Keittiksen sääntö nro 1: Jos kämppä on niin sekaisin, että yllätysvieraat ei mahdu sisään ja vieraat sitä kauhistelee, vieraalle ojennetaan jätesäkki, pölynimuri, pesuainepullo ja riepu käteen.
Keittiksen sääntö 2: Jos romuläjän yli pääsee vielä kiipeämään, läjä ei ole liian iso.
Keittiksen sääntö 3: Ei ne sotkut mihinkään karkaa, vaikkei niitä tänään tekisikään.
Keittiksen sääntö 4: Jos karkaavat (vrt sääntö 3 ), niin hyvä vaan.
Mä pistäisin sulle lohdutukseksi kuvan mun tän hetkisestä työhuoneestani, jos junnu ei olisi ottanut mun kameraani mukaansa Lontooseen. Mulla on sitä superhienoa omaa aikaa just nyt, sunnuntai-iltaan asti. Ja tässä mä vaan istun palstalla enkä siivoa. Kyllä mä huomenna sitten
Tiedän itsekin, miten paljon tekemättömät työt rasittaa. Varsinkin, kun ne näkee joka hetki silmissään. Mutta on vain kaksi vaihtoehtoa: joko alkaa tehdä niitä tai sulkea silmänsä niiltä. Itse ajattelin raivata tämän työhuoneeni ensi yönä. Mä olen tätä pintaremonttia ja suursiivousta tehnyt jo toista vuotta...siitä lähtien, kun esikoinen toissa keväänä muutti omaan asuntoon. Ärsyttäähän tämä sekasotku välillä ja välillä saan inspiksen heivata romuja pois. Mutta en tee tästä itselleni ongelmaa...mulla on - jos elinikäarvioihin on luottamista - vielä noin 30 vuotta aikaa siivota tämä sotku
Aloita se siivous siis pienestä. Vaikka yksi kaappi päivässä. KAIKKI tarpeeton kylmästi asunnosta ulos. Jos sitä kaappia siivotessasi ajattelet, että "tätä voi ehkä vielä tarvita", niin se kuuluu ehdottomasti poisheitettäviin. Kun saat yhdestä kaapista turhat roinat pois, voit siirtää sinne eteisestä tarpeellista tavaraa.
Ja vielä... itse aloitin syömään E-Epaa noin 2 kk sitten ja siinä ainakin mulle loistava mielialalääke. Olen lähes aina hyvällä tuulella. Niin hyvällä, ettei edes nämä sotkut haittaa.
