Vihdoinkin olen päättänyt hakea apua

["CVT"]

Luulen myös että olet päässyt liian "helpolla". Sun ei ole ns. Pakko selvitä koska mies,sossu tai joku muu on sua aina auttanut. Edes se ei saa sua lopettamaan että lapsilta voi mennä koti en tarkota tätä pahalla. Myös mulla on tommoista rönsyilyä suuntaan tai toiseen. Tosin lievempänä. Nyt sun täytyy vaan hakea apua. Diagnoosin taakse on turha piiloutua. Sun täytyy vaan ottaa itteäs niskasta kiinni itse kun saat apua tilanteeseen.

 

[jgslj]

Toivottavasti osaat oikeasti arvostaa miestäsi. Ja myös näytät sen hänelle. Ei ole helppoa kun puoliso käyttäytyy kuin lapsi ja joutuu yksin hoitamaan esimerkiksi kaikki perheen talousasiat.
Sitä en ymmärrä miksi tuohon on pitänyt mennä hankkimaan lapsia? No, toivottavasti oikeasti yrität saada pääsi kuntoon etkä jatka vain pääsi laittamista pensaaseen. Onhan se avun hakeminen jo iso edistysaskel mutta sen jälkeenkään ei tule olemaan helppoa.

 

[marriinna]

Apua on haettu, miehelle kerrottu noin kymmenen sivuisella kirjeellä kaikki. Olin varma että jättää, olin varautunutkin siihen, mutta ei. Lupasi että yhdessä selvitään, maksetaan tästä lähin kaikki yhdessä ja hän selittää vuokranantajalle miksi on myöhässä vuokra. Minä haen psykoterapiaan ja tarvittaessa käydään pariterapiassa.

Kaikki kuulemma järjestyy kun kyse on rahasta.
olen niin häpeissäni että tuntuu etten ansaitse enää tälläistä...
mutta miehen kanssa puhuttiin kuin tämä on se ensimmäinen parannusaskel, kun kerroin itse kaiken ennenkun ollaan liian syvällä. Esim. Häädön alla tms.

tällä hetkellä tulevaisuus antaa toivoa,
haluan olla vielä hyvä roolimalli molemmille lapsilleni,
ja kunhan alan terapian avulla saada itsestäni kiinni, aion olla myös mieheni luottamuksen ja rakkauden arvoinen.

elämä jatkuu, ongelmat hoidetaan, ja perheenä.
Olen niin häkeltynyt että itkettää. Häpeä ei ihan äkkiä sisältäni poistu,
muttacehkäpä vielä opin rakastamaan itseäni niin etten enää sabotoi tätä kaikkea.

 

[vierasss]

ap, olette perhe, joten on vastuutonta, jos et luovuta kaikkien maksujen hoitamista miehelle. et siis itse maksa edes hoitomaksua vaan kun saat palkan, niin mies heti muistuttaa sinua rahojen siirrosta tililleen. itse hoidat vaan ruoan, jos siihen pystyt. jos et, niin sitten sekin miehelle. en tajua kuinka mieskin tuohon suostuu eika ota itse vastuuta. voi menna psykiatrille ja neurologille mutta ne tulevat vasta tuon jalkeen. on jarjetonta sotkea sellaisia asioita joiden hoitaminen onnistuisi pikkutempulla.

 

[vierasss]

ja ei kannata tilannetta ajatella sen kannalta, etta viela mina paranen "holtittomuudesta" ja olen hyva roolimalli ja muuta soopaa, vaan kyseessa on tietynlainen vamma, on sitten lapsuudesta johtuvaa tai neurologiasta. olet tasan yhta hyva roolimalli lapsillesi vaikket ikina oppisi rahankayttoa tai ahdistuisit ikuisesti laskujenmaksusta. sinulla on oikeus ja velvollisuus saada laheisilta apua tuohon vaikka kuinka kauan ja se ei ole suhteelle ongelma vaan tosiaan jarjestelykysymys.

 

[marriinna]

ap, olette perhe, joten on vastuutonta, jos et luovuta kaikkien maksujen hoitamista miehelle. et siis itse maksa edes hoitomaksua vaan kun saat palkan, niin mies heti muistuttaa sinua rahojen siirrosta tililleen. itse hoidat vaan ruoan, jos siihen pystyt. jos et, niin sitten sekin miehelle. en tajua kuinka mieskin tuohon suostuu eika ota itse vastuuta. voi menna psykiatrille ja neurologille mutta ne tulevat vasta tuon jalkeen. on jarjetonta sotkea sellaisia asioita joiden hoitaminen onnistuisi pikkutempulla.

Oli miehen toivo että hoidetaan postien avaamiset ja laskut yhdessä, siis yhdessä eli käytännössä istutasn vierekkäin pöydässä, avataan postit ja maksetaan laskut yhdessä koneella. En tiedä mikä tästä tekee niin vastuutonta?

itse pyysin että mies ottaa kaiken hoitaakseen, mutta hän toivoi että hoidetaan asiat näin. Ja ruuan sekä muutenkin kodin ylläpidon olen 85% tähän mennessä hoitanut itse.
ei siinä ongelmaa.. Nyt mies lupasi myös kotitöihin osallistua enemmän, jotta OIKEASTI hoidettaisiin asiat perheenä, eikä ketään kuormiteta millään asialla liikaa.

Ja tottakai saan mieheltäni tukea, mutta tottakai minun on asennoiduttava niin että terapian ja mieheni avulla hoidan itseni kuntoon ja olen vielä lapsilleni hyvä roolimalli ja opin elämään elämääni "ooikein". Eihän missään ole muuten mitään järkeä jos vasn vajoan tähän toivottomuuteen ja heitän hanskat tiskiin.

nämä vierasss nimimerkillä tehdyt kommentit olivat bähän kummallisia...