioissa, jotka häntä kiinnostavat? Jos on taiteellinen, niin vaikka joku taidenäyttelyreissu? Alatte vaikka bongata kotipaikkanne taidejuttuja. Voisitteko vaikka taiteilla yhdessä?

 

["vieras"]

Ja muuten tuon ikäiselle tytölle tekisi todella ihmeitä isän huomio ja yhteinen aika isän kanssa.

 

[Minni:)]

Mulla ei ole kokemuksia, mutta oon sitä mieltä et kyllä se on vanhemman tehtävä antaa sitä huomiota, eikä odottaa että lapsi tulee sitä hakemaan. Ymmärrän kyllä hyvin tilanteen kun lapsiakin on ton verran. Helposti sitten se hiljaisin ja vaatimattomin jää vähän "paitsioon". Musta kannattaa vaan jatkaa tolleen, et otat vain hänet mukaan, teet jotain vain hänen kanssa jne. Ja musta on tosi hyvä juttu et kiinnität asiaan huomiota. Varmaan monet vanhemmat vaan verhoutuu sen taakse, ettei muka ehi tai jaksa ja antaa asian olla.

 

["Kuukkeli, Kuukkeli"]

Luulenpa, että voit ihan rauhallisin mielin antaa hänen elellä kuten elelee! Kyllä hän varmasti ilmaisee tavalla tai toisella, jos kokisi olevansa jotenkin paitsiossa.

Meillä toinen lapsemme on semmoinen aika arka ja taiteellinen piirtelijä, jolla puhekin on vähän takkkuilevaa. Hän oli todella rauhallinen vetäytyjä 2-3 ensimmäistä ikävuottaan. Jossain vaiheessa alkoi vilkastua, mutta edelleen (nyt 7 v.) on lapsista se, joka eniten tykkää vetäytyä omaan rauhaansa. Annan tämän tapahtua, mutta pidän samalla huoleln, että KUN hän haluaa huomiota, sitä myös saa. Ja muut lapset eivät saa päsmätä päälle.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Lellipäivä. Jokaiselle oma lellipäivänsä, vuorotellen, säännöllisen epäsäännöllisesti.

Eli otat yksi kerrallaan mukaan vaikka kauppoihin, kahvilaan, pizzalle tms. Vaikka sitten istuisitte sanaa sanomatta koko ajan. Pääasia on, että kaikille on annettu sama mahdollisuus ja ihan henk. koht. huomiota.

Itse pyrin tätä soveltamaan omien neljän epelini kanssa.

 

[Kdkgög]

Mun 10v ei tuu koskaan halaamaan. Kun taas 8v tulee tosi usein. Samoja "ongelmia" minulla siis ;( ois kiva kun tuo joskus tuliskin halaamaan

 

[Minni:)]

[QUOTE="Kuukkeli, Kuukkeli";25480933]Luulenpa, että voit ihan rauhallisin mielin antaa hänen elellä kuten elelee! Kyllä hän varmasti ilmaisee tavalla tai toisella, jos kokisi olevansa jotenkin paitsiossa.[/QUOTE]

Mä olen erimieltä tästä. Tai siis toki voi olla noinkin, että lapsi ilmaisee jos kokee olevansa paitsiossa. Mutta voi olla myös niin, että hiljaisempi ja vaatimattomampi lapsi vetäytyy vaan entistä enemmän, kokee itsensä vähemmän tärkeäksi ja "hyljätyksi" ja tämä voi kasvattaa vuosien varrella aikamoisia ongelmia, mm. itsetunto-ongelmia ja katkeruutta vanhempia kohtaan. Ei se että tykkää olla omissa oloissaan tarkoita etteikö sitä huomiota myös tarvitsisi ja kaipaisi, varsinkin lapsi jolla vielä itsetunto ja minäkuva on kehittymässä.

 

["aapee"]

Mä olen erimieltä tästä. Tai siis toki voi olla noinkin, että lapsi ilmaisee jos kokee olevansa paitsiossa. Mutta voi olla myös niin, että hiljaisempi ja vaatimattomampi lapsi vetäytyy vaan entistä enemmän, kokee itsensä vähemmän tärkeäksi ja "hyljätyksi" ja tämä voi kasvattaa vuosien varrella aikamoisia ongelmia, mm. itsetunto-ongelmia ja katkeruutta vanhempia kohtaan. Ei se että tykkää olla omissa oloissaan tarkoita etteikö sitä huomiota myös tarvitsisi ja kaipaisi, varsinkin lapsi jolla vielä itsetunto ja minäkuva on kehittymässä.

Kyllä mä samaa mieltä olen kanssasi .. helppo lapsihan se on, se on selvä ja miten helppoa olis antaa sen olla vaan ... mut kun en voi kun TIEDOSTAN sen äitinä kuitenkin et tää lapsi kaipaa sitä huomiota kanssa ja sitä et haetaan mukaan juttuihin ja menen jutteleen kahdestaan ... tehdään kahdestaan jotakin ...

Oon itse ollut lapsena "näkymätön lapsi". äärettömän helppo mutta sisältäni surullinen ja kaipasin vanhempieni huomiota, en vain tiennyt miten sen saisin.