Miten ihmeessä saan sanottua kauniisti

[huh huh]

Ostimme tuon kumppanin kanssa talon ja pääsemme siihen pian muuttamaan.Nykyjään asumme molemmat omissa asunnoissamme omien tavaroiden ympäröimänä.
Minä pidän sellaisesta ns. vanhanajantyylistä yhdistettynä joihinkin uusiin kalusteisiin.Mnulle on tarkkaa se että värit ja tyyli sointuvat yhteen kauniisti.
Miehellä taas on aika sillisalaatti sisustuksessa.Suurin osa kalusteista ja muusta on tuolta -80-90 luvulta ja aikansa eläneitä.
Taloa ostaessamme mies sanoi että saan vapaat kädet sisustuksessa koska osaan sen paremmin ...mutta nyt hän ei voikkaan luopua MISTÄÄN.Kaikki pitää saada tuotua uuteen paikkaan.Koska ovat esim .mäntyä,kunnolla ym.Sellainen puhelinpenkkikin mm.
kalusteet taas ovat mielestäni kamalia eivätkä sovi taas noihin minun kalusteisiini ollenkaan.
Miten ihmeessä saan kauniisti sanottua että eivät voi muuttaa mukana.Mies on tosi kiintynyt näihin mööbeleihinsä.

 

[Essi-]

oisko siellä kellaria, jonka vois sisustaa miehen huonekaluilla ?

 

[piprane ema]

ei siinä talossa ois sellasta huonetta, jonka mies vois sisustaa itselleen...

 

[mam]

Tehkää kompromissi. Ostatte kaikki uutena ja laitatte molemmat kaikki vanhat pois. Molemmat voi jättää yhden lempihuonekalun.

 

[Dietorelle]

kai sun pitää sanoa vaan ettei sovi sisustukseen.
että laitatte ne vaikka varastoon säilöön jos joskus muutatte sisutusta ja sopii taas

 

[vieras]

Juuri tuon takia pitääkin asua yhdessä vähän helpommassa paikassa kuin omassa talossa, voi erota vähän helpommin kun ei sitä toista sitten tuntenutkaan kovin hyvin ja luontokin ukolla on yks sillisalaatti kun paremmin tutustutte.

 

[alkup.]

Juuri tuon takia pitääkin asua yhdessä vähän helpommassa paikassa kuin omassa talossa, voi erota vähän helpommin kun ei sitä toista sitten tuntenutkaan kovin hyvin ja luontokin ukolla on yks sillisalaatti kun paremmin tutustutte.

Just jonko sulla kokemusta?

 

[harmaana]

Miks ei sillä kumppanilla ole muka oikeutta pitää omiaan?
Jos sinä ja sun kamat olette niin paljon parempia niin on kai parempi että hylkäät miehen JA hänen sillisalaattikamansa.

 

[vieras]

Juuri tuon takia pitääkin asua yhdessä vähän helpommassa paikassa kuin omassa talossa, voi erota vähän helpommin kun ei sitä toista sitten tuntenutkaan kovin hyvin ja luontokin ukolla on yks sillisalaatti kun paremmin tutustutte.

Just jonko sulla kokemusta?

Juu kyllä on kokemusta. Asuimme ihan itseksemme seurustellen 5 vuotta ja sen jälkeen vuokra-asunnossa 7 vuotta ja oman talon olemme ostaneet sitten 12 vuoden seurustelun jälkeen ja kyllä toisen siinä vaiheessa jo tunsi ja tiesi maun ja ei ole tarvinnut hankinnoissa riidellä, ainut mitä on pitänyt miettiä on raha koska molemmat pidämme aika kalliista aidoista materiaaleista tehdyistä huonekaluista ja muista sisustusmateriaaleista.

 

[alkup.]

Miks ei sillä kumppanilla ole muka oikeutta pitää omiaan?
Jos sinä ja sun kamat olette niin paljon parempia niin on kai parempi että hylkäät miehen JA hänen sillisa
Täälläpä on kilttejä ihmisiä vastaamassa.
En todellakaan aijo miestä hyljätä.

 

[alkup.]

Miks ei sillä kumppanilla ole muka oikeutta pitää omiaan?
Jos sinä ja sun kamat olette niin paljon parempia niin on kai parempi että hylkäät miehen JA hänen sillisalaattikamansa.

Täälläpä on joku kiltti ihminen vastaamassa.
En todellakaan aio miestä moisen asia takia hylätä.

 

[huh]

Minusta aika itsekästä vaatia miehen hylkäämään omat tavansa, koska ap:n mielestä ne ovat niin rumia eivätkä sovi yhteen hänen rojujensa kanssa... Tuleeko kodista yhteinen vai ap:n hallitsema?
Eikö voisi sopia, että molemmat saavat ottaa tietyn määrän vanhoja tavaroita ja loput vaikka kierrätykseen?

 

[Irene]

Siitä voi tulla ihana yhdistelmä, älä ole niin ehdoton. Joskus rumakin huonekalu näyttää hyvältä kun muu sisustus on oikeanlaista. Ja jos miehen huonekalut on miehelle tärkeitä, niin siitä voi myöhemmin tulla katkeruutta jos nyt pakotat miehen heittämään kaiken pois.. Parisuhteessa on tehtävä kompromisseja

 

[vieras]

Tai sitten otat miehenkin kamat sinne uuteen kotiin ja heivaat niitä aina pikku hiljaa pois.. Meillä esim ei enää ole mieheni "omista" tavaroista jäljellä kuin stereot, nekin jo tosin kertaaleen vaihdettu. Ei tosin minunkaan omista muta kuin nojatuolit ja kirjahylly. Ja nyt kun muutimme uuteen kotiin heivasin kaikki loput hänen ja myös minun vanhoja kamoja pois ja hankimme uutta. Pikku hiljaa hyvä tulee!
Ja niin kuin joku jo ehdotti, ostakaa uutta yhteistä ja molempien mieleistä. Toimii kun molemmat saavat sanoa, mitä haluaa..

 

[vieras]

Hmmm, olet siis päättänyt että sinun sisustustyylisi on oikea ja miehesi väärä. Kuinkahan kotoisaksi miehesi tuntee olonsa sinun huonekalujesi keskellä, kun omat on viety kirpparille... parisuhde on kompromisseja... sinkkuna voi elää siten kuin itse tahtoo.

 

[nosto]

ap voisi välillä kommentoida...

 

[Rieputarallaa]

Kyllä mustakin kuulostaa siltä, että jonkinlainen kompromissin paikka teillä on. Et voi vaatia toista hylkäämään KAIKKIA omia tavaroitaan, vaikkeivät ne istuisi sinun makuusi. Tietysti voit koettaa perustella miehellesi omaa näkemystäsi, mutta niin kuin ketjussa on todettu, kyseessä on YHTEINEN kotinne, jossa kummankin pitää tuntea olonsa kotoisaksi. Ymmärrät tämän varmasti itsekin, ainakin, jos ajattelet tilannetta toisin päin.

Ehdotan, että hyväksyt ainakin nyt alkuun joitakin miehesi rakkaimpia huonekaluja/tavaroita kotiinne, ja myöhemmin sitten naisellista oveluutta käyttäen hankkiudut niistä eroon. Tosin ihminen pakkaa tottumaan monenlaisiin asioihin, joten ehkä toiselle tärkeistä tavaroista tulee itsellesikin läheisiä.

 

[noh]

taisi ap:lla mennä luu kurkkuun...

 

[Kylähullu]

Olen kyllä ap:n puolella, ainakin mitä miehiä tunnen niin kyllä niillä reppanoilla on 80%sesti aika huono sisustussilmä Yksikin ystävä taistelee tällä hetkellä kalusteasian kanssa, kun mies on roudaamassa jotain tätivainaan pirttikalusteita ja paripuoli-astioita uuteen yhteiseen kotiin. Miehen siskot ovat tätin jäämistön putsanneet, eli kaikki ihana ja arvokas on viety, miehelle jäi vaan kasa paskaa, mutta kuljettaa sitä nyt sitten mukanaan vaikka hautaan asti.

Vai kuka nainen muka pystyy täällä kirkkain silmin väittämään, etteikö olisi (haluaisi olla) kotona se sisutuksesta päättävä elin. Vaikkakin sitten kompromissien ja yhteistyön kautta

 

[Gluteus maximus]

Meillä tuli miehen tavarat ja minun tavarat MEIDÄN YHTEISEEN KOTIIN. Onhan täällä vähän sitä ja tätä sekaisin, mutta mielestämme kodikasta. Se lähtee sieltä iha omasta päästä. Ei voi sanoa toiselle, että myy omasi, minun on paremmat. Herranen aika. Saako miehesi muuttaa taloonne ollenkaan?

 

[lisko]

Joo, ymmärrän mitä tarkoitat. Näyttäis usein (ei aina) että miehet on valinnu asuntonsa huonekalut enemmän periaatteella "tää on vankka ja hyvä, ulkonäkökin kelpaa"- periaatteella. Ja ymmärrän hyvin että kun on itse huolella miettinyt minkä vitriinin värillisen lasinsa kokoelmalle on hankkinut, ei ne miehen vankat mäntyhuonekalut tosiaan oo mitään ruusuja siellä seassa. Oletan että olet esteettisempi sisustaja, mutta koska kyseessä on kuitenkin miehenkin koti, sinä sisustat "paraatipaikat" kuten olohuoneen, mutta mies sisustaa omillaan jonkin muun tilan, työhuoneensa tms, jotta kokee talon kuitenkin kodikseen.

 

[vieras]

No minä voin ihan kirkkain silmin sanoa ettei ole tarvetta olla. Miehellä on hyvä maku ja minä itse etsin halvempia huonekaluja kun niitä lähden miettimään ja yleensä yhdessä ne ostetaan. Mies on valmis laittamaan enemmän rahaa johonkin tiettyyn huonekaluun kuin minä, eli todellakin kelpaa hänen valinnat, itsellä ei olisi kanttia ostaa niin kalliita huonekaluja.