Miten hyväksytte raskauden ja synnytyksen tuomat muutokset? Mitä miehenne on mieltä ulkonäöstäsi?

[kkkkk]

Joku kysyi että miten alapää on muuttunut synnytyksen jäljiltä. Itsellä tuntuu että sinne olisi tullut ylimääräistä nahkaa lerpattamaan. suurin muutos on Kai se että emättimen aukko on jäänyt avonaisemmaksi, ja sisäseinämä vähän näkyy. En sitten tiedä onko pientä laskeumaa, mutta ei jälkitarkastuksessa ainakaan mitään sanottu. Enkä usko että tuolla on tekemistä lantionpohjalihasten kanssa. Taitaa olla ihan yksilöllistä miten Se pimpsan ulkonäkö muuttuu. Mutta itse en yhtään ihmettele, jos muuttuu, sillä joutuuhan Se aika koetukselle kun vauva pusertuu sieltä ulos.

 

["Anne"]

Niin ja tottakai vatsa näyttäis kamalalta arpipussukalta jos olis ylipainoa..Mutta ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.

Kyllä varmaan niin. Mulla oli se arpipussukka 49kg:n painoisenakin. Kuinkas paljon siinä on ylipainoa? Nyt painoa on enemmän, kiitos saliharrastuksen, treenaan vatsaa säännöllisesti tietty myös.
Mutta kun arpia sattui tulemaan kyljestä kylkeen ja ylikin. Sormen paksuisia pitkiä juovia, niin että napa näyttää ryppykasalta ja ehjää ihoa on kahden sormen leveydeltä vain lonkkaluiden kohdalla, niin eipä se napakaksi enää palaudu, vaikka jumppaisi kuinka ja laihduttaisi itsensä kuinka luukasaksi vain.

 

[pointti]

Niin ja tottakai vatsa näyttäis kamalalta arpipussukalta jos olis ylipainoa..Mutta ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.

Ei se välttämättä ylipainosta ole se arpipussukka kiinni. Siskoni 176 cm / 60 kg, raskauksissa painoa hälle tullut noin 6-7 kg. Vatsa sitten on raskauksissa kasvanut aina ihan uskomattomiin mittoihin (normaalisti vy 68 cm, raskauksissa 126 cm), ja kyllähän siskolle kolmen raskauden jäljiltä on nimenomaan tullut nahan venymisen seurauksena sellainen arpinen etureppu. Leikkaukseen menoa suunnittelee nyt kun lapsiluku täynnä.

 

[-]

Ap:lle lohdutukseksi, minulla on myös jonkinlainen henkinen trauma alapäähäni liittyen. Synnytyksestä on jo melkein vuosi, ja silti edelleen tekee vaikeaa hyväksyä se miten paljon "paikat" on muuttuneet. Alapää on kamalan näköinen, emätin näyttää avonaisemmalta kuin ennen ja lieviä laskeumiakin mulla on mielestäni (vaikka lääkärit eivät niiden olemassaoloa myönnäkään). Mulle ei ole jäänyt synnytyksestä mitään fyysisiä vaivoja, ja vartalo on muuten säilynyt mielestäni ihmeen hyvin, mutta tuo alapää masentaa. Lantionpohjan lihaksetkaan eivät ole vielä palautuneet, vaikka treenaan niitä joka päivä...

 

[Luukasa]

En koskaan oppinut hyväksymään sitä, että heti ensimmäisen lapsen jälkeen tissit meni pilalle ja kolmen lapsen jälkeen niitä ei enää ollut olemassakaan, pelkkää nahkaa vaan siinä paikalla. Siksipä laitatin silikonit. Nyt minulla on jonkunlaiset rinnat,mutta ei niitä isoiksi voi sanoa eikä kukaan ulkopuolinen edes tajua että minulla semmoiset on. Jokaisen lapsen jälkeen painoni on tippunut aina vain vähän alemmas, ja tuntuu että olen "löysä luukasa". Arpia ei tullut onneksi yhtään paitsi sektioarpi, kun kaikki syntyivät sektiolla. Jos tässä joskus olisi aikaa kuntoilla ja kiinteytyä niin olisin ihan tyytyväinen miten hyvin olen muuten säilynyt. Miehen mielestä olen liian laiha.

 

["alkup."]

Ap:lle lohdutukseksi, minulla on myös jonkinlainen henkinen trauma alapäähäni liittyen. Synnytyksestä on jo melkein vuosi, ja silti edelleen tekee vaikeaa hyväksyä se miten paljon "paikat" on muuttuneet. Alapää on kamalan näköinen, emätin näyttää avonaisemmalta kuin ennen ja lieviä laskeumiakin mulla on mielestäni (vaikka lääkärit eivät niiden olemassaoloa myönnäkään). Mulle ei ole jäänyt synnytyksestä mitään fyysisiä vaivoja, ja vartalo on muuten säilynyt mielestäni ihmeen hyvin, mutta tuo alapää masentaa. Lantionpohjan lihaksetkaan eivät ole vielä palautuneet, vaikka treenaan niitä joka päivä...

Voisko sulla olla joku sisäinen repeämä jonka takia jumppa ei auta..? Mulle leikattiin episiotomia koska jouduttiin käyttämään imukuppia. Mietin että siksikö jouduttiin käyttämään imukuppia kun en uskaltanut ponnistaa kun ajattelin koko ajan repeämistä.. tosin mulla supistuksetkin heikkoja, en tuntenut ponnistamisen tarvetta.