Miten ihmeessä niin kauheat paineet imetyksestä?

[toiset liian herkkiä?]

Tuore kokemus:
Huonekaveri ja naapurihuoneiden äidit ravaavat syöttöpunnituksilla käytävällä olevan vaa'an luona joka imetyksen jälkeen. Ekasta päivästä lähtien.

Ja sitten itketään kun ei heru pumpulle, ei maito riitä ja joka punnituksella ei tulekaan yhtä paljoa maitoa joten korviketta kehiin.

Mitä ihmettä näille ihmisille on sanottu kun ovat vetäneet niin kauheat paineet imetyksestä? Naapuripedin nainen oli ihan ensikertalainen ja puoliksi jo päättänyt ettei se maito voi riittää ja omat perustelunsa sille, no omapa on asiansa, kummastuttaa vain.

 

[aspartaami]

Niin en tiiä, kai se on vaan huoli oman lapsen hyvinvoinnista... Mielummin annetaan korviketta kuin pelätään lapsen riutuvan?

Mun tokalle lapselle annettiin kerran lisämaitoa laitoksella, oli alle 3 kilonen ja verensokereita tarkkailtiin. Muuten viettikin kyllä melkein 247 ekat päivänsä tissillä ja neljäntenä päivänä oli mun maitovarastot TÄYNNÄ.

Ekan kanssa ei ollut ongelmia, tokan kanssa sektion jälkeen ei maito noussut niin nopeasti ja annoin kotona imetyksen jälkeen pikkasen korviketta. Tämä kuitenkin vain silloin kun lapsi selkeesti itki nälkäänsä tunnin imetyksen jälkeenkin.

 

["äiti-ihminen"]

Mä en halua mitenkään syyllistää ketään, mutta olen sitä mieltä, että ihmiset todella helposti luovuttavat imetyksen kanssa ja aloittavat korvikkeet, ihan turhaankin.

Itselläni kestää kauan maidon nouseminen ja pumpulle ei heru, ei mitenkään. Kaksi kertaa synnytyksen jälkeen on ollut sellainen tilanne, että vauva on joutunut lastenosastolle, toisen kerran useammaksi viikoksi. Kiltisti olen siltikin noussut parin tunnin välein yölläkin pumppaamaan pumpulla ja käsin, että maito nousisi, koska vauva ei ole päässyt rinnalle. On paljon helpompaa imettää, kuin aloittaa sitä pullorumbaa.

Sairaalassa saisi olla enemmän imetysohjausta. Kyllä valtaosa ihmisistä pystyy vauvansa omalla maidolla ruokkimaan ja onhan se lapsellekkin terveellisempää. Mutta syyllistämisellä ja tappelemisella tässä asiassa ei päästä eteenpäin.

 

[Orion-]

Heille on opetettu, että imetys on vaikeaa, ja he ei luota itseensä ja siihen että maitoa tulee ja että se pienikin määrä riittää alkuun.

Mua ärsytti ne syöttöpunnitukset (joita ei onneksi ihan heti pitäny tehä), ja se kun sanottiin että lisämaitoaki voi antaa. Jonku kohalla tuollainen voi murentaa sitä luottamusta. Ja kyllä kävi omassa mielessäki, että saako se nyt tarpeeksi, ja meinas vähä huolta tulla siinä punnituksella ku ei ollu tullu sitä painoa mikä ois "pitäny". Vaikka lapsi oli täysin tyytyväinen, ja maitoa kuitenki tuli, ei vaan ollu ihan vielä kunnolla noussu.
Pumpuista mulla ei oo mitään kokemusta, en tiiä miten sillä ois saanu, oisko saanu mitään vai ei...

 

[..ap..]

Sepä se, mitä näille äideille on sanottu kun luulot imettämisestä ovat mitä ovat ja hakevat hysteerisillä toimillaan vain tukea ajatukselle ettei maito voi riittää. (Tuokin ettei joka syötöllä tuu sitä maitoa yhtä paljoa, vaan pitäisi tarkkailla vuorokauden ajalta paljonko paino nousee... ihan turhaa aloittaa sitä rumbaa eka päivänä synnytyksestä kun harvalla ne rinnat ihan tulvii maitoa siinä vaiheessa)

Sääliksi käy heitä jotka joutuvat epäammattimaisten terkkarien ja hoitajien armoille.

 

["annika"]

kai ne on lukeneet palstaa.
noin kova reissi kyllä estää sen maidonnoudun joten sikäli huonompi juttu

 

[juurikin näin]

[QUOTE="äiti-ihminen";24668047]Mä en halua mitenkään syyllistää ketään, mutta olen sitä mieltä, että ihmiset todella helposti luovuttavat imetyksen kanssa ja aloittavat korvikkeet, ihan turhaankin.

Itselläni kestää kauan maidon nouseminen ja pumpulle ei heru, ei mitenkään. Kaksi kertaa synnytyksen jälkeen on ollut sellainen tilanne, että vauva on joutunut lastenosastolle, toisen kerran useammaksi viikoksi. Kiltisti olen siltikin noussut parin tunnin välein yölläkin pumppaamaan pumpulla ja käsin, että maito nousisi, koska vauva ei ole päässyt rinnalle. On paljon helpompaa imettää, kuin aloittaa sitä pullorumbaa.

Sairaalassa saisi olla enemmän imetysohjausta. Kyllä valtaosa ihmisistä pystyy vauvansa omalla maidolla ruokkimaan ja onhan se lapsellekkin terveellisempää. Mutta syyllistämisellä ja tappelemisella tässä asiassa ei päästä eteenpäin.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit! On se vaan kumma ettei imetyksen vuoksi saisi vaivaa nähdä...? Omasta mielestä myös liian helposti aletaan antamaan korviketta. Ei ole väärin nähdä vaivaa, päinvastoin, mutta ei siitä jumalatonta stressiä ja taakkaa tarvitse rakentaa.

 

["äiti"]

Mulla ei maito nouse sairaalassa. Mä olen siellä aina niin jännityksessä, sellasta hormoonihulluutta, mutta kun koti ovi aukeaa niin maitohanatkin aukeavat. Kahta nuorinta on ruokittu tarkasti pullolla aluksi viikon ajan sairaalassa, mutta kotiin päästyään maitohomma on käynnistynyt parissa päivässä, vaikken ole jaksanut paljon lypsää, pari kertaa päivässä enkä ikinä yöllä!!

 

[Mielestäni]

Mikäli vauva on terve ja täysaikainen, äidin rinnat ovat normaalit (ei syöpä-, suurennus-, pienennys-, tms. leikkauksia), ja vauva pääsee heti syntymänsä jälkeen vierihoitoon, kaikkein fiksuinta olisi heittää vaa'at sun muut helkuttiin ja antaa osapuolien nauttia toisistaan.

Kelloa voisi katsoa sen verran, ettei vauva nuku liian pitkiä pätkiä. Ja ettei vieraita ramppaa paikalla kello ympäri.

 

[..ap..]

Tuo on niin totta. Mutta harva osaa rentoutua ja luottaa itseensä. Ja vauvan kitinät tulkitaan heti nälkäitkuksi josta seuraava askel on tuomio nälkäkuoleman aiheuttamisesta. Ja sama tulkinta siinä 3vko ja kuukausien iässä, maito ei riitä :/

Ja neuvola kehoittaa joka itkuun tuttia ja korviketta. Tutulla kätilölläkin teki pahaa kun oli asiakkaana neuvolassa, kesken käynnin tuli puhelu ja neuvona korviketta eikä suinkaan imetyksen tehostamista tai tukiryhmän/äidin yhteystietoja.