Miten ihmeessä mä saan elämälleni suunnan! Turhauttaa ja masentaa.

[vieras]

Yritin tänä vuonna kolmannetta kertaa päästä opiskelemaan yliopistoon. Tuskin pääsin, tulokset tosin tulevat muutaman viikon kuluttua vasta.

Mulla on AMK-paikka, mutta se on ihan eri paikkakunnalla kuin missä asun nyt. Enkä haluaisi muuttaa.

Töissä olen työmarkkinatuella, ja on todennäköistä, että pääsisin ihan "oikeaksi työntekijäksi" syksystä alkaen.

Kannattaako mun olla vuosi töissä eli pitää taas yksi "välivuosi" vai muuttaa ja mennä AMK:hon vuodeksi - jos ensi vuonna yliopiston kanssa tärppäisi...?

Lapsia minulla ei ole, sillä haluan sen kunnon opiskelupaikan ensin ennen kuin haluan yrittää raskautta. (Kunnon opiskelupaikka tarkoittaa mulle siis sitä, että haluan päästä opiskelemaan alaa, jossa haluan työskennellä. Yliopisto on ainoa vaihtoehto - haluan luokanopettajaksi.)

 

[sullahan on suunta]

kyllä se vielä onnistuu.
fiksua tehdä lapset vasta opiskelupaikan jälkeen. Ei lastenhoidon lomassa ehdi lukea samalla tavalla kuin lapseton. lapset vaativat aikaa ja kotitöiden määrä lisääntyy.

 

[Jehnny Tightlips]

kyllä se vielä onnistuu.
fiksua tehdä lapset vasta opiskelupaikan jälkeen. Ei lastenhoidon lomassa ehdi lukea samalla tavalla kuin lapseton. lapset vaativat aikaa ja kotitöiden määrä lisääntyy.

En allekirjoittaisi tuota. Biologisesti olisi kuitenkin parempi jos lasten tekoa ei tarpeettomasti viivyttäisi. Luokanopettajakoulutukseen haku ei käsittääkseni ole luonteeltaan sellainen, jossa pärjäisi vain pänttäämisellä. Luokanopettajakoulutus kylläkin vaatii paikallaoloa.

 

[ap]

kyllä se vielä onnistuu.
fiksua tehdä lapset vasta opiskelupaikan jälkeen. Ei lastenhoidon lomassa ehdi lukea samalla tavalla kuin lapseton. lapset vaativat aikaa ja kotitöiden määrä lisääntyy.

No, periaatteessa on se suunta, mutta kun en saa toteutettua unelmiani.
Mietityttää, että koko elämä valuu hukkaan siinä ajassa, kun yritän keksiä taas vuodeksi jotain "korvaavaa" tekemistä. Ja kun haluaisin ne lapset nuorena mutta vasta sitten, kun olen saanut sen opiskelupaikan... Niin käykö lopulta niin, että olen 35-vuotias eikä mulla ole MITÄÄN.

 

[Jehnny Tightlips]

Oho, nyt vasta huomasin, että se lasten saanti tuli ap:n omasta suusta. No ei siinä mitään, teet niinkuin tahdot. Itse varmaan en menisi amk:hon, jos en sieltä aio valmistua.

 

[Non compos mentis]

Pitäisin opettajan ammattia sellaisena, jossa vain hyväksi, jos omiakin lapsia? Voin olla väärässäkin, mutta oma ote työhön päiväkodissa muuttui lasten myötä ainakin.

Sinuna tekisin nyt töitä, säästäisin rahaa, opiskelisin tulevia pääsykokeita varten ja hankkisin vaikka kansalaisopistossa esim. viittomakielen opintoja, mistä voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

 

[ap]

Oho, nyt vasta huomasin, että se lasten saanti tuli ap:n omasta suusta. No ei siinä mitään, teet niinkuin tahdot. Itse varmaan en menisi amk:hon, jos en sieltä aio valmistua.

Minä taas olen sellainen, että paras vaihtoehto olisi opiskella - mitä vain, vaikkei se olisikaan juuri sitä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Mutta mun tilanteessani vastaan tulisi se muutto, enkä mä halua nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani pois. Toisaalta taas en tiedä, onko fiksua jäädä pelkästään töihinkään kun ei ole ammattia pohjalla (lukio).

 

[sullahan on suunta]

kyllä se vielä onnistuu.
fiksua tehdä lapset vasta opiskelupaikan jälkeen. Ei lastenhoidon lomassa ehdi lukea samalla tavalla kuin lapseton. lapset vaativat aikaa ja kotitöiden määrä lisääntyy.

No, periaatteessa on se suunta, mutta kun en saa toteutettua unelmiani.
Mietityttää, että koko elämä valuu hukkaan siinä ajassa, kun yritän keksiä taas vuodeksi jotain "korvaavaa" tekemistä. Ja kun haluaisin ne lapset nuorena mutta vasta sitten, kun olen saanut sen opiskelupaikan... Niin käykö lopulta niin, että olen 35-vuotias eikä mulla ole MITÄÄN.

ok. No mies haki haluamaansa koulutukseen 4 kertaa. siinä välissä opiskeli korvaavan opiskelun tai kaksikin (jos nyt lyhyt kurssi lasketaan toiseksi).

ja lapsia on ehtinyt tehdä niin monta kuin on halunnut. meillä 2 ja ehtisi vieläkin tehdä mutta ei haluta. ekan lapsensa sai 29v. tosin hänellä oli silloin vielä opinnot kesken, itse olin valmistunut.

 

[ap]

Pitäisin opettajan ammattia sellaisena, jossa vain hyväksi, jos omiakin lapsia? Voin olla väärässäkin, mutta oma ote työhön päiväkodissa muuttui lasten myötä ainakin.

Sinuna tekisin nyt töitä, säästäisin rahaa, opiskelisin tulevia pääsykokeita varten ja hankkisin vaikka kansalaisopistossa esim. viittomakielen opintoja, mistä voi olla hyötyä tulevaisuudessa.

Edellisvuonna opiskelin kansalaisopistossa. Nyt sekin vaihtoehto on käytetty. Toki lapset kasvattavat ihmisenä, joten äitiys ei ainakaan huono juttu olisi! Mutta haluaisin saada jotain pysyvääkin pohjalle ennen kuin alan toteuttaa lapsihaaveita (olettaen, että raskaudun ylipäätään).

 

[Jehnny Tightlips]

Minä taas olen sellainen, että paras vaihtoehto olisi opiskella - mitä vain, vaikkei se olisikaan juuri sitä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Mutta mun tilanteessani vastaan tulisi se muutto, enkä mä halua nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani pois. Toisaalta taas en tiedä, onko fiksua jäädä pelkästään töihinkään kun ei ole ammattia pohjalla (lukio).

Olen omalla kohdallani kokenut, että minulla on ns. opiskelukiintiö tullut täyteen ainakin joksikin aikaa. Eli vaikka nyt tietysti haluaisit opiskella, voisit jaksaa paremmin siellä lopullisten opintojen loppuvaiheessa sitten, jos tekisit välillä jotain muuta. Ehkä.

 

[ap]

Minä taas olen sellainen, että paras vaihtoehto olisi opiskella - mitä vain, vaikkei se olisikaan juuri sitä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Mutta mun tilanteessani vastaan tulisi se muutto, enkä mä halua nykyiseltä asuinpaikkakunnaltani pois. Toisaalta taas en tiedä, onko fiksua jäädä pelkästään töihinkään kun ei ole ammattia pohjalla (lukio).

Olen omalla kohdallani kokenut, että minulla on ns. opiskelukiintiö tullut täyteen ainakin joksikin aikaa. Eli vaikka nyt tietysti haluaisit opiskella, voisit jaksaa paremmin siellä lopullisten opintojen loppuvaiheessa sitten, jos tekisit välillä jotain muuta. Ehkä.

Ok, mielenkiintoinen ja hyvinkin tosi näkökulma! Kiitos siitä. Ehkäpä valitsen vuoden työntekoa ja ahkeraa pääsykokeisiin pänttäämistä (sillä mielellä, että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä sisälle).

 

[Non compos mentis]

Voitko tehdä avoimen yliopiston kautta opintoja valmiiksi? Mulla jo vuoden verran opintopisteitä kerättynä. Enää pääaineesta aineopinnot tehtävä ja sitten pääsen avoimen väylää, vaikka pääsykoe ei koskaan minua läpi laskisi.

 

[vieras]

kyllä se vielä onnistuu.
fiksua tehdä lapset vasta opiskelupaikan jälkeen. Ei lastenhoidon lomassa ehdi lukea samalla tavalla kuin lapseton. lapset vaativat aikaa ja kotitöiden määrä lisääntyy.

En allekirjoittaisi tuota. Biologisesti olisi kuitenkin parempi jos lasten tekoa ei tarpeettomasti viivyttäisi. Luokanopettajakoulutukseen haku ei käsittääkseni ole luonteeltaan sellainen, jossa pärjäisi vain pänttäämisellä. Luokanopettajakoulutus kylläkin vaatii paikallaoloa.

Lapset ehtii varmasti koulutuksen jälkeen, ja ihan ilman ongelmiakin. terveisin 33 vuotiaana esikoisen saanut.

 

[Jehnny Tightlips]

Lapset ehtii varmasti koulutuksen jälkeen, ja ihan ilman ongelmiakin. terveisin 33 vuotiaana esikoisen saanut.

Mikään muu ei ole varmaa kuin kuolema ja verot. :saint:

 

[vieras]

Mä en oikeesti sano tätä pahalla, mut ootko varma et sulla on edellytyksiä toimia luokanopettajana? Jos oot jo kolmatta kertaa hakemassa ja et pääse, niin ei mun mielestä välttämättä syy ole vaan siinä et ois hankala päästä tai mitään ,vaan sinä ettet ehkä sovellu alalle.
Toki tiedän ihmisen joka haki monesti omalle(vaativalle) alalleen ennenkuin pääsi, hänellä oli muutamasta pisteestä kiinni joka kerta, ja taustalla se, ettei ollut käynyt lukiota kun pääosin kaikki jotka sille alalle haki oli käyneet.
Mutta tuollaisia poikkeuksia lukuunottamatta vois olla hyvä miettiä onko itsellä oikeat edellytykset siihen haaveammattiin, ja miettiä jotain muuta alaa, mielellään tietty sellaista josta ainakin jonkinverran tykkää!

 

[Non compos mentis]

Mä en oikeesti sano tätä pahalla, mut ootko varma et sulla on edellytyksiä toimia luokanopettajana? Jos oot jo kolmatta kertaa hakemassa ja et pääse, niin ei mun mielestä välttämättä syy ole vaan siinä et ois hankala päästä tai mitään ,vaan sinä ettet ehkä sovellu alalle.
Toki tiedän ihmisen joka haki monesti omalle(vaativalle) alalleen ennenkuin pääsi, hänellä oli muutamasta pisteestä kiinni joka kerta, ja taustalla se, ettei ollut käynyt lukiota kun pääosin kaikki jotka sille alalle haki oli käyneet.
Mutta tuollaisia poikkeuksia lukuunottamatta vois olla hyvä miettiä onko itsellä oikeat edellytykset siihen haaveammattiin, ja miettiä jotain muuta alaa, mielellään tietty sellaista josta ainakin jonkinverran tykkää!

Siinä mielessä avoin yliopisto on aika hyvä testeri. Mä menestyn niissä varsinaisissa opinnoissa, mutta jokin tökkää aina niissä pääsykokeissa. Mulla työkokemustakin alalta, jolle haen ja ne työt sujuneet ihan ok.

 

[ei pahalla]

Mä en oikeesti sano tätä pahalla, mut ootko varma et sulla on edellytyksiä toimia luokanopettajana? Jos oot jo kolmatta kertaa hakemassa ja et pääse, niin ei mun mielestä välttämättä syy ole vaan siinä et ois hankala päästä tai mitään ,vaan sinä ettet ehkä sovellu alalle.
Toki tiedän ihmisen joka haki monesti omalle(vaativalle) alalleen ennenkuin pääsi, hänellä oli muutamasta pisteestä kiinni joka kerta, ja taustalla se, ettei ollut käynyt lukiota kun pääosin kaikki jotka sille alalle haki oli käyneet.
Mutta tuollaisia poikkeuksia lukuunottamatta vois olla hyvä miettiä onko itsellä oikeat edellytykset siihen haaveammattiin, ja miettiä jotain muuta alaa, mielellään tietty sellaista josta ainakin jonkinverran tykkää!

Mielestäni se, että kolmannellakaan kerralla ei ole päässyt sisään ei kerro yhtään mitään. Tiedätkö kuinka moni hakee luokanopettajaksi opiskelemaan? Ja tiedätkö, että aika harva pääsee lääkikseenkään ekalla kerralla?

 

[vieras]

Mä en oikeesti sano tätä pahalla, mut ootko varma et sulla on edellytyksiä toimia luokanopettajana? Jos oot jo kolmatta kertaa hakemassa ja et pääse, niin ei mun mielestä välttämättä syy ole vaan siinä et ois hankala päästä tai mitään ,vaan sinä ettet ehkä sovellu alalle.
Toki tiedän ihmisen joka haki monesti omalle(vaativalle) alalleen ennenkuin pääsi, hänellä oli muutamasta pisteestä kiinni joka kerta, ja taustalla se, ettei ollut käynyt lukiota kun pääosin kaikki jotka sille alalle haki oli käyneet.
Mutta tuollaisia poikkeuksia lukuunottamatta vois olla hyvä miettiä onko itsellä oikeat edellytykset siihen haaveammattiin, ja miettiä jotain muuta alaa, mielellään tietty sellaista josta ainakin jonkinverran tykkää!

Mielestäni se, että kolmannellakaan kerralla ei ole päässyt sisään ei kerro yhtään mitään. Tiedätkö kuinka moni hakee luokanopettajaksi opiskelemaan? Ja tiedätkö, että aika harva pääsee lääkikseenkään ekalla kerralla?

Jep, tiedän ,kaveripiirissäni on hyyyvin monta luokanopettajaa. Ja itse asiassa kolme lääkäriksi lukevaakin, itsekin oon yliopistosta valmistunu ja tiedän ettei sinne haluamalleen alalle välttämättä ekalla hakukerralla pääse.

Mut mun mielestä esim.opettajan ammatti on sellainen ettei kaikilla jotka siitä haaveilee ole siihen edellytyksiä, sama esim. sairaanhoitajien kohdalla, ja silloin on hyvä et nää ihmiset karsiutuu pois jo pääsykokeissa, koska kyseessä on todella vastuullinen ammatti ja en mä haluis et mun lasta opettais ihminen joka on päässyt sisään opiskelee vaan siks et on hakenu niin usein et on oppinut ulkoa miten kannattaa olla et pääsee vihdoin sisään.
EN tarkoita et ap:lla olis näin, mut mun mielestä tämäkin olisi aikuisen ihmisen hyvä ottaa huomioon kun miettii haaveitaan. Ei esim.kovasti likinäköisestä voi tulla ammattilentäjää vaikka se miten siitä haaveilis, ei ole niitä edellytyksiä, sama opettajankin hommassa, vaikkei se niin selvästi ole nähtävissä se syy kuin tuossa lentäjän ammatissa!